perjantai 28. joulukuuta 2012

Kuolinsiivous / Eeva Kilpi


Kilpi, Eeva: Kuolinsiivous
WSOY, 2012, 117 s.

Kuolinsiivous, siinäpä vasta nimi! Ensihätkähdyksen jälkeen tähän oli pakko tarttua, tuli mitä tuli.

Kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1984-2011. Mukana on ajatuksenpätkiä, aforismeja ja jopa runoja. En tiedä kuinka paljon tässä siivouksessa on heitetty kamaa menemään, mutta ainakaan mukaan ei ole jäänyt mitään turhaa. Katkelmallisuudesta huolimatta tätä "vanhenemisen filosofista vuosikalenteria" lukee mielenkiinnon herpaantumatta kertaakaan.


TAMMIKUU

Saattaa olla
että minuun pätevät vain vihoviimeiset
karjalaiset sananparret:
Mikäs pahan tappaisi?
...

Elämä on velvollisuus.
Elämä on intohimoa.
Elämä on syyllisyyttä.
On niin omituisen urhea olo.
Kuolenkohan minä nyt? 


Muistiinpanot on järjestetty oivaltavasti niin, että 27 vuoden ajanjakso eletään ikäänkuin vain yhden vuodenkierron aikana. Näinhän se elämä näyttäytyy kun sitä katsoo taaksepäin, ennemminkin limittäisinä kerroksina kuin loogisesti jatkuvana janana.

Aiheet liikkuvat lähipiirissä; vanhemmat ja lapset, rakkaus ja läheisyys, eläimet ja luonto. Myös elämäntyö kirjailijana saa huomiota, mutta yllättäen vain edellä mainittujen perusasioiden korvikkeena.

Kirjan tunnelma on kieltämättä haikea, mutta ei surullinen. Joidenkin asioiden elämässä kirjailijatar olisi ehkä toivonut menevän toisin, mutta toisaalta katumiseen ei ole aihetta, kaikella tuntuu olleen tarkoituksensa. Eeva Kilpi uskaltaa katsoa vaikeitakin asioita silmästä silmään ja se tekee lukijallekin hyvää.

Kuolinsiivouksesta ovat pitäneet myös Karoliina ja Jenni. Eeva Kilven ajatuksista voi lukea myös Eeva -lehdessä julkaistusta artikkelista "Minussa on elämänikäistä ikävöintiä".

18 kommenttia:

  1. Tämän tahdon lukea! Kiitos kun postasit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, Elma Ilona. Haikeudesta huolimatta tästä jäi hyvä mieli, Kilven teksti on voimaannuttavaa!

      Poista
  2. Samat sanat kuin Elma Ilonalla, tämän tahdon lukea! Eeva Kilpi on upea ja niin hämmästyttävän viisas nainen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, rehellinen ja rohkea ajattelija, jolla on älyä epäillä jopa omia juttujaan!

      Tämän lukeminen teki hyvää.

      Poista
  3. Kilven "Naisen päiväkirja" on yksi lempikirjoistani ja siksi haluan lukea tämänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vielä suuri osa Kilven teoksista lukematta, pistän korvan taakse muistiin tämän Naisen päiväkirjan.

      Poista
  4. Ostin tämän juuri itselleni synttärilahjaksi. Ajattelin lukea tätä rinnakkain Perhonen ylittää tien -kokoelman kanssa. Maltan tuskin odottaa :)

    VastaaPoista
  5. Kuolinsiivous on upea kirja, sellainen, jota tulee varmasti luettua uudestaan ja uudestaan vuosien varrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaapa hyvinkin olla että tähän tulee tarve palata vielä uudestaankin.

      Toisaalta, tuossa Eeva -lehden haastattelussa mainitaan tämän olevan Kilven 33. teos, muutama muukin on siis ainakin minulla vielä lukematta.

      Poista
  6. Olipa kiva kuulla kommmenttisi tästä. Sama täällä, Kilven kirjoista suurin osa vielä tutustumatta, myös Kuolinsiivous, mutta nähtävästi tälle pitää varata aikaa vielä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa, Arja!

      Minä ainakin luin tätä melkein ahmimalla vaikka ensin vähän epäröinkin, luulin hajanaiseksi. Kummallinen järjestys vuodenajoittain osoittautui tosi hyväksi ratkaisuksi, ja Kilven myöhemmät kommentit aiemmin kirjoitettuihin mietteisiin, niin pieniä heittoja kuin väillä olivatkin, kruunasivat kokonaisuuden!

      Poista
  7. Minun pitäisi kyllä lukea tämä. Kilvestä henkii sellainen elämänviisaus, josta tällaisen tytönheitukan olisi varmasti paljon opittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä ei oikeastaan puhu vanha nainen, vaan joku iätön, joka tarkastelee vanhuutta, kokemuksella ja rehellisesti. Varmaan tästä eniten nauttii sellainen, joka itsekin on jo todennut ajan kuluvan hämmästyttävää vauhtia, mutta sopii kyllä nuoremmillekin.

      Poista
  8. Minäkin suosittelen "Naisen päiväkirjaa". Tykkäsin siitä jo teini-ikäisenä ja jotenkin omituisesti pystyin jo silloin samaistumaan keski-ikäisen naisen ajatusmaailmaan. Varmaan juuri siksi, että Kilpi on niin valtavan taitava kirjoittaja.

    Tätä "Kuolinsiivousta" en ole vielä lukenut, mutta pakko lukea kyllä tämäkin. Pelkäsin jo, ettei Kilveltä tule enää mitään uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen päiväkirja siis vielä toisenkin korvan taakse :)

      Poista
  9. Kiitos!
    Perhonen ylittää tien - on lempikirjojani, johon palaan useasti. Tässä voisi olla vinkki syntymättömyyspäivälahjaksi itselleni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain, tämä on kyllä oiva lahjavinkkikin, tosiaan. Ulkoa pieni ja kaunis, sisältä suuri ja kaunis!

      Poista

Kiitos kommentistasi!