Uskoton mies / Petra Hammesfahr


Uskoton mies / Petra Hammesfahr
Bélas Sünden ; suomentanut Anja Meripirtti
Otava, 2006, 319 s.

On ollut sellainenkin kausi, etten juuri muuta lukenut kuin dekkareita. Sitten meni monta vuotta niin, etten kaivannut rikoskirjallisuutta lainkaan. Nykyisin luen taas mielelläni vetäväjuonisen mysteerin tai hyytävän murhajutun aina silloin tällöin.

Esittelin töissä lukupiirin toukokuun kirjaksi erimaalaisia jännityskirjoja. Luettavaksi valikoitui saksalaisen Petra Hammesfahrin Uskoton mies. Hieman harmittaa, että otin riskillä mukaan sellaisiakin kirjailijoita joita en ole aiemmin lukenut. Lukupiirin kausi loppuu taas tältä erää tähän ja olisi ollut mukavaa, että viimeiseksi kirjaksi olisi osunut oikea helmi. Nyt ei sitten kuitenkaan käynyt niin.

Hammesfahrin luoma alkuasetelma on mielenkiintoinen; on menestyvä naiskirjailija ja kaikennielevä rakkaus, monimutkaisia ihmisuhteita ja ravintolamiljöö Kölnissä. Juonikin kulkee sopivan mutkikkaasti ja lukeminen edistyy hyvin, jännitys säilyy loppuratkaisuun saakka mukavan kihelmöivänä.

Mutta valitettavasti kaiken tämän vastapainoksi on myös nolon korosteista intohimoa ja teennäisiä rakastelukohtauksia, sensaatiohakuista insestiepäilyä ja paperinohutta henkilökuvausta. Yritystä jonkinlaiseen naisnäkökulmaan tässä selvästi on, mutta jotain ihan oleellista jää silti puuttumaan. Aihepiirin ja kerrontatavan välillä on jokin kummallinen ristiriita. Se saa tarinan suuret tunteet vaikuttamaan melko epäuskottavilta ja vesittää pahasti thrillerin tunnelmaa.

Kommentit

  1. muistelen samanlaisia fiiliksi - ihan kun tämä olisi ollut jotenkin tosi palkittu tai myyty ainakin ja muistan jääneeni ihmettelemään että miksi?

    VastaaPoista
  2. Mullakin oli tästä kirjailijasta jostain syystä tosi hyvä kuva, petyin aika pahasti. En oikein usko, että tämä olisi sattumalta se kirjailijan heikoin esitys. Pettymys kohdistui kerrontatyyliin, sehän usein pysyy aikalailla samana läpi tuotannon.

    VastaaPoista
  3. Minä luen paljon dekkareita, mutta niidenkin kanssa tulee sitä krantummaksi, mitä enemmän lukee. En usko, että tämä olisi ollut 'minun juttuni'.

    Että minä kärsin dekkarien kansista;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Njaa, kyllä tämän voi paremman puutteessa jonkinlaisena välipaladekkarina lukea, mutta sen enempää en kyllä suosittele.

      Heh, tässä kannessa on just samantapaista tyylittömyyttä kuin kerronnassakin.

      Poista
  4. Olen lukenut Hammesfahrilta ainoastaan Pahantekijän. En muista tarkkaan mikä kirjassa häiritsi, mutta jotain ristiriitaista ja vähemmän hyvää siinä oli. Lukemasi kirja ei varsinaisesti houkuttele puoleensa, jo pelkkä kansi jotenkin häiritsee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä, että monella tuntuu olleen tuommoinen epämääräisesti vaivaantunut olo lukiessa, mutta en ihmettele. Sitä on vaikea selittää mikä siinä tyylissä on niin tyylitöntä, mutta paikoitellen tarina notkahteli kyllä pahasti.

      Poista
  5. Hei! Sinulle on jotain mukavaa blogissani :)
    http://kirjajakaakao.blogspot.com/2012/05/liebster-blog.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!