Kesäkirja / Tove Jansson

Jansson, Tove: Kesäkirja
Sommarboken, suom. Kristiina Kivivuori
WSOY, 1973, 143 s.

Kesäkirja esittelee henkilönsä ja tunnelmansa heti ensimmäisillä sivuilla. On heinäkuu, kalliot höyryävät aamuisin ja kaikki värit ovat syvimmillään saarella, jossa isoäiti ja Sophia viettävät kesää. Isäkin on mukana, mutta hän pysyttelee töidensä parissa tai muuten vain taustalla.

"Mutta sinä et saa katsoa, kielsi isoäiti. Se on yksityisluontoista. Sophia piti hampaita selkänsä takana. Minä tahdon katsoa, hän sanoi. Hänen isoäitinsä loksautti hampaat paikoilleen, se kävikin oikein näppärästi, ei siinä sen ihmeempää.
Milloin sinä kuolet? lapsi kysyi.
Hän vastasi: Pian. Mutta sinuun se ei kuulu vähäänkään.
Miksei? kysyi lapsenlapsi.

Hän ei vastannut, hän meni kalliolle ja jatkoi siitä rotkolle päin.
Tuo on kiellettyä! huusi Sophia.
Vanhus vastasi halveksivasti: Tiedän. Et sinä enkä minä saa mennä rotkolle, mutta nyt mennään joka tapauksessa, isäsihän nukkuu eikä saa sitä tietää."

Tiedän monia, jotka palaavat tähän kirjaan joka kesä. Itsekin olen tämän lukenut jo monesti, joskus vain selaillen sieltä täältä, joskus vähän tarkemmin, kuten nyt tänä keväänä, kun luimme tämän yhdessä peräti kahden lukupiirin kanssa.

Kirjan ainutlaatuinen tunnelma saattaa saada lukijan haikeasti miettimään kaiken katoavaisuutta; vanhuus tulee ja kesäkin loppuu. Samalla kirja kuitenkin äärettömän viisaasti nostaa esiin arjen kauneutta, juuri niitä pieniä asioita, jotka huomaamalla on mahdollista olla onnellinen.

Kesäkirja on klassikko, pieni helmi jonka lumous ei haihdu. Jos joku jostain kummallisesta syystä haluaisi tyytyä lukemaan vain yhden teoksen Tove Janssonin tuotannosta, suosittelisin ehdottomasti tätä.

Kesäkirjasta on kirjoitettu myös Täällä toisen tähden alla. Jaanan blogista pääsee hyvin kiertelemään blogistanian muihin Kesäkirja-arvioihin, mukana on mittava linkkilista.