Koti maailman laidalla / Michael Cunningham


Cunningham, Michael : Koti maailman laidalla
A home at the end of the world, suom. Marja Alopaeus
Gummerus, 2001, 436,[1] s.

Illan tullen oli ensimmäinen Michael Cunninghamin romaani jonka luin. Se ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja oli yksi parhaista lukukokemuksistani tuolloin.

Koti maailman laidalla tulee tunnistettavasti samasta lähteestä, mutta jo pari vuosikymmentä aiemmalta ajalta. Se ei yllä samanlaiseen helppouteen ja harmoniaan kuin myöhempi teos, mutta pieni rouheus ei toisaalta ole lainkaan pahasta. Ihmissuhdeasetelmat ovat tässä toisinaan melko kipeitä, mutta samat motiivit, jotka kantavat Illan tullen -romaania, erilaisuuden hyväksyntä ja elämän arvokkuuden näkeminen ovat jo mukana ja kuljettavat tarinaa lempeästi ahdistusten yli.

Kertomuksen keskeiset henkilöt ovat Jonathan ja Bobby, jotka tapaavat ensi kerran koululaisina ja vastoin kaikkia odotuksia ystävystyvät. Pojat ovat luonteeltaan liki toistensa vastakohtia, mutta heistä tulee erottamattomat. Parivaljakko luuhaa vapaa-aikansa Jonathanin huoneessa levyjä  kuunnellen ja pilveä poltellen. Myös Jonathanin nuori äiti Alice on kotona kaiket päivät. Alicen on vaikea hyväksyä  aiemmin niin läheisen poikansa pyrkimyksiä irrottautua. Muodostuu omalaatuinen kolmiodraama äidin onnistuessa kiilaamaan itsensä poikien väliin.

Kun koulu loppuu, Jonathan lähtee opiskelemaan ja muuttaa New Yorkiin. Hän luo siellä itselleen uuden elämän, mutta Bobby jää ikääkuin hänen tilalleen Alicen luo asumaan. Vasta kun Jonathanin isän, Nedin terveydentilan heikentyminen vaatii pariskuntaa muuttamaan terveellisemmän ilmaston toivossa Arizonaan, Alice saa aikaiseksi potkaista Bobbyn omilleen.

Jonathan ja Bobby ovat pitäneet yhteyttä vain harvakseltaan, mutta nyt Bobby soittaa Jonathanille ja pyytää päästä hänen luokseen asumaan. Vain vähäksi aikaa, siksi kunnes löytää itselleen oman asunnon. Tarkoituksella tai ilman, itselleen luonteenomaisesti Bobby kuitenkin luiskahtaa kiinteäksi osaksi Jonathanin uutta perhettä. Jonathanin asuinkumppani Clare ensin säälii Bobbya, sitten kiintyy häneen ja lopulta melkein rakastuu. Clare ja Jonathan ovat vuosikausia suunnitelleet hankkivansa lapsen, ja nyt lapsen isäksi valikoituukin Bobby!

Asetelma toistuu vielä kolmannenkin kerran. Mustasukkaisuuden ja itsesäälinpuuskien laannuttua kolmikko muuttaa maalle tarkoituksena kasvattaa Rebecca-tytär yhdessä. Eräänä viikonloppuna vieraisille kutsutaan myös Jonathanin aiempi kumppani Erich, joka varsinkin vanhan ystävänsä kauhuksi osoittautuu sairastuneen aidsiin. Jonathan olisi valmis hylkäämään Erichin, Clare sietää tätä juuri ja juuri  mutta Bobby tuntee sympatiaa. Hän on valmis huolehtimaan heikkenevästä miehestä ja pitämään tälle seuraa viimeiseen asti.

Näiden kolmen kolmiodraaman kautta Cunninghan käy läpi valtavan määrän tunteita. Perheet ja parisuhteet saattavat näyttäytyä sateenkaaren kaikissa väreissä, mutta kun tarkemmin katsotaan, ovat ne kaikki sitä samaa; perusinhimillistä tarvetta kuulua ryhmään, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Kirjahullun mietteissä kirjan todetaan olevan henkeäsalpaava ja myös Naakku suosittelee sitä, vaikkei pitänytkään sen henkilöistä.

