Kuolinsiivous / Eeva Kilpi

Kilpi, Eeva: Kuolinsiivous
WSOY, 2012, 117 s.

Kuolinsiivous, siinäpä vasta nimi! Ensihätkähdyksen jälkeen tähän oli pakko tarttua, tuli mitä tuli.

Kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1984-2011. Mukana on ajatuksenpätkiä, aforismeja ja jopa runoja. En tiedä kuinka paljon tässä siivouksessa on heitetty kamaa menemään, mutta ainakaan mukaan ei ole jäänyt mitään turhaa. Katkelmallisuudesta huolimatta tätä "vanhenemisen filosofista vuosikalenteria" lukee mielenkiinnon herpaantumatta kertaakaan.


TAMMIKUU

Saattaa olla
että minuun pätevät vain vihoviimeiset
karjalaiset sananparret:
Mikäs pahan tappaisi?
...

Elämä on velvollisuus.
Elämä on intohimoa.
Elämä on syyllisyyttä.
On niin omituisen urhea olo.
Kuolenkohan minä nyt? 


Muistiinpanot on järjestetty oivaltavasti niin, että 27 vuoden ajanjakso eletään ikäänkuin vain yhden vuodenkierron aikana. Näinhän se elämä näyttäytyy kun sitä katsoo taaksepäin, ennemminkin limittäisinä kerroksina kuin loogisesti jatkuvana janana.

Aiheet liikkuvat lähipiirissä; vanhemmat ja lapset, rakkaus ja läheisyys, eläimet ja luonto. Myös elämäntyö kirjailijana saa huomiota, mutta yllättäen vain edellä mainittujen perusasioiden korvikkeena.

Kirjan tunnelma on kieltämättä haikea, mutta ei surullinen. Joidenkin asioiden elämässä kirjailijatar olisi ehkä toivonut menevän toisin, mutta toisaalta katumiseen ei ole aihetta, kaikella tuntuu olleen tarkoituksensa. Eeva Kilpi uskaltaa katsoa vaikeitakin asioita silmästä silmään ja se tekee lukijallekin hyvää.

Kuolinsiivouksesta ovat pitäneet myös Karoliina ja Jenni. Eeva Kilven ajatuksista voi lukea myös Eeva -lehdessä julkaistusta artikkelista "Minussa on elämänikäistä ikävöintiä".