sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Murretut päivät / Pirkko Soininen

Pirkko Soininen: Murretut päivät
Kansi: Merja Ylitalo
Kaarinan kaupunki, 2013, 69 s.

Pirkko Soininen voitti esikoiskokoelmallaan Murretut päivät tämänvuotisen Runo-Kaarina-kilpailun. Kirja julkaistiin Turun kirjamessuilla lokakuun alussa. Olin saanut hyvältä ystävältä vinkin mennä katsomaan tilaisuutta, luvassa oli "huikeita, väkeviä, sielukkaita runoja".

Ja koska suosittelu tuli luotettavalta taholta, minä menin. Kuuntelin luentaa ja pidin kuulemastani paljon. Kun esikuvina mainituiksi tulivat vielä kaksi mielirunoilijaani, Kristiina Wallin ja Tua Forsström, päätin vastoin tapojani hankkia kirjan itselleni saman tien, lainaamatta sitä ensin kirjastosta.

Seuraavaksi messuohjelmassa oli kirjaston peliseminaari ja siellä erään hieman pitkäveteisen puheenvuoron aikana kaivoin runokirjan esille. Mikä ihana yllätys, luin kirjan takaliepeestä tekijän pitävän blogia nimeltä Tuulen naapurina! Olen jo kauan seurannut sitä tiiviisti. Blogissa on upeita valokuvia ja hienoa, omaperäistä tekstiä, jonka olen usein ajatellutkin olevan kuin runoa. Monesti aiheena on jotakin täältä Turusta, ja ihailen sitä, kuinka arkipäiväisistä asioista tulee kauniita ja merkityksellisiä kun niitä vain osaa oikein katsoa.

Sama tunne tuli aloittaessani lukemista nyt. En muista milloin olisin viimeksi ajatellut mielihalulla mustaviinimarjamehua, mutta kun runossa sitä tarjoillaan, olisin heti tahtonut saada oman lasilliseni minäkin.

Murretut päivät on laaja kokonaisuus joka jäsentyy muutaman aiheen ympärille. Tärkeimpinä teemoina esiin nousevat kaipaus ja ajan kuluminen, muistojen ja unelmien suhde. Runoissa on palapelimäistä, osittaista toistoa ja runot viittaavat toisiinsa niin, että aiheet pääsevät kehittymään tarinaksi.

Kertojana on nainen, joka tutustuu vanhaan mieheen. Mies on särmikäs mutta samalla kiehtova, sen lisäksi että nainen tuntee velvollisuudekseen huolehtia miehestä, hän kiinnostuu myös tämän menneisyydestä ja kuvittelee jopa, millaista olisi ollut rakastua mieheen nuorena.
"Niin istumme iltaa, minä ja kuoleva mies. 
Liukuvat kuvat luomieni alla. 
          Menee sinne ja ihmettelee, miksei useammin mene. 
          Olisi jalkaa ja kättä, jalkaa ja kättä, käsi kädessä 
          kuolleiden kanssa. 
Öljylampun hämärässä on vaikea lukea ja siksi puhumme illat 
pääksytysten. Aamu 
          piirtää pinkopahviin kultakaloja 
          eltaantunutta aurinkorasvaa 
          peilissä maailman kaunein tyttö..." 
Runojen tiivis ja aistillinen tunnelma on kahlittu pienin, jännittävin keinoin. Mies ja nainen mm. pitävät melkein loppuun saakka kohteliasta etäisyyttä teitittelemällä toisiaan.

Runoihin liittyy myös asiatekstimäisiä alaviitteitä. Tietosanakirjamaisen selityksen osuvuus runon aivan toisenlaiseen maailmaan heittää kokonaisuuden komeasti irti arkimerkityksistä. Fysiikan lait yhdistyvät ihmisen henkiseen romahtamiseen ja eliöiden regeneraatiokyky onnettomasta rakkaudesta toipumiseen. Runon ja asiaviitteen vuoropuhelu luo herkullisen kaaoksen. Tekstit joutuvat keskenään painiin jossa asiateksti koettaa saada niskalenkkiä runosta, muttei lopulta kuitenkaan onnistu. Runo karkaa otteesta ja käyttää omalla tavallaan hyväkseen viitteidenkin merkitykset.