Kommentit

  1. Tämä pitäisi kyllä lukea joskus, etenkin kun se on kirjahyllyssäni kärsivällisesti odotellut lukuvuoroaan pienen iäisyyden. Elokuvan olen nähnyt, se on huikean hieno.

    Cunninghamilta olen lukenut vasta Tunnit. Hyvä kun muistutit tästä (ja tietty Illan tullen - romaanistakin), pitääkin nostaa Cunninghamia korkeammalle lukupinoissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on Tunnit vielä lukematta, toivottavasti on siis sokeri pohjalla :)

      Aloitin sitä kyllä joskus englanniksi äänikirjana, mutta putosin aina heti kärryiltä ja nukahdin...

      Poista
    2. Minäkin kuuntelin Tunnit äänikirjana (ihan suomeksi), ja kieltämättä sillä oli varsin unettava vaikutus (ei hyvä, varsinkaan auton ratissa). Luin sen siinä rinnalla myös perinteisenä kirjana, sillä tavoin se piti paremmin otteessaan. (<- Siis sillä tavoin rinnalla, että luin kirjaa samoihin aikoihin kuin kuuntelin sitä. Tuo lause kuulostaa siltä, että kuuntelin äänikirjaa ja tavasin samalla kirjaa cd-soittimen vieressä. :D)

      Poista
    3. Heh, tosi keskittyneesti, kaikin aistein :)

      Poista
  2. Ah, tämäkin kuulostaa kyllä hyvältä! Minähän samoin ihastuin ikihyväksi Illan tulleniin, vaikka en hirveästi pitänyt aiemmin lukemastani Säkenöivistä päivistä. Tunnitkin oli tosi hyvä, mutta jotenkin se vesittyi aavistuksen verran tuohon Illan tulleniin verrattuna, koska odotukset olivat niin korkealla ja (loistava) leffakin jo nähty.

    Hyllyssä mulla on Samaa sukua, jonka haluan lukea tänä vuonna. Mutta siis. Tämäkin kuulostaa nyt kuvailemanasi tosi mielenkiintoiselta, vaikket tykännyt yhtä paljon kuin Illan tullenista. (Anteeksi jo kolmas ärsyttävä taivutusmuoto tuon romaanin nimestä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Mulle Tunnit oli ihan painettuna ja suomeksi luettuna sen verran haastava, etten esim. voinut lukea sitä muun perheen hyöriessä ympärillä. En siis yhtään ihmettele, että olet pudonnut kärryiltä äänikirjaa kuunnellessa ja etenkin enkuksi.

      Poista
    2. Juu muistan hyvin että sinäkin ihastuit Illan tulleniin :)

      Nyt vasta tajusin, eikös siinäkin ollut Rebecca? Ei kai siis vain Peterin vaimo ole Claren ja Bobbyn tytär?

      Poista
    3. Innostuin heti ja menin selaamaan kirjaa, mutta höh, vaikka bongasin kirjasta Bobbyn ja Clairen (melkein sama), Rebeccan vanhemmilla oli eri nimet.

      Olisi ollut hauskaa! Tykkään tällaisista jekuista, joita jotkut kirjailijat harrastaa. Cunningham tuntuu joka tapauksessa käyttävän paljon samoja nimiä. :)

      Poista
    4. Okein, mäkin jo vähän innostuin, että mitäs tulkintoja tässä vielä päästäänkään tekemään. Ehkä ne on sitten vaan niin kauniita nimiä...

