Dora Dora / Heidi Köngäs

Köngäs, Heidi : Dora, Dora
Otava, 2012

Hitlerin varusteluministeri Albert Speer, hänen sihteerinsä Annemarie Kempf, estraditaiteilija Himmelblau, sinfoniaorkesterin viulisti Borries ja tulkki Eero Kallankari ovat matkalla Petsamoon joulukuussa 1943. Speer ajaa, ulkona pimeässä vihmoo lunta, pakkanen kiristyy. Autossa on hiljaista, matkalaiset palelevat, jokainen miettii omiaan.

Matkaseurue näyttää arvovaltaiselta, mutta kun he kukin vuorollaan alkavat paljastaa ajatuksiaan, kuva muuttuu useampaankin kertaan. Ensin saamme huomata, kuinka erilaisia matkalaiset ovat. Vallan keskiössä oleva ministeri, häntä sokeasti palveleva nuori nainen, itseriittoinen klassinen muusikko, liki hysteerisenä pelkäävä ilveilijä ja suomalainen tulkki tuntuvat edustavan kukin aivan omanlaistaan ihmistyyppiä.

Kun kertomus etenee ja henkilöiden syvimmät tunnot alkavat päästä esiin, paljastuvat samankaltaisuudet. Jokaisella on pelkonsa, halunsa ja salaisuutensa eikä niiden välillä perimmältään ole edes suurta eroa. Jokainen kaipaa arvostusta ja rakkautta ja pohtii sitä, kuinka pitkälle on niitä saavuttaakseen valmis menemään.

Speerin mittakaava on kammottava. Pysyäkseen Hitlerin lähimpänä miehenä ja saadakseen toteuttaa tämän suuruudenhulluja suunnitelmia varusteluministeri on myöntynyt ensin tuhansien juutalaisten ajamiseen kodeistaan Germanian tieltä, sitten satojen tuhansien sotavankien käyttämiseen pakkotyövoimana kolmannen valtakunnan rakennustyömailla ja lopuksi polttouunien rakentamiseen vankileireille. Kaikkeen tähän on ajanut paitsi kunnianhimo myös halu asettua Fürerin katseen alle pukeutuneena komeaan asepukuun, symbolisesti antautuen tämän omaksi. Albert Speer tunnetaan natsina joka katui, mutta Köngäksen tulkinnasta katumusta ei juurikaan ole luettavissa, ellei siksi lueta ahdistusta joka kirjassa ilmenee paniikkikohtauksina vankityöleirejä tarkistettaessa.

Annemarie on aiemmin ollut varma rakkaudestaan. Hän on ollut täysin lojaali elämälleen tarkoituksen antaneelle puolueelle ja esimiehelleen varusteluministerille, samoin kuin myöhemmin aviomiehelleen Hansille. Lapinmatkalla hän joutuu kuitenkin näkemään asioita, joilta ei saa suljettua silmiään vaikka haluaisi. Vankeja kohdellaan epäinhimillisesti, Annemarie näkee nälkäkuoleman partaalla olevia pakkasessa kengättöminä raatavia miehiä. Ahdistuneena Annemarie hakee lohtua Eerosta, vain joutuakseen vielä suurempiin ongelmiin.

Viulisti on tarinassa jonkinlainen välihenkilö, tarkkailija, joka ei saa varsinaista omaa puheenvuoroa. Valtaapitävien vastapoolia edustavat taikuri Himmelblau ja suomalainen tulkki, Eero, joka Annemarien tavoin on nuori, kaunis ja viaton. Himmelblau on oikea elämäntaiteilija, säälittävä reppana, joka joutuu piilottelemaan syntyperäänsä muilta. Ilman talvivarusteita hän on vähällä menettää varpaansa pakkasessa ja kun kunnon kengät vihdoin järjestyvät, mieheltä pettää vatsa. Taikuriparka pelkää henkensä puolesta, siirto vankileirin puolelle olisi varmaa jos isoäidin juutalainen syntyperä paljastuisi.

Eero tarkastelee muuta seuruetta myös hieman ulkopuolelta. Häntä ärsyttää saksalaisten herraskaisuus, mutta eteneminen uralla kiinnostaa eikä kieltäytyminen tulkintehtävistä sodan aikana ole realistinen vaihtoehto. Annemarie lumoaa nuoren miehen ensinäkemältä, mutta tunne hyväksikäytetyksi joutumisesta satuttaa syvältä.

Kaikki kirjan henkilöt ovat mielenkiintoisia, mutta kaikkein kiinnostavin on kuitenkin Annemarie. Olen usein miettinyt sitä, kuinka sinisilmäinen olisin itse mahtanut olla jos olisin elänyt 1930-luvun Saksassa ja Annemarien tarina tuntuu uskottavalta. Mielenkiintoa lisää tietysti myös se, että nainen alkaa tarinan edistyessä herätä unestaan, tajuaa voivansa rakastaa "alempirotuista" Eeroa ja epäillä varusteluministerin yleviä pyrkimyksiä. Lisäksi hän ymmärtää etsiä pahaa myös itsestään ja saa tarinan jäämään hienosti auki jääden sen jo päättyessä vielä pohtimaan omia ratkaisujaan.

Dora, Dora perustuu historiallisiin tapahtumiin mutta mikään varsinainen historiankirja se ei ole. Petsamonmatka on todellisuudessakin tehty ja ainakin osa henkilöistä oli samoja kuin kirjassa. Heidi Köngäs on kertonut haastatteluissa, että oletukset henkilöiden ajatuksista perustuvat mm. tunnettuihin todella lausuttuihin repliikkeihin, mutta ovat silti oletuksia ja kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Kirja aukaisee näköalaa historianjaksoon, jonka tulkinta on ollut vaikeaa niin suomalaisille kuin saksalaisillekin. Lisäksi se pureutuu sellaisiin yleisinhimillisiin kysymyksiin vallasta ja pahuudesta, joiden pohtiminen, niiden kipeydestä huolimatta, lienee terveellistä meille kaikille. Hienon aiheen lisäksi kirja on myös toteutettu taidokkaasti, kerronta vie mukanaan ja kieli on kirkasta ja tunnelmaltaan aiheeseen sopivaa.

Muita kirjan lukeneita ovat Sara ps. rakastan kirjoja -blogista, Nanna Kirjakimarasta, Miia Kolmannelta linjalta, Katja Lumiomena -blogista ja Arja Kulttuuri kukoistaa -blogista.