keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kallorumpu

Kallorumpu / Eeva-Kaarina Aronen
Teos, 2011, 389 s.

Enpä olisi uskonut, että on mahdollista kirjoittaa upea romaani ruokalistoista ja kastiketahroista! Tässä semmoinen nyt kuitenkin on, kirjan tunnelma lumosi heti ensi lehdiltä vaikka juonen kehittyminen edes jonkinasteiselle tapahtumatasolle antoi odottaa itseään lähes viimeisille sivuille asti.

Tarinassa on kaksi aikatasoa. Parhaillaan esitetään hylätyssä varastorakennuksessa erikoislaatuista elokuvaa. Sen tekijä kommentoi ja selittää filmin tapahtumia, esitys on elokuvan ensimmäinen ja jää myös ainoaksi. Elokuva kertoo yhden päivän tapahtumista marsalkka Mannerheimin kodissa Kaivopuistossa vuonna 1935. Huvilassa  valmistellaan illallisia, vieraiksi on kutsuttu mm. laulajatar Aulikki Rautawaara, runoilija Gripenberg, Juho ja Alli Paasikivi sekä Gerda ja Risto Ryti.

Kirjassa tapahtuu hyvin vähän, mutta sen kertojan ääni on poikkeuksellisen vangitseva. Kummitusmaisella  tarkkuudella se tulkitsee talon elämää omaperäisistä näkökulmistaan; hiirikuninkaana kaapissa takkien seassa lymyten tai piiloutuen verhojen taakse salakuuntelemaan keskusteluja. Kertojan ihmillisyys on sydäntä raastavaa; hän ihailee suunnattomasti talon asukkaita, mutta on samanaikaisesti uteliaissa huomioissaan pikkumainen, kateellinen ja jopa  ilkeä. Kertoja kaipaa rakastamiensa "vuokralaisten" huomiota liki pakkomielteisesti ja  yrittää löytää paikkaansa talon hierarkiassa kuin henkensä hädässä.
"Joinakin öinä pääni palaa roviona ja palaan horteissani Kalliolinnantielle. Seison kadulla talon edessä ja leikkaan sen edestä auki niin, että jokainen kerros ja kerrosten jokainen huone näkyy kuin nukketalossa. Tai pommitetun talon raunioissa.
Tällaisena sen näen:
Ylhäällä seisoo peilinsä edessä alastomana vuokralainen, pitkänä ja komeana. Hän pyörähtelee kuin soittorasian nukke, ja kun hän kääntyy oikealle, hänen elimensä heilahtaa vasemmalle ja hänen suustaan sihisee loputon kuiskaus: olenko yhä kaunis? olenko yhä kaunis?
Viereisessä huoneessa tytär nojaa pöytään kyynärpäällään, hän tuijottaa minua lasittunein silmin ja pienet koirat hyppelevät kimittäen hänen nilkoissaan ja nykivät hänen helmojaan. Sitten hame ja alushame irtoavat ja valahtavat maahan. Hänkin istuu siinä puolialastomana, vain silkkinen paita roikkumassa laihoilta hartioiltaan, Savuke käryää ilmaan pysähtyneessä kädessä. Koko ajanhan hän on jähmettymäisillään, kun hänet näin. Omassa kuvassani hän on jo muuttunut suolapatsaaksi.
Salongissa nousevat ja laskevat pienet somat Meissen-kahvikupit, siellä istuvat rouvat Ramsay ja Propopé..."
Kallorumpu ei ole tyypillinen historiallinen romaani eikä myöskään suurmiehen elämäkerta. Se on pistämättömällä tyylitajulla rakennettu kiehtova tarina, joka pitää lukijan tiukasti otteessaan loppuun saakka, kunnes mysteeri selviää.

Kallorummun ovat lukeneet myös Arja (Kulttuuri kukoistaa), Noora (NoraExlibris) , Peikkoneito ja Hymyilevä eläkeläinen.

11 kommenttia:

  1. Voi hitsi, no nythän mie tästä kiinnostuin!!

    VastaaPoista
  2. Kantsii, tämä lumoaa!

    VastaaPoista
  3. Enpä ollut tiennyt ollenkaan, että kirjassa on kyse tuollaisista asioista. Nyt rupesi ihan kiinnostamaan!:)

    VastaaPoista
  4. Arvelin aikaisemmin, että Kallorumpu saattaisi kiinnostaa minua. Nyt olen siitä aivan varma. :)

    Ihana yläbanneri!

    VastaaPoista
  5. Sonja ja Katja, en osaa muuta sanoa kuin että suosittelen, minulla tämä kruunasi koko lukuvuoden!

    VastaaPoista
  6. Minäkin pidin tästä, mutta hidas alku pikkuisen söi fiilistä ennen kuin alkoi lopulta ymmärtää asioita. Mutta erilainen ja hienosti kirjoitettu historiateos.

    VastaaPoista
  7. Hyvä kuvaus kirjasta, ja olen niin samaa mieltä! Hienoa saada vuoden loppuun näitä upeita lukuelämyksiä. Ei tämä vuosi huono kirjavuosi ollutkaan, vaikkei pari lempikirjailijaani julkaissutkaan mitään. Tästä tuli uusi suosikki.

    VastaaPoista
  8. Ooijoijoi, ehdottomasti meni lukulistalle :)

    VastaaPoista
  9. Peikkoneito, kävin lukemassa juttusi. Minua se alun salaperäisyys ihastutti, vaikka ihan kiva oli saada lopuksi selityskin asioille.

    Arja, minä kans päätin lukea Aroselta muutakin, edellistäkin kirjaa (jonka nimeä en nyt tähän hätään saa päähäni) on kehuttu vahvaksi teokseksi, lupaa hyvää...

    Noora, hyviä lukuhetkiä;)

    VastaaPoista
  10. Kertakaikkiaan upea kirja. Olisi ansainnut Finlandian! No, mikä tahansa hyvä kirja ansaitsi kunnon kehut ja kunnon rahallisenkin korvauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan olekin upea! Miten joku osaakin kehitellä tuommoisen tunnelman...

      Poista

Kiitos kommentistasi!