      Poista
  3. Jostakin syystä Illan tullen ei ole minua saanut vielä kiinnostumaan mutta - nyt tästä ihan toisen kirjan postauksesta sain siihen hehkuvan kipinän... :-) Kamalaa vaan, aikaa ei ole, mutta koetan jossain vaiheessa järjestää. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näihin kannattaa muutama tovi uhrata ;)

      Näissä on paljon samaa, mutta ei silti mitään toistoa. Jotenkin tämä esikoinen on rauhattomampi ja ahdistuneempi, vähän kuin teini, Illan tullen taas on seesteinen ja välttämättömyydet tyynesti hyväksyvä keski-ikäinen :D

      Poista
    2. Erja, Illan tullen romaanissa kertojalle kaikki naiset olivat epätoivottuja: oma vaimo, tytär ja oma äiti. Mies ei palvonut edes omaa tytärtään ja niinpä tästä tuli yksiöön eristäytynyt nuori nainen, joka ei ikinä löytänyt naiseuttaan. Tutkijat ovat todenneet, että tyttären itsevarmuus herää isän ihailusta. Kaikkien tyttöjen pitäisi saada se kokea. Illan tullen kertoo peiteaviolitosta, johon homo mies menee huijaten näin maailmaa ja petäen pahiten perhettään. Ei voi kieltää, että Cunningham osaa kirjoittaa, mutta minä en voinut mitenkään PITÄÄ kirjasta Illan tullen. Sen sijaan Tunnit oli minulle iso juttu, mutta arvaa mitä: Koti maailman laidalla on kuin minulle kirjoitettu. Tässä teoksessa myös naiset ovat subjekteja ja heille on annettu 'ääni'. Miten loistavaa, että bongasin kirjan sinulta. Tänään nautin viimeisen neljänneksen (ei ole ollut aikaa lukea...) ja kaikki on niin kiinnostavaa. Jotain, missä olisin voinut olla mukana...

      Poista
    3. Kiva että tykkäsit tästä! Mäkin olen jo lainannut sen suosittelemasi Muistojen huoneet, kunhan vaan ehtisin vielä lukeakin :) Kyllä mä pian...

      Poista
  4. Minä olen lukenut sekä tämän että Tunnit joitakin vuosia sitten, ja molemmat löytyvät omasta hyllystänikin. Muistijäljet eivät ole kovin vahvat, mutta taisin pitää tästä enemmän kuin Tunneista. Toisaalta en varmaan ollut kovinkaan vaikuttunut, koska en noiden lukemisen jälkeen ole ollut ollenkaan kiinnostunut Cunninghamin muista teoksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunneista kohistiin taannoin niin paljon, että olen pitänyt sitä jotenkin ilman muuta kirjailijan parhaana. Hyvä muistutus, että kyllä makuja kumminkin on monia.

      Poista
  5. Tämä oli ensimmäinen lukemani Cunningham ja rakastuin. Muistan kirjasta surumielisen tunnelman, sydämensulattavan melankolian ja ihmisten hankaluudet kohdata toisiaan. Helmi.

    Suurin Cunningham-suosikkini on kuitenkin Samaa sukua. Upea, upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tunnelman takia minäkin Cunninghamin kirjoista pidän niin paljon. Niissä on aina jotain surumielistä, mutta ei masentavaa, vaan päinvastoin toiveikasta.

      Poista
  6. Muistaakseni tästä Cunninghamista kirjoitin monta, monta lainausta omaan muistivihkooni aikoinaan.

    Tarkistin, kyllä se tämä oli.

    Cunninghamilla on omituinen taito kirjoittaa kaunista melankoliaa. Ihanaa, että luit tämän. Tunnit on ehkä minulle rakkain Cunningham.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mulla lukupiirikirjana, ja useampikin sanoi usein palailleensa lukemaan uudelleen erityisen hyvin ilmaistuna ajatuksia ja osuvia vertauksia. Niitähän Cunninghamilla riittää!

      Poista
  7. Minulle tämä jäi jotenkin etäiseksi ja on vähiten suosikkini lukemistani Cunninghamin kirjoista. Muistelen, että minun oli jotenkin vaikea seurata tapahtumia tai päästä henkilöitä lähelle. Olin aikaisemmin lukenut Tunnit ja Samaa sukua, joista molemmista pidin hirveästi, ja tämä oli siksikin vähän pettymys.