Aivan koko aikaa ei nainen vietä kuolevan miehen seurassa, on myös matkoja Bosporinsalmen historiallisille rannoille ja hetkiä kotona tyttären kanssa. Matkarunot ovat vaikuttavia, mutta kaikkein eniten minua lähelle tulevat äidin tarkkasilmäiset kuvaukset lapsen kasvamisesta ja itsenäistymisestä. Tämän runon tilanteen tunnistan ihan tarkkaan, juuri näin se menee:
"pienet tytöt ovat katoavia, jätät ne yksin keittiöön ja kun palaat, 
mustat siivet silmäkulmassa ja tolpat jalkojen alla, siellä ne 
huojuvat yrittäen unohtaa, miltä maistui domino ja maito, se 
tunne, kun joku pitelee vatsan alta veden päällä, polskit ja luotat, 
sen he yrittävät unohtaa, kun lähtevät vilkuttamatta, pujottavat 
käden pojan käteen, 
naurettavan pieni käsi"

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kolme vahvaa naista / Marie NDiaye

NDiaye, Marie : Kolme vahvaa naista 
Trois femmes puissantes, suom. Anna-Maija Viitanen
Graafinen suunnittelu Jarkko Hyppönen
Gummerus, 2013, 279 s.

Marie NDiaye on syntynyt ja kasvanut Pariisissa, mutta ammentaa kirjoittaessaan upeasti senegalilaisista juuristaan. Lennokkaat hypyt mielikuvitusmaailmaan ja muutenkin ilkikurinen asioiden yhdistely kuuluvat tyyliin, samoin kuin kursailematon aihevalinta ja rehevän naturalistinen ihmiskuvaus. Kun tähän vielä lisätään asetelma neuvokkaista naisista patriarkaatissa, alkaa kuva romaanista olla jo aika tarkka.

Kukin kolme naista saavat romaanissa oman, pienin yksityiskohdin toisiinsa liittyvän tarinansa. Triptyykin avaa Norah, joka isänsä kutsusta saapuu takaisin synnyinkotiinsa. Isän ja tyttären rakkaudeton mutta vahva riippuvuussuhde paljastuu heti tarinan alussa.
"Siinä hän seisoi kylmä valonhohde ympärillään, ikään kuin olisi pudonnut pröystäilevän talonsa ovensuuhun puutarhan liekkipuista, sillä, ajatteli Norah, joka oli taloa lähestyessään katsellut ulko-ovea portin lävitse, ovi ei ollut avautunut päästämään ketään ulos - ja silti siinä illansuun hämyssä oli äkkiä seisonut isä, valoa hohtava kutistunut mies, joka tuntui saaneen päähänsä jättimäisen nuijaniskun, niin että Norahin muistama sopusuhtainen hahmo oli muuttunut kaulattomaksi paksukaiseksi, jolla oli lyhyet ja raskastekoiset jalat. 
Isä katseli hänen tuloaan liikahtamatta, eikä mikään isän empivässä, hiukan eksyneessä katseessa paljastanut, että hän oli odottanut, pyytänyt, suorastaan rukoillut tulemaan luokseen - siinä määrin kuin sellainen mies ylipäätään kykeni pyytämään apua, ajatteli Norah."
Seuraavassa tarinassa kertojana on mies, Rudy Descas. Hän kertoo elämästään, jonka kaikki vastoinkäymiset kiertyvät yhden pakkomielteen ympärille. Tämä pakkomielle on Fanta, vaimo, joka ei enää rakasta. Rudyn kiihkeä tilitys on itsepetoksen korkeaveisu, jolla ensin huijataan lukijaakin, mutta joka vähitellen purkautuu ja paljastaa mistä Rudyn ja Fantan elämässä on kysymys. Miehen luonnekuvan kruunaa elävä selostus peräpukamista, jotka kutiavat yhtä kiusallisesti kuin häpeä ja alemmuudentunne joita hän kantaa sisällään.

