tiistai 8. toukokuuta 2012

Dr.Mumbai / Jukka Behm


Dr. Mumbai / Jukka Behm
Tammi, 2007, 261 s.

Satish Rao on intialaistaustainen Lontoon kautta Helsinkiin muuttanut lastenpsykiatri, jolla riittää kärkeviä mielipiteitä suomalaislasten kasvatuksesta. Kirjassaan "Anna minulle uudet vanhemmat" hän esittää teesinsä, vähemmän lääkkeitä ja enemmän syliä, sen verran poleemisesti, että tappouhkauksia alkaa putoilla sähköpostiin.

Miehen elämä on melkoista matalalentoa. Kohteliaita lupauksia on tullut auliisti jaeltua vähän sinne sun tänne. Yllättäen sinisilmäiset läheiset ovat ottaneet ne kaikki todesta!

Yhdenpäivänromaani kuvaa hirteisesti miesparan epätoivoa tämän koettaessa lunastaa häneen kohdistuvat odotukset. Paniikkiin ei olisi varaa, mutta paineita riittää sekä työpaikalla että kotona.

Satish'n tulisi kyetä vastaamaan mahdottoman moneen tarpeeseen: klinikan johtava lääkäri Heinrich Bauer vaatii Satish'lta korkeaa moraalia ja matalaa profiilia, vieläpä samanaikaisesti, poliisi vaatii taustatietoa nuoren potilaan perheessä tapahtuneeseen paistinpannumurhaan, vaimo Jonna tarvitsee tukea ollessaan viimeisillään raskaana, vaimon sisko Tea tarvitsee seksiä, Satish'n äidin, Mama Raon, tarvitsee olla tietämättä mitään vaimosta, median taas tarvitsee tietää lisää miehestä kohukirjan takana. Kasassa ovat siis ainekset melkoiseen hullunmyllyyn!
"Satish oli huomannut, että Suomessa oli iso joukko korkeasti koulutettuja vanhempia, jotka hämmästyivät siitä, että vauvan mukana ei seurannut ohjeita, kuinka sen kanssa toimitaan. Ei mitään manuaalia, ei palautusoikeutta. Ei takuuta. He hämmästyivät, kun elämää ei voi jatkaa samaan malliin kuin lapsettomana parina. Akateeminen siittäjä väsyi lapsen yövalvomisiin, akateemiset tissit uupuivat loputtomaan imetykseen. He eivät pystyneet keskittymään seuraelämään, vain vauvaan, ja sekään ei toiminut vanhempien toiveiden mukaan. Isä ja äiti pettyivät, sillä kukaan ei ollut kertonut heille, ettei vauva hoidu itsestään. Kukaan ei ollut maininnut, että lapsi saattaa sairastua, se saattaa valvoa, se saattaa pulauttaa kauluspaidalle, se saattaa paskoa niin ettei vaippa taivu vastaanottamaan lastia. Se saattaa huutaa kertomatta, mikä sillä on hätänä.
Tämä kaikki saattaa masentaa." 
Kirja on nopeatempoinen ja teksti vetää sujuvasti mukaansa, mutta tarinan suunta ei ole kovin selkeä. Kertomus ikäänkuin pyörii kehässä kehittymättä sen enempää ja päätymättä mihinkään varsinaiseen loppuratkaisuun. Tappouhkausmotiivi tietysti kehittyy, mutta äh, ketä se nyt kiinnosti? Monet aiheista ovat oikeasti mielenkiintoisia, mutta niiden analyysi ei tarinan edetessä nouse alkuasetelmaa kummemmaksi.

Kieli on lennokasta ja täynnä pieniä älykkäitä sanaleikkejä. Jollain lailla nokkeluudet kuitenkin tuntuvat vähän turhan köykäisiltä, kun käsittelyssä on niinkin vakavia aiheita kuin lasten ja nuorten mielenterveysongelmat.

Dr. Mumbaista ovat bloganneet myös Mari A. ja Anukatri.

6 kommenttia:

  1. Yritin lukea tätä joskus, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Tuntui sekavalta, vaikka hyviä ja tärkeitä asioita heiteltiinkin ilmaan. Vanhemmuudesta, velvollisuuksista, maahanmuuttajista, uskonnoista... ja sitten tosiaan se tappouhkausjuttu ikään kuin eri sarjasta. En jaksanut seurata, pakko myöntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihmettele yhtään, tästä oli aika vaikea hahmottaa mitään punaista lankaa. Tämä oli yhden lukupiirin kirja, olin siellä tänään esittelemässä kirjabloggaamista harrastuksena. Luin siis tämän väkisin loppuun että pystyin osallistumaan keskusteluun.

      Kauhean harmillista toisaalta, kun mukana oli monia niin hienoja aiheita, esim. tuo päähenkilön joomies-rooli, olisi ollut kiinnostavaa jos sitä olisi kehitelty enemmän.

      Poista
  2. Tämä vaikutti mielenkiintoiselta alkuun: intialainen lääkäri Suomessa. Mutta tuo tappouhkaus etenkin vaikuttaa kuvailunne perusteella irralliselta. Sinänsä tuo maahanmuuttoteema olisi mielenkiintoinen ja aika vähän vielä esillä suomalaisessa kirjallisuudessa. Mutta mukava, että kirjoitit tästä, vaikkei ollutkaan maailmaa mullistava lukuelämys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin mainita, että tämä oli Bonnierin järjestämän Vuosi suomessa -kirjoituskilpailun Suomen voittaja. Palautin jo kirjan ja yllättäen netistä ei löydy kilpailusta mitään, mutta jos oikein muistan, siinä haettiin juuri aikalaiskuvausta maahanmuuttajan arjesta Pohjoismaissa. Eli ei tämä mikään turha teos suinkaan ollut, mun rytmeihin vaan turhan hektinen ja liitelevä ;)

      Poista
  3. Blogissani on sinulle haaste... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, uteliaana heti katsomaan...

      Poista

Kiitos kommentistasi!