Kesällä kerran / Anne Swärd

Kesällä kerran / Anne Swärd
Polarsommar, suomentanut Katriina Huttunen
Otava, 2012, 239 s.
Otavan kirjasto ; 230

Pidän Anne Swärdin kirjoitustyylistä. Kerronta on hienolla tavalla painavaa. Mitään ei selitellä, tapahtumat kantavat merkityksiä sinällään. Odotukset lukiessa kohoavat korkealle, tarina kiertää supistuvaa kehää; tiheimmän ytimen paljastumista odottaa melkein henkeä pidätellen!

"Kaupungissa näen usein unta merestä. Asuntoni on kaukana rannikolta mutta näen unta Kajn merestä. Siitä minkä värinen se on talvella, hopeinen kalvo jossa on tummia hapettuneita läikkiä. Näen usein unta siitä millaista on leikata vettä, vetää terävä veitsi pinnan läpi. Ehdotonta keveyttä jota kaipaan koko ajan."

Eikä aiheenvalinnassakaan perimmiltään ole vikaa. Molemmissa suomennetuissa romaaneissa teemana on tavanomaista ovelampi vallankäyttö. Swärd kuvaa kirjoissaan nuorten sisarus/rakkaussuhteita, joissa tiukinta valtaa harvoin käyttää se, joka ensikatsomalta vaikuttaa vahvimmalta. Mutta ikäänkuin Swärd ei luottaisi aiheen voimaan, koska kerää aina mukaan ison liudan poikkeusyksilöitä ja dramaattisia tapahtumia. Tarinoista tulee näin trendikkäitä, mutta uskottavuus ja omaperäisyys vähenenevät samassa suhteessa.

Kerran kesällä -romaanin keskiössä on Kaj, nuori nainen joka elää omassa maailmassaan pyydystellen kärpäsiä. Kärpäset hän taltioi tarkasti lasipurkkeihin. Kaj on älykäs mutta täysin impulsiivisuutensa vietävissä. Hän asuu vanhan puutarhan ympäröimässä suuressa talossa kaksin äitipuolensa Ingridin kanssa. Isä Jack on jättänyt perheen kauan sitten, velipuoletkin muuttaneet jo omilleen.

Ingrid ei uskalla jättää Kajta yksin kotiin edes lyhyen lomamatkan ajaksi. Jens, sisarussarjan vanhin, vie äidin  Floridaan ja Kristian saapuu kotiin pitämään huolta sisaresta. Kaj on ihastuksissaan saadessaan suosikkiveljensä takaisin luokseen, hän odottaa tätä kiihkeästi kuin rakastettua.

Jensin vaimo Lisette loukkaantuu miehen valitessa lomaseurakseen vaimon asemesta äidin. Hän ei jaksa olla pienten tytärtensä kanssa yksin kotona ja lähtee Kristianin luo. Paljastuu, että Lisetellä on aiemmin ollut taito kietoa myös nuorempi veljeksistä sormensa ympärille, eikä Kristian ole lainkaan pahoillaan kun välit lämpenevät taas. Ensimmäisestä syrjähypystä pariskunta on jäänyt kiinni Ingridille, nyt salaisuuden saa tietoonsa itsensä hyljätyksi tunteva Kaj. Valta on vaihtunut.

Myöhemmin paikalle saapuu myös Jack. Hän on järkyttynyt kohdattuaan yllättäen Kajn äidin, nuorena Jackin ja Ingridin perheestä turvaa hakeneen Marien. Pakomatkallaan Jack on lisäksi tahtomattaan sekaantunut nuoren pojan katoamiseen. Pojan turha etsintä ja naaraaminen leirintäalueen rannasta saavat Jackin kaipaamaan perhettään. Vuosien poissaolon jälkeen hän kääntää matkailuauton nokan kohti kotia.

"Kärpäset. Hän on kerännyt ne isälle koska isä ei rakasta häntä. Ei, isä ei rakasta häntä. Ei ole koskaan rakastanut. Se taas ei johdu kärpäsistä, ei hänestä. Siihen on muut syyt. " Mistä helvetistä nuo ovat peräisin? isä kysyy ja sohaisee niitä tupakansytyttimellä. "Kesän satoa", Kaj vastaa. "Hyi helvetti. Minä vihaan kärpäsiä", isä sanoo käheästi. "Sääli..." Kaj nauraa ja kohtaa isän liekin savukkeellaan uudestaan vaikka sen kärki hehkuu jo. Pidä varasi, Kaj. Luulet että haluat suututtaa hänet, saada hänet pois tolaltaan, mutta sinulla ei ole aavistustakaan mitä silloin tapahtuu. "Sytytä ne sitten palamaan", Kaj ehdottaa ja nyökkää kohti pöydän mustaa kärpäspeittoa, "ne palavat varmasti hyvin".

Kun Ingrid ja Jens palaavat kotiin, kaikki on ensin hyvin. Jackin 50-vuotispäivät lähestyvät ja Ingrid haluaa juhlia sitä, että perhe on koolla. Mutta pinnan alla kytee, hauraasti eheytymässä ollut perheonni on jo menossa uudella tavalla pirstaleiksi.

Lisää kirjasta seuraavissa blogeissa: Lumiomena - kirjoja ja haaveilua , Ilselä , Lukutuulia , Opuscolo , Uppoa hetkeen , Luetut, lukemattomat , Mari A.n kirjablogi ja Luettua.