tiistai 30. joulukuuta 2014

Opas kävelymeditaatioon / Thich Nhat Hanh

Thich Nhat Hanh: Opas kävelymeditaatioon
The long road turns to joy, suom Thieu Nghiem
Basam Books, 2012, 127 s.
"Kävelymeditaatio on kävellessä tapahtuvaa meditaatiota. Kävelemme hitaasti, rentoutuneesti, pieni  hymy huulillamme. Kun harjoitamme tällä tavalla, tunnemme olomme hyvin miellyttäväksi ja askeleemme ovat maailman levollisimman ihmisen askeleita. Kaikki surumme ja huolemme katoavat, rauha ja ilo täyttävät sydämemme. Kuka tahansa pystyy siihen - tarvitaan vain vähän aikaa, vähän tietoista läsnäoloa ja halu onnellisuuteen."
Näin kirja alkaa. Ja oikeastaan kaikki onkin samalla jo sanottu, mitään tuon kummallisempaa metodia ei seuraa. Opin omaksuminen voi olla siis hyvin yksinkertaista ja helppoa.

Opas koostuu noin viidestäkymmenestä lyhyestä kappaleesta. Rakenne on hyvä, ohjeita voi lukea muutaman kerrallaan. Olin kuitenkin hieman pettynyt neuvojen suorasukaisuuteen ja kielelliseen asuun. Yksinkertaisuus on elämänfilosofiassa varmasti hyve, mutta banaali ei saisi kuitenkaan olla. Olin kai odottanut runollisempaa kieltä ja jotenkin abstraktimpaa ilmaisua muutenkin.

Tiedän monia, jotka hymähtävät halveksivasti ajatukselle mietiskelystä, enkä siis itsekään välttynyt pienistä kiusautuneisuuden hetkistä tätä Thich Nhat Hanhin opasta lukiessani. Ja onhan se toki niin, että jos maailma oikeasti murjoo, kävelymeditaatiosta tuskin saa tarpeeksi apua, tai jos hermot ovat aivan riekaleina, ei keskittyminen mietiskelyyn onnistu vaikka kuinka haluaisi.

Kuitenkin, kun arjessa kaikki sujuu suhtkoht hyvin, mutta ylitsevyöryvä kiire, oma elämännälkä tai ahneus alkavat silti ahdistaa, silloin tietoisesta pysähtymisestä saa helpotusta ja iloa. Jotkut meistä osaavat rauhoittua aivan luonnostaankin, mutta vartavasten tehty harjoitus on myös tehokas tapa tyynnyttää laukkaava mieli. Keskittyminen joogatunnilla on tehnyt minulle aina hyvää, mikseipä siis myös kävelymeditaatio? Pari kertaa olen jo kokeillutkin. Viime sunnuntaina kuljin peltoaukean halkaisevalla kävelytiellä suoraan kohti talvisen iltapäivän aurinkoa. Ympärillä leijaili pieniä kimaltavia lumikiteitä. Oli helppo astella keveästi ja hymyillä kuin Buddha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!