Muuri / Katri Rauanjoki

Rauanjoki, Katri: Muuri
Torni, 2012, 248 s.

Muurin perusidea on hieno. Kaupunki jakautuu kahtia, sisä- ja ulkopiiriin. Ulkopiirillä menestys kolisee onttouttaan, mutta on silti menestystä yhtä kaikki. Kirjan päähenkilölle Lauralle siihen kuuluvat jakkupuvut ja työ konttorissa, baarissa kikattelevat ystävättäret ja salainen rakkaus ukkomieheen, Matiakseen. Sisäpiiriltä taas turvaa hakevat menestyksestä osattomat kummajaiset.

Mielenkiintoiseksi jaon tekee se, että muuri kuvataan samanaikaisesti kivisenä seinämänä ja mielen sisäisenä blokkina, jokaiselle ihmiselle omanlaisena esteenä nähdä selkeästi, ilman ennakkoluuloja.
"Aamu koittaa.
Ja aivan sisällä kaupungissa - siellä, mihin on harvoin asiaa - osuu valo harmaanruskeaan kiveen. Sen vieressä on toinen samanlainen ja sen vieressä vielä yksi.
Itse asiassa kaupungin sisällä kasvaa Muuri.
Jossain kohden se on matala kuin aita, jossain korkea ja paksu vankilan rajaava seinä. Sen satunnaisista hohtavimmista särmistä heijastuva säde ei tavoita silmää eikä kukaan ole silittänyt sen pintaa miellyttäväksi koskea. Se on Muuri, jonka päällä kissat päivisin loikovat ja venyttelevät, mutta joka ei kutsu ihmistä. Ei kutsu, ainakaan ennen kuin he itse tahtovat löytää perille.
Aamu koittaa ja valaisee laakson ja kaupungin, jonka ihmiset uskovat elävänsä suojassa pikku taloissaan. Valoisa keväinen päivä nousee kaupunkiin ja muurille."
Lauran pudottaa sisäpiiriin epätoivottu raskaus. Sen paljastuttua suhde Matiakseen loppuu ja muukin entisenlainen elämä alkaa näyttää merkityksettömältä. Laura suunnittelee keskeyttävänsä raskauden, mutta naistentalon kylmällä tutkimuspöydällä maatessaan hän muuttaa mielensä ja päättääkin pitää lapsen. Hän harhailee sisäpiirillä ja osuu pieneen kapakkaan, Punaiseen kissaan. Sen asukkaat ottavat hänet ystävällisesti vastaan, tarjoavat yösijan ja auttavat muutenkin. Lauraa pelottaa, mutta hän päättää silti jäädä sisäpiirille.

Jonkin ajan kuluttua Laura lähtee hankkimaan tarpeistoa Punaisen kissan teatteriseurueelle. Hän joutuu piirin sisimpiin osiin, levottomalle ja vaaralliselle alueelle. Hurja miesjoukko kiinnittääkin häneen huomiota ja aikoo hyökätä, mutta pelastus saapuu kauniin valkeaihoisen Mitjan muodossa. Mitja on teurastaja ja entinen orja, paha ja voimakas mies joka eksyttää rosvojoukon ja ohjaa Lauran turvaan. Laura tietää, että rakastumisesta Mitjaan ei seuraa hyvää, mutta miehen vetovoima on vastustamaton.

Rauankoski kirjoittaa runollisesti ja osaa nostattaa jännitystä. Lauseet ovat salaperäisiä ja antavat olettaa jotain kohtalokasta olevan pian tulossa. Kun sitten mitään järisyttävää ei kuitenkaan tapahdu, juoni alkaa hajota ja kiertää hieman laskusuuntaista spiraalia. Olin aika innoissani alun kauniin mystisistä ympäristökuvauksista, mutta innostus ei kestänyt loppuun asti. Jotain kumman koukuttavaa tekstissä silti oli, luin kirjan nopeasti ja halusin välttämättä tietää, kuinka tarinassa käy. Lopussa olo oli kuitenkin vähän pettynyt, rakkaustarinan lievä falskiusko se mahtoi olla, joka vesitti muuten hienoa kertomusta.

Muurista myös blogeissa Amman lukuhetki, Lukukausi, Sanojen takana maailma ja Puolitien lukemisto.

Kommentit

  1. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta pienestä lopussa kokemastasi lässähdyksestä huolimatta. Oih ja voih, miten nämä kaikki kirjat ehtii lukea... Pitäisi vissiin viimein ryhtyä käpistelemään myös sitä Miévillen Toisia. Oletko sitä lukenut, siinähän on käsittääkseni vähän samantapainen juoni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut. Kurkkasin Kirjavinkeistä, vaikuttaa mielenkiintoiselta!

      Poista
  2. Kuulostaapa kiinnotavalta kirjalta, en ole aiemmin kuullutkaan! Täytyy heti katsoa tilanne kirjastosta...

    Samalla kuulostaa hieman samanlaiselta kuin Hotakaisen Bronks, jossa on kaupungin keskusta ja joutomaa sen ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ihastuin tähän takakanteen valitun tekstinäytteen perusteella, kieli on todella kaunista, mystistä ja maalailevaa. En tiedä miksi joku puritaanihenki minussa heräsi tuon rakkaustarinan kanssa, yleensä en kavahda pateettisuutta vaan päinvastoin nautin siitä. Tässä oli kuitenkin jokin sellainen sävy mukana, joka vieroitti.

      Poista
  3. Minullekin aivan outo nimi tämä, sekä kirja että kirjailija. Voisi hyvinkin lukea vaikket totaalisen haltioissasi ollutkaan. Kaikille tämä tuo jotain mieleen :-), minulle tuli mieleen Virpi Pöyhösen Hän rakastaa minua, ehkä yhteys lähinnä tuosta sinkkunaisen ja naimisissa olevan miehen suhteesta ja symboliikasta (Pöyhösessä käsilaukku, tässä muuri).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtäläisyyksiä varmaan löytyy, varsinkin jos tuntee fantasiaa ja maagista realismia. Minulla nuo genret jää nykyisin aika vähälle ja vaikka idea kahdesta päällekkäisestä maailmasta lineenkin aika vanha, tässä se oli minusta esitetty aika hienosti, fyysinen ja psyykkinen limittäin, liikoja selittelemättä.

      Alkoi kiinnostaa tuo Pöyhönen, mitä se käsilaukku siinä mahtaa symboloida :)

      Poista

Lähetä kommentti