maanantai 31. joulukuuta 2012

Karatolla / Olli Jalonen


Jalonen, Olli: Karatolla
Otava, 2012, 238 s.

Aloitin tämän kirjan suurin odotuksin, koska 14 solmua Greenwichiin on yksi lempikirjoistani, mutta ihan samoihin sfääreihin ei Karatolla vienyt. Mukana on paljon samaa; ihmiset ovat hieman sulkeutuneita ja viihtyvät parhaiten poissa seuraelämän polttopisteistä, suhtautuen intohimoisesti luontoon ja taiteeseen.

Karatolla on rakkaustarina jonka taustalla väijyy suuri taideprojekti realiteetteineen. Valo ja Silla ovat työskennelleet monta vuotta yhdessä rakentaen Uuden ajan pyramideja, yhdeksää ympäristötaiteen monumenttia yhdeksään eri paikkaan maapallolla.

"Tuli, savu, valo maa, vesi, lumi, jää, ilma ja aika. 
Samalla kun ne olivat yhdistyneet valmiiksi ajatukseksi mieleen, hän oli löytänyt itselleen tehdävän ja elämäänsä ison merkityksen.
Nämä maailman yhdeksän elementtiä Valo oli halunnut tehdä näkyviksi. Hän oli päättänyt rakentaa niistä jotain käsin kosketeltavaa ja ihmisen aikaansaamaa niin että muutkin voisivat nähdä ne niin kuin hän oli ne nähnyt ja kokenut, toinen toisestaan erillisenä ja erilaisena mutta samalla kaikki yhdessä yhtenä kaikkeuden aineena. Se urakka oli alkanut täyttää hänen aikansa niin täysin ettei mikään tarkoituksettomuuden tyhjä tunne ollut enää sekaan mahtunut.
Sen jälkeen kun Valo oli palkannut minut projektiinsa arkkitehdiksi, olimme matkustaneet yhdessä tuhansia kilometrejä ympäri Eurooppaa. Ensin olimme kiertäneet etsimässä sopivia paikkoja ja tehneet sopimuksia kaupunginjohtajien ja rakennusvirastojen ja rahoittajien kanssa. Sillä lailla olivat löytyneet oikeat kaupungit ja kaupunkeihin rakennettaviin pyramideihin oikeat elementit ja elementteihin sellaiset menetelmät että niitä pystyi käyttämään rakennusmateriaaleina."
Projektin loppuvaiheessa Valon ja Sillan työtoveruus kehittyy rakkaudeksi, mutta onnea ei kestä kauan. Valossa todetaan eturauhassyöpä ja sairaus etenee aggressiivisesti. Kun Valo ei jaksa enää matkustaa, Silla joutuu jatkamaan pyramidien purkua yksin. Työmailla vieraillessaan Silla törmää odottamattomiin ikävyyksiin, taideprojektin sopimuksissa paljastuu monenlaista kähmintää ja epäselvyyksiä. Sillan luottamus Valoon alkaa repeillä.

Tässä kohtaa odotukseni taas heräsivät, ajattelin että ahaa, nytkö päästiin asiaan, mikä raastava tilanne naiselle! Vasta alkanut suhde, jossa toinen melkein heti joutuu toisesta riippuvaiseksi ja samanaikaisesti paljastuu joksikin muuksi mitä hänestä on luultu, kuinka tästä selvitään?  Ällistyttävän tyynen pintakuvion tarkastelun sijasta olisin toivonut pääseväni vähän paremmin Sillan ajatuksiin ja ihon alle, näkemään ratkaisuja ja asettumaan puolelle. Mutta ei, valmiita vastauksia tässä romaanissa ei ole tarjolla, hyviä kysymyksiä kylläkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!