Painokoneet seis!
Painokoneet seis! : kertomuksia uuden journalismin ajasta / Johanna Vehkoo
Teos, 2011, 230 s.
Painokoneet seis! on ihailtavan selkeä ja mutkaton pamfletti journalismin kriisistä.
Yhä useampi meistä on valmis vaihtamaan sanomalehtensä verkon tarjoamaan ilmaiseen pikauutispuuroon, sosiaalinen media uhkaa selättää uutistoimitukset jakelun vauhdissa ja viihdyttävyydessä. Tarvitaanko toimittajia siis enää mihinkään?
No tokihan tarvitaan, mutta ei ehkä ollenkaan siihen mitä heistä monet tällä haavaa tekevät. On ajan tuhlausta kilpailla siitä, missä nopeimmin naamioidaan uutistoimistoilta napatut jutuntyngät uutisiksi tai kerkeimmin tuotetaan "katso kuvat-klikkijournalismia". Vehkoon mielestä tällaisen tiedonvälityksen voisi jättää kokonaan amatöörien hoidettavaksi. Ammattilaisten kannattaisi sen sijaan nostaan kunniaan vanha kunnon tutkiva journalismi ja keskittyä lisäksi kukin omaan erikoisalaansa. Resepti lehdistön lamasta nostamiseen ei siis ole kovin uusi. Mutta ei se mitään, kun analyysi ja perustelut johtopäätökselle ovat näinkin mielenkiintoiset ja aukottomat kuin tässä. Erikoistumalla hitaaseen, aiheiden taustat esiin kaivelevaan laatujournalismiin on jo onnistuttu kääntämään levikkilukuja kasvuun, tämän osoittavat The Economist- ja San Francisco Panorama -lehtien esimerkit.
Ei Vehkoo toki tuomitse nettijournalismiakaan. Harvinaisen selkokielisesti hän lisäksi osaa nostaa esiin sen, mikä verkkouutisoinnissa toimii parhaiten. Nopeus, täydennettävyys ja joukkoistaminen ovat netin ominaisuuksia joita kannattaa hyödyntää. Sosiaalisen median kasvun merkitys journalistisen kulttuurin muutokselle on liki vallankumouksellinen; pyramidimaisesta tiedonvälityksestä on jo monin tavoin siirrytty verkostoihin. Tämän nopeimmin omaksuvat mediaorganisaatiot pääsevät hyödyntämään muutosta parhaiten, vanhaan jämähtäminen johtaa eristäytymiseen ja hitaaseen näivettymiseen.
Esimerkit sosiaalisen median ja ammattimaisemman tiedonvälityksen kytköksistä olivat kirjan parasta antia siksikin, että niihin liittyvät pohdinnat ovat mielestäni väljästi sovellettavissa muillekin aloille. Myös kirjastoissa ollaan jo kauan oltu kiinnostuneita some-ilmiöistä, mutta yhteisöllisyyden hyödyntäminen on ollut vielä vähäistä, niin hyvin kuin se tuntuisikin istuvan kirjastoaatteeseen. Osaisipa kirjastoalallakin joku riisua hypetyksestä mystiikan yhtä tehokkaasti kuin Vehkoo tässä, ehkä sitten alkaisivat käytännön ideatkin versoa!
Kiitokset lukuideasta Sallalle joka lukupäiväkirjassaan kertoessaan tämän syksyisen Kritiikin Päivän annista innostui suosittelemaan kirjaa!
Teos, 2011, 230 s.
Painokoneet seis! on ihailtavan selkeä ja mutkaton pamfletti journalismin kriisistä.
Yhä useampi meistä on valmis vaihtamaan sanomalehtensä verkon tarjoamaan ilmaiseen pikauutispuuroon, sosiaalinen media uhkaa selättää uutistoimitukset jakelun vauhdissa ja viihdyttävyydessä. Tarvitaanko toimittajia siis enää mihinkään?