    Onneksi Illan tullen oli sitten ihanista ihanin. (Säkenöivät päivät on suomennetuista kirjoista minulta vielä lukematta. Sitä ei ole kovin monessa paikassa kauheasti rakastettu, joten saa nähdä, innostunko sitä lukemaan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä ehtinyt lukea kuin nämä kaksi, tämän sekä Illan tullen. Näihin olen kyllä ollut niin ihastunut molempiin, että luen varmasti kaiken, mitä M.C. Keksii julkaista, tämä on vakaa aikomus :)
      Aika ihanaa, kuinka melkein jokaisella hänen kirjallaan on omat faninsa...

      Poista
  8. Minä en ole vielä lukenut tätä, vaikka Cunninghamista pidänkin kovasti. Illan tullen oli upea, kuten myös Tunnit. Tämän taidankin lukea seuraavaksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cunninghamista saattaa hyvinkin tulla yksi niistä kirjailijoista, joiden tuotantoa on hyvä saada luettavaksi säännöllisin väliajoin :)

      Poista
  9. Minä olen nähnyt tämän kirjan leffana ja tykkäsin kyllä kovasti. Cunninghamilta olen lukenut vain Tunnit, joka oli tietenkin ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, täytyykin muistaa, että sitten jos kirjat loppuu kesken, niin voi aloittaa uuden kierroksen leffoilla. Näistä taitaa aika monestakin olla jo tehty filmatisointikin.

      Poista
  10. Tulipa taas hyviä lukuvinkkejä! Illan tullen on hieno kuin mikä, Säkenöivät päivät jäi minulta kesken, mutta tämä kuulostaa kiinnostavalta. Vaikka pidin kovasti Illan tullenista, en ole tullut etsineeksi kirjailijalta muuta, joten hyvä herätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säkenöivät sai vähän kritiikkiä Karoliinaltakin, mitenhän se poikkeaa muista? Uteliaisuus herää, vaikka toisaalta luotan kyllä teidän arvioihin kuin kallioon.

      Poista
  11. Minä olen lukenut Tunnit ja tämän, joista ensimmäinen jäi mieleenpainuvammaksi elämykseksi. Illan tullen pitäisi lukea, odotukset ovat korkealla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen gallup olisi mielenkiintoinen, että mahtaako monenkin lempikirja Cunninghamilta olla se ensimmäisenä luettu? Minusta se ei olisi yllättävää, ainakin itse voisin kuvitella, että se ensi-ihastus osoittautuisi ylittämättömäksi.

      Poista
  12. Mahtavaa eli tämä on pakko lukea!

    Tulen varmaan ikuisesti pitämään Cunninghamin Tunnit -kirjaa hänen pääteoksenaan ja Illan tullen jää mieleeni kauniista kannestaan, sekä kirjoittajan puolueeellisuudesta siitä kuka teki mitäkin pahaa ja kenelle.

    Lue sinä Richard Masonin Muistojen huoneet ja minä luen tämän;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, en huomannutkaan että tytär oli kirjautunut koneelle, sujuvasti kommentoin hänen tunnuksillaan...

      Mutta Leena, pidetään sovittuna tuo yllä :)

      Poista
    2. Minulla on jo Cunnigham haetuna, vain kaksi yritän tehdä ennen sitä tai ehkä vain yhden ja sitten...;-)

      Poista
    3. Hiukan aikaa menee täälläkin, ainakin yksi lukupiirikirja tulee väliin, mutta eihän me olla jäniksen selässä ;)

      Poista
    4. Kiitos vinkistä♥

      http://leenalumi.blogspot.fi/2013/01/michael-cunningham-koti-maailman.html

      Poista
  13. Cunningham on ainakin minulle niitä kirjailijoita, joiden olemassaolon nolosti aina välillä unohtaa. Harmillista, kun Tunnit on kuitenkin tullut luettua useampaankin kertaan. Kiitos siis muistutuksesta, varmaan tämäkin kirjastosta löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain, uskon itse vielä palaavani Cunninghamin pariin useasti, monta jo suomennettuakin vielä lukematta ja toivottavasti vielä monta uuttakin tulossa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!