Askelia : kirjoituksia kävelemisestä / Jyrki Vainonen

Vainonen, Jyrki: Askelia : kirjoituksia kävelemisestä
Basam Books, 2014, 138 s.

Käveleminen tekee hyvää ajattelulle. Jalankulun rullaava rytmi rauhoittaa mieltä, ajatukset selviävät ja ratkaisuja ja ideoita alkaa syntyä. Tämän on varmasti moni todennut ainakin kävelessään luonnossa tai muuten levollisessa ja miellyttävässä ympäristössä.

Jyrki Vainosen esseekokoelma Askelia alkaa kertomuksella siitä, kuinka yksi tärkeimmistä kirjailijan koskaan kohtaamista henkilöistä käveli hänen elämäänsä. Henkilö ei ollut kuka tahansa tästä maailmasta, vaan Bolle, päähenkilö Harry Martinsonin romaanista Kulkijan pilvilinnat. Teos teki suuren vaikutuksen teini-ikäiseen kirjailijaan.
" Siinä missä Bolle uuden elämän kynnyksellä lakkaa tietämästä kuka hän oli ollut, minä aloin romaanin luettuani, uuden elämän kynnyksellä, äkkiä ymmärtää, kuka oikein olen. Martinsonin kirjallisen taideteoksen vaikutus oli häkellyttävä. Se sai minut jopa hetkeksi heittäytymään kulkuriksi: tein eväät, pakkasin mukaan tulitikut ja vesipullon ja lähdin metsään. Sillä kertaa kulkurinelämäni kesti vajaan vuorokauden. Se katkesi lopulta sateeseen, joka sammutti nuotioni, ja viileään yöhön, joka sai minut värisevään vilusta. Vanhempani huojentuivat paluustani, sillä en kulkuriaatteen pakahduttamana ollut muistanut jättää heille minkäänlaista viestiä."
Seuraavassa esseessä Vainonen kertoo vierailustaan Villa Karoon, Beniniin. Afrikassa on vielä tavallista kulkea jalan pitkiäkin matkoja ja Vainonen kertoo siellä ymmärtäneensä, että käveleminen on ihmisen luonnollisin liikkumismuoto. Beniniläisten kävelyssä näytti olevan elämän oma, hidas rytmi, sama rytmi kuin luonnossa.

Beninistä Vainonen palaa takaisin kotiseudulleen, Kymenlaaksoon. Kävelyretki lapsuuden maisemiin voi olla nostalginen, mutta myös täynnä pettymyksiä. Kaikki on kutistunut, lapsuuden suuri nurmikenttä näyttää ahtaalta, kirkasvetinen lampi saattaa olla kasvanut umpeen. Samanlaisia tunteita on moni kokenut, ja Vainosen pohdinnat muistelemisesta ovat koskettavaa luettavaa.

Vainosella on kävelyretkillään kumppanina mm. nuorena kuollut veli, oma vaimo, irlantilainen runoilija ja ystävä Seamus Heaney ja Elias Lönnrot. Lukija pääsee hänen mukanaan Beninin ja Kymenlaakson lisäksi vielä Pyynikinharjulle, Dubliniin, Savon ja Karjalan historiallisille rajaseuduille sekä kauniisiin puutarhoihin ja vanhoille hautausmaille. Kaikilla näillä paikoilla edetään jalan, hitaasti, paljon nähden ja nähtyä rauhallisesti pohtien.

Ehkä mielenkiintoisin kaikista kuvatuista kävelyretkistä on kuitenkin se, jonka varrelle kohtaavat kirjailija ja lukija. Vainonen kuvaa hauskasti näiden kahden tuntemattoman hieman vastentahtoista kohtaamista ja sitä, kuinka samalta polulta tai samoista huoneista he saattavat huomata aivan eri asioita.
"Kirjoittajan jälkeensä jättämää, hänen oman elämismaailmansa kautta suodattunutta maailmaa voisi verrata multaan, joka on kulkenut kastemadon jaokkeisen ruumiin läpi: se on muhevaa ja ravinteikasta multaa, jossa kasvit kukoistavat.
Mutta tuota maailmaa ei oikeastaan ole olemassa, ennen kuin joku muu löytää sen ja ehkä istuttaa tuohon multaan jotakin. Siihen tarvitaan lukijaa. Kun lukija astuu polulle, jonka pää näennäisesti sattumalta avautuu hänen edessään, hän alkaa saman tien hakea reittiään tekstin maailman läpi. Alkaa jännittävä kävelyretki, jota kutsutaan lukemiseksi."

Esseekokoelmasta voi lukea lisää Päivi Kososen blogista Ajatusmatka ja  Turun yliopiston luovan kirjoittamisen verkkolehdestä Ote, jossa sitä arvioivat Aleksi Kauppinen ja Olli Lönnberg.

Kommentit

  1. Tätä odotan kirjastosta, rakastan tällaisia matkakertomuksia joissa yhtä tärkeää on elämän ja maailmanmenon pohdiskelu kuin se missä ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hieno kokoelma, syvällistä ja rauhoittavaa lukemista. Erityisesti tuo viimeeksi mainitsemani essee, se on ihan huikean hienosti sommiteltu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!