Kolmannen kertomuksen päähenkilönä on Khady, nuori nainen joka piipahtaa pienessä sivuroolissa jo aiemmissa tarinoissa. Khadyn kohtalona on aviomiehen kuoltua joutua sukulaisten elätettäväksi. Kälyjen armeliaisuus lapsetonta ja köyhää leskeä kohtaan ei kanna kauas, ja syvälle oman mielensä horroksiin turvaan vaipuneen Khadyn ainoaksi toivoksi jää lähtö pitkälle ja epätoivoiselle matkalle kohti Eurooppaa.
"Hän hyppäsi veteen. 
Hän rämpi takaisin rantaan, lähti juoksemaan hiekassa läpi pimeyden, joka kävi sitä mustemmaksi mitä kauemmas vene jäi, ja vaikka pohkeeseen sattui hirvittävästi ja sydän hakkasi niin että häntä oksetti, se kirkas, kiistämätön tietoisuus, että hän oli tehnyt jotain, minkä oli itse päättänyt, kun oli yhtäkkiä tullut siihen tulokseen, että veneestä oli lähdettävä jos halusi pysyä hengissä, täytti hänet hurjalla, kiihkeällä, pyörryttävällä ilolla, ja samaan aikaan hän tajusi, ettei ollut ikinä ennen päättänyt täysin itsenäisesti mistään merkittävästä asiasta, koska avioliittoonkin hänellä oli ollut kiire suostua, kun hänen naapurinsa, rauhallinen ja ystävällinen mies, oli häntä kosinut ja suonut näin mahdollisuuden muuttaa pois isoäidin luota, mutta silti, hän ajatteli hengästyneenä juoksuaan jatkaen, silti hänelle ei ollut syntynyt tunnetta, että hän määräsi omasta elämästään, puhumattakaan siitä että hänen, Khady Demban, elämää olisivat säädelleet hänen omat valintansa, sillä mies oli valinnut hänet ja onneksi osoittautunut hyväksi ihmiseksi, mutta sitä hän ei ollut tiennyt, kun valinta oli kohdistunut häneen, vaan oli vastannut myöntävästi kiitollisena, helpottuneena siitä että oli tullut valituksi. 
Hän vajosi nääntyneenä hiekalle."
Kertomusten rytmi on kiihkeä, lauseet rynnistävät eteenpäin pitkinä ryppäinä, liki tajunnanvirtana. Silti tekstiä on helppo lukea, hyppelehtivänäkin se etenee loogisesti ja hyvällä rytmillä. Perusjuoniltaan tarinat ovat melko tavallisia ja arvattavia, mutta niiden mielenkiinto piileekin muualla. NDiaye on varmasti tiennyt mihin pyrkii. Silti kirjaa lukiessa tulee tunne, kuin ikäänkuin huomaamatta, sivulauseissa ja pienissä yksityiskohdissa tultaisiin paljastaneeksi aivan olennaisia piirteitä pohjoisafrikkalaisesta kulttuurista, naisten alistetusta asemasta ja Eurooppaan siirtolaisiksi lähtevien monimutkaisista ongelmista.

Mikään valtava blogimenestys Kolme vahvaa naista ei vielä ole ollut, mutta on kirjaa toki jo luettu. Karoliina vertaa romaania Sofi Oksasen Puhdistukseen, koska molemmat kirjat ovat sekä kriitikkojen suosikkeja että myyntimenestyksiä. Hannasta taas oli mielenkiintoista etsiä tarinoista yhdistäviä tekijöitä ja muita linkkejä, jotka auttavat hahmottamaan romaanin kolmeen jakautuvaa kokonaisuutta.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Sata suosikkikirjaa ja yllytyshullut kirjabloggarit!

Kuva: Ryan Hyde / Flickr

Hesari kyseli taannoin lukijoiltaan 2000-luvun suosituimmista suomalaisista romaaneista. Äänestystuloksesta laadittiin 100 kirjan lista, joka innoitti Kirjainten virran Hannan haastamaan kirjabloggareita lukemaan ne kaikki.

