maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kesäkirja / Tove Jansson

Jansson, Tove: Kesäkirja
Sommarboken, suom. Kristiina Kivivuori
WSOY, 1973, 143 s.

Kesäkirja esittelee henkilönsä ja tunnelmansa heti ensimmäisillä sivuilla. On heinäkuu, kalliot höyryävät aamuisin ja kaikki värit ovat syvimmillään saarella, jossa isoäiti ja Sophia viettävät kesää. Isäkin on mukana, mutta hän pysyttelee töidensä parissa tai muuten vain taustalla.
"Mutta sinä et saa katsoa, kielsi isoäiti. Se on yksityisluontoista. Sophia piti hampaita selkänsä takana. Minä tahdon katsoa, hän sanoi. Hänen isoäitinsä loksautti hampaat paikoilleen, se kävikin oikein näppärästi, ei siinä sen ihmeempää.
Milloin sinä kuolet? lapsi kysyi.
Hän vastasi: Pian. Mutta sinuun se ei kuulu vähäänkään.
Miksei? kysyi lapsenlapsi.
Hän ei vastannut, hän meni kalliolle ja jatkoi siitä rotkolle päin.
Tuo on kiellettyä! huusi Sophia.
Vanhus vastasi halveksivasti: Tiedän. Et sinä enkä minä saa mennä rotkolle, mutta nyt mennään joka tapauksessa, isäsihän nukkuu eikä saa sitä tietää."

Tiedän monia, jotka palaavat tähän kirjaan joka kesä. Itsekin olen tämän lukenut jo monesti, joskus vain selaillen sieltä täältä, joskus vähän tarkemmin, kuten nyt tänä keväänä, kun luimme tämän yhdessä peräti kahden lukupiirin kanssa.

Kirjan ainutlaatuinen tunnelma saattaa saada lukijan haikeasti miettimään kaiken katoavaisuutta; vanhuus tulee ja kesäkin loppuu. Samalla kirja kuitenkin äärettömän viisaasti nostaa esiin arjen kauneutta, juuri niitä pieniä asioita, jotka huomaamalla on mahdollista olla onnellinen.

Kesäkirja on klassikko, pieni helmi jonka lumous ei haihdu. Jos joku jostain kummallisesta syystä haluaisi tyytyä lukemaan vain yhden teoksen Tove Janssonin tuotannosta, suosittelisin ehdottomasti tätä.

Kesäkirjasta on kirjoitettu myös Täällä toisen tähden alla. Jaanan blogista pääsee hyvin kiertelemään blogistanian muihin Kesäkirja-arvioihin, mukana on mittava linkkilista.

22 kommenttia:

  1. Tää vois kuulua mun kesäkirjoihin tänä kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi :)

      Poista
  2. Minäkin luin tämän juuri, ihastelevien huokausten kera :) En yhtään ihmettele, että kerran tämän lukenut tulee palaamaan siihen uudestaan ja uudestaan, minäkin varmaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on niin ainutlaatuinen, että sitä kaipaa aina silloin tällöin, ihan kuin muumikirjojakin. Kävinkin lukemassa juttusi juuri, ja siitä muistinkin, että oli tämä juttu jemmassa, kirjoitin jo silloin lukupiirien jälkeen mutta suunnittelin vielä lisääväni jotain. Jotain, mikä sitten unohtui eli ei varmaan ollut niin tärkeää :)

      Poista
  3. Sain tämän lahjaksi muutama vuosi sitten, enkä ole lukenut. Häpeän!

    VastaaPoista
  4. Pieni helmi tosiaan <3 Tämän saattaisi lukea vaikka joka kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tai sitten talvella kun on oikein ikävä lämpimiä kesäpäiviä, lohduttaisikohan tämä vai tekisi ikävästä vielä suuremman?

      Poista
  5. Minä luin tämän viime kesänä, mutta voisin palata tähän jo nyt uudestaan. Kaunis, pieni kirja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelman muistaa helposti, mutta tässä on myös paljon pieniä yksityiskohtia jotka saattaa olla unohtuneet tai jotka muuten vain nousevat eri tavalla esille uusilla lukukerroilla.

      Poista
  6. Helmi kirjaksi, totta tosiaan. Mullakin on mökkikirjana :-) Kivasti kiteytät; vanhuus tulee ja kesäkin loppuu. Mutta kirja on silti kaunis ja toiveikas, tulevaan katsova tyttösen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pieni surumieli saattaa tuon isoäidin kolotuksista lukiessa tulla, mutta hänellä on niin selväjärkistä filosofiaa kaikkeen, että lukijalle jää silti hyvä mieli.

      Poista
  7. Olen yrittänyt metsästää Kesäkirjaa itselleni antikvariaateista, mutta vielä ei ole onnistunut. Mutta kyllä, tämä on aivan ehdoton kesän ja elämän kirja. Niin täynnä elämää, sillä luopuminenkin kuuluu elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei varmaan halua luopua vanhoista painoksistaan, mutta tänä keväänä tästä tuli uusi pokkari, ihan kaunis sekin, ei maksa paljon ja löytyy varmaan vielä kirjakaupoista.

      Poista
    2. Kävin maanantaina Turussa Omituiset opukset -antikvariaatissa, siellä suomenkielinen alkuperäispainos maksoi 19 euroa. Ostin sitten uutena pokkariversiona Sammakon kirjakaupasta hintaan 9 euroa.

      Poista
    3. Eli vanhankin vielä voisi jostain saada, jotenkin lohduttavaa tietää :) Tuskin itselleni hankin kahta, vaikka tuo saarikuvakansi onkin se "oikea".

      Poista
  8. Kuuntelin tämän kahdesti putkeen, koska en ollut aiemmin lukenutkaan. Kirjassa on kosolti mukavia huomioita, kuten se, että kukkivat pihlajat tuoksuvat kissanpissalta :D Samaa mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, näköjään mäkin voin huoletta lukea tämän vielä monta kertaa, sillä en muista mainitsemaasi kohtaa. Ja tottahan tuo on, ei mikään kaikkein mieltäylentävin tuoksu :)

      Poista
  9. Minä olen lukenut tämän vain kerran ja sekin taisi olla talviaikaa. Jospa tänä kesänä löytyisi sopiva hetkinen kirjan uudelleen lukemiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vaikka tänään kun sataa :)

      Poista
  10. Lisään tämän kirjan kyllä Must read-listalle :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!