No tokihan tarvitaan, mutta ei ehkä ollenkaan siihen mitä heistä monet tällä haavaa tekevät. On ajan tuhlausta kilpailla siitä, missä nopeimmin naamioidaan uutistoimistoilta napatut jutuntyngät uutisiksi tai kerkeimmin tuotetaan "katso kuvat-klikkijournalismia". Vehkoon mielestä tällaisen tiedonvälityksen voisi jättää kokonaan amatöörien hoidettavaksi. Ammattilaisten kannattaisi sen sijaan nostaan kunniaan vanha kunnon tutkiva journalismi ja keskittyä lisäksi kukin omaan erikoisalaansa. Resepti lehdistön lamasta nostamiseen ei siis ole kovin uusi. Mutta ei se mitään, kun analyysi ja perustelut johtopäätökselle ovat näinkin mielenkiintoiset ja aukottomat kuin tässä. Erikoistumalla hitaaseen, aiheiden taustat esiin kaivelevaan laatujournalismiin on jo onnistuttu kääntämään levikkilukuja kasvuun, tämän osoittavat The Economist- ja San Francisco Panorama -lehtien esimerkit.
Ei Vehkoo toki tuomitse nettijournalismiakaan. Harvinaisen selkokielisesti hän lisäksi osaa nostaa esiin sen, mikä verkkouutisoinnissa toimii parhaiten. Nopeus, täydennettävyys ja joukkoistaminen ovat netin ominaisuuksia joita kannattaa hyödyntää. Sosiaalisen median kasvun merkitys journalistisen kulttuurin muutokselle on liki vallankumouksellinen; pyramidimaisesta tiedonvälityksestä on jo monin tavoin siirrytty verkostoihin. Tämän nopeimmin omaksuvat mediaorganisaatiot pääsevät hyödyntämään muutosta parhaiten, vanhaan jämähtäminen johtaa eristäytymiseen ja hitaaseen näivettymiseen.
Esimerkit sosiaalisen median ja ammattimaisemman tiedonvälityksen kytköksistä olivat kirjan parasta antia siksikin, että niihin liittyvät pohdinnat ovat mielestäni väljästi sovellettavissa muillekin aloille. Myös kirjastoissa ollaan jo kauan oltu kiinnostuneita some-ilmiöistä, mutta yhteisöllisyyden hyödyntäminen on ollut vielä vähäistä, niin hyvin kuin se tuntuisikin istuvan kirjastoaatteeseen. Osaisipa kirjastoalallakin joku riisua hypetyksestä mystiikan yhtä tehokkaasti kuin Vehkoo tässä, ehkä sitten alkaisivat käytännön ideatkin versoa!
Kiitokset lukuideasta Sallalle joka lukupäiväkirjassaan kertoessaan tämän syksyisen Kritiikin Päivän annista innostui suosittelemaan kirjaa!
Oi voi, jo toinen "pitää lukea tämä" -kirja tänään... Alan ymmärtää miksei kirjapinoni alene ollenkaan...
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
Booksy, niin se käy, pinot vaan kasvaa!
VastaaPoistaTämä on nopealukuinen, vähän ehkä toistaa itseään loppua kohti, mutta kannattaa kyllä ainakin aloittaa. Huippuesimerkki selkeästä kirjoittamisesta kaiken muun hyvän lisäksi!
Hienoa että luit tämän, minä olen edelleen meinausasteella. Kuulostaa kyllä entistä houkuttelevammalta!
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Minunkin on pitänyt lukea tuo Vehkoon kirja, mutta aina unohdan - kiitos muistutuksesta!
VastaaPoistaSalla, kiitos vielä kun kerroit tästä, oli mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia, jollei melkein ideoita!
VastaaPoistaMaria, ole hyvä vaan, mullakin kiinnostavatkin tietokirjat tuppaa jäämään romaanien jalkoihin, mutta toisaalta tosi virkistävää lukea välillä tietoakin, varsinkin näin hyvin kirjoitettua!
Otsikon perusteella luulin, että nyt luettavien pinosi kasvoi sietämättömän suureksi...ei enää uusia kirjoja kiitos... mutta onneksi ei sitten niin ollutkaan. Kiinnostaisi kyllä lukea tämä.
VastaaPoistaHeh, joskus voisi kyllä toivoa pientä hidastusta ilmestymisvauhtiin, kun ei millään ehdi lukea kaikkea mitä haluaisi!
VastaaPoistaTämä kannattaa lukea paitsi innostavan idealisminsa takia, myös mielenkiintoisten esimerkkien vuoksi!