Ja mehän luimme!

Lue sinäkin, tässä kyytipojaksi tuore arvio jokaisesta listalle päässeestä romaanista:

1. Sofi Oksanen: Puhdistus
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is) 
3. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
4. Kari Hotakainen: Ihmisen osa  
5. Rosa Liksom: Hytti nro 6
6. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
7. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi 
8. Katja Kettu: Kätilö                     
9. Antti Hyry: Uuni                      
10. Aki Ollikainen: Nälkävuosi                   
11. Pirkko Saisio: Punainen erokirja                                       
12. Arne Nevanlinna: Marie                            
13. Riikka Pulkkinen: Totta 
14. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän 
15. Hannu Raittila: Canal Grande
16. Jari Tervo: Myyrä 
17. Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani 
18. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri 
19. Bo Carpelan: Kesän varjot 
20. Markus Nummi: Karkkipäivä 
21. Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö 
22. Mikko Rimminen: Nenäpäivä 
23. Helena Sinervo: Runoilijan talossa
24. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja 
25. Hannu Väisänen: Vanikan palat
26. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
27. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen 
28. Jari Tervo: Layla 
29. Olli Jalonen: Poikakirja          
30. Katri Lipson: Kosmonautti 
31. Riikka Pulkkinen: Raja 
32. Miika Nousiainen: Metsäjätti
33. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 
34. Hannu Väisänen: Toiset kengät 
35. Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin 
36. Antti Tuuri: Ikitie 
37. Markus Nummi: Kiinalainen puutarha 
38. Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani                         
39. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta 
40. Hannu Väisänen: Taivaanvartijat   
41. Rakel Liehu: Helene                                                          
42. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä 
43. Jari Tervo: Troikka 
44. Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet     
45. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa         
46. Juha Itkonen: Kohti 
47. Kristina Carlson: William N. päiväkirja 
48. Heidi Köngäs: Dora, Dora     
49. Antti Tuuri: Kylmien kyytimies                  
50. Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin
51. Miika Nousiainen: Maaninkavaara  
52. Eve Hietamies: Yösyöttö
53. Joel Haahtela: Katoamispiste 
54. Jari Tervo: Ohrana 
55. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta 
56. Sofi Oksanen: Stalinin lehmät 
57. Arto Salminen: Kalavale 
58. Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
59. Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
60. Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max 
61. Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa 
62. Sirpa Kähkönen: Hietakehto                     
63. Erik Wahlström: Jumala 
64. Riikka Pulkkinen: Vieras 
65. Turkka Hautala: Salo 
66. Arto Salminen: Ei-kuori 
67. Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras 
68. Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta 
69. Johanna Sinisalo: Linnunaivot 
70. Joel Haahtela: Elena                         
71. Riikka Ala-Harja: Maihinnousu 
72. Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria 
73. Miina Supinen: Liha tottelee kuria 
74. Reko Lundán: Ilman suuria suruja 
75. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun 
76. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi 
77. Petri Tamminen: Enon opetukset 
78. Anja Snellman: Parvekejumalat
79. Juha Seppälä: Paholaisen haarukka 
80. Laura Save: Paljain jaloin 
81. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike 
82. Jari Järvelä: Veden paino 
83. Leena Lander: Käsky           
84. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt 
85. Ranya ElRamly: Auringon asema 
86. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi 
87. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone 
88. Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis 
89. Marko Kilpi: Elävien kirjoihin 
90. Arto Salminen: Paskateoria 
91. Johanna Sinisalo: Enkelten verta                
92. Laura Gustafsson: Huorasatu
93. Riku Korhonen: Lääkäriromaani 
94. Laila Hirvisaari: Minä, Katariina
95. Juha Seppälä: Mr. Smith 
96. Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi 
97. Satu Taskinen: Täydellinen paisti         
98. Tuomas Kyrö: Liitto 
99. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos 
100. Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita