keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kolme vahvaa naista / Marie NDiaye

NDiaye, Marie : Kolme vahvaa naista 
Trois femmes puissantes, suom. Anna-Maija Viitanen
Graafinen suunnittelu Jarkko Hyppönen
Gummerus, 2013, 279 s.

Marie NDiaye on syntynyt ja kasvanut Pariisissa, mutta ammentaa kirjoittaessaan upeasti senegalilaisista juuristaan. Lennokkaat hypyt mielikuvitusmaailmaan ja muutenkin ilkikurinen asioiden yhdistely kuuluvat tyyliin, samoin kuin kursailematon aihevalinta ja rehevän naturalistinen ihmiskuvaus. Kun tähän vielä lisätään asetelma neuvokkaista naisista patriarkaatissa, alkaa kuva romaanista olla jo aika tarkka.

Kukin kolme naista saavat romaanissa oman, pienin yksityiskohdin toisiinsa liittyvän tarinansa. Triptyykin avaa Norah, joka isänsä kutsusta saapuu takaisin synnyinkotiinsa. Isän ja tyttären rakkaudeton mutta vahva riippuvuussuhde paljastuu heti tarinan alussa.
"Siinä hän seisoi kylmä valonhohde ympärillään, ikään kuin olisi pudonnut pröystäilevän talonsa ovensuuhun puutarhan liekkipuista, sillä, ajatteli Norah, joka oli taloa lähestyessään katsellut ulko-ovea portin lävitse, ovi ei ollut avautunut päästämään ketään ulos - ja silti siinä illansuun hämyssä oli äkkiä seisonut isä, valoa hohtava kutistunut mies, joka tuntui saaneen päähänsä jättimäisen nuijaniskun, niin että Norahin muistama sopusuhtainen hahmo oli muuttunut kaulattomaksi paksukaiseksi, jolla oli lyhyet ja raskastekoiset jalat. 
Isä katseli hänen tuloaan liikahtamatta, eikä mikään isän empivässä, hiukan eksyneessä katseessa paljastanut, että hän oli odottanut, pyytänyt, suorastaan rukoillut tulemaan luokseen - siinä määrin kuin sellainen mies ylipäätään kykeni pyytämään apua, ajatteli Norah."
Seuraavassa tarinassa kertojana on mies, Rudy Descas. Hän kertoo elämästään, jonka kaikki vastoinkäymiset kiertyvät yhden pakkomielteen ympärille. Tämä pakkomielle on Fanta, vaimo, joka ei enää rakasta. Rudyn kiihkeä tilitys on itsepetoksen korkeaveisu, jolla ensin huijataan lukijaakin, mutta joka vähitellen purkautuu ja paljastaa mistä Rudyn ja Fantan elämässä on kysymys. Miehen luonnekuvan kruunaa elävä selostus peräpukamista, jotka kutiavat yhtä kiusallisesti kuin häpeä ja alemmuudentunne joita hän kantaa sisällään.

Kolmannen kertomuksen päähenkilönä on Khady, nuori nainen joka piipahtaa pienessä sivuroolissa jo aiemmissa tarinoissa. Khadyn kohtalona on aviomiehen kuoltua joutua sukulaisten elätettäväksi. Kälyjen armeliaisuus lapsetonta ja köyhää leskeä kohtaan ei kanna kauas, ja syvälle oman mielensä horroksiin turvaan vaipuneen Khadyn ainoaksi toivoksi jää lähtö pitkälle ja epätoivoiselle matkalle kohti Eurooppaa.
"Hän hyppäsi veteen. 
Hän rämpi takaisin rantaan, lähti juoksemaan hiekassa läpi pimeyden, joka kävi sitä mustemmaksi mitä kauemmas vene jäi, ja vaikka pohkeeseen sattui hirvittävästi ja sydän hakkasi niin että häntä oksetti, se kirkas, kiistämätön tietoisuus, että hän oli tehnyt jotain, minkä oli itse päättänyt, kun oli yhtäkkiä tullut siihen tulokseen, että veneestä oli lähdettävä jos halusi pysyä hengissä, täytti hänet hurjalla, kiihkeällä, pyörryttävällä ilolla, ja samaan aikaan hän tajusi, ettei ollut ikinä ennen päättänyt täysin itsenäisesti mistään merkittävästä asiasta, koska avioliittoonkin hänellä oli ollut kiire suostua, kun hänen naapurinsa, rauhallinen ja ystävällinen mies, oli häntä kosinut ja suonut näin mahdollisuuden muuttaa pois isoäidin luota, mutta silti, hän ajatteli hengästyneenä juoksuaan jatkaen, silti hänelle ei ollut syntynyt tunnetta, että hän määräsi omasta elämästään, puhumattakaan siitä että hänen, Khady Demban, elämää olisivat säädelleet hänen omat valintansa, sillä mies oli valinnut hänet ja onneksi osoittautunut hyväksi ihmiseksi, mutta sitä hän ei ollut tiennyt, kun valinta oli kohdistunut häneen, vaan oli vastannut myöntävästi kiitollisena, helpottuneena siitä että oli tullut valituksi. 
Hän vajosi nääntyneenä hiekalle."
Kertomusten rytmi on kiihkeä, lauseet rynnistävät eteenpäin pitkinä ryppäinä, liki tajunnanvirtana. Silti tekstiä on helppo lukea, hyppelehtivänäkin se etenee loogisesti ja hyvällä rytmillä. Perusjuoniltaan tarinat ovat melko tavallisia ja arvattavia, mutta niiden mielenkiinto piileekin muualla. NDiaye on varmasti tiennyt mihin pyrkii. Silti kirjaa lukiessa tulee tunne, kuin ikäänkuin huomaamatta, sivulauseissa ja pienissä yksityiskohdissa tultaisiin paljastaneeksi aivan olennaisia piirteitä pohjoisafrikkalaisesta kulttuurista, naisten alistetusta asemasta ja Eurooppaan siirtolaisiksi lähtevien monimutkaisista ongelmista.

Mikään valtava blogimenestys Kolme vahvaa naista ei vielä ole ollut, mutta on kirjaa toki jo luettu. Karoliina vertaa romaania Sofi Oksasen Puhdistukseen, koska molemmat kirjat ovat sekä kriitikkojen suosikkeja että myyntimenestyksiä. Hannasta taas oli mielenkiintoista etsiä tarinoista yhdistäviä tekijöitä ja muita linkkejä, jotka auttavat hahmottamaan romaanin kolmeen jakautuvaa kokonaisuutta.

4 kommenttia:

  1. Minulla on tämä kirja lainassa ja toistaiseksi luulen vielä lukevani sen :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, lue ihmeessä! Kirjan aiheet saattaa olla rankkoja, mutta tarinoissa on niin tarkkanäköistä ihmiskuvausta että varmasti pidät. Ja hauskojakin piirteitä kerronnasta löytyy.

      Poista
  2. Kuulosti kiinnostavalta. Aika harvoin luen afrikkalaistankirjallisuutta. Lukemista kirjapinossani odottaa Taiye Selasin Ghana ikuisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kannattaa ehdottomasti lukea, tässä on mielenkiintoisia ja järkyttäviäkin (nais)ihmiskohtaloita, mutta ihan reippaasti kerrottuna.

      Minäkään en ole vähään aikaan lukenut oikeestaan mitään eksoottista, mutta nyt saattaa olla joku Afrikkabuumi alkamassa. Taitaa olla tuo Ghana ikuisesti varauksessa minullakin, ja jotain muutakin samantapaista. Se on aika tyypillistä, ihan huomaattani luon itselleni tuollaisia teemoja, varmaan siihen vaikuttaa tarjontakin mutta myös joku muu, oma vähän alitajuinenkin juttu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!