keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Vieraan turva

Vieraan turva / Ian McEwan
The comfort of strangers ; suomentanut Marja Alopaeus
Otava, 2010, 138 s.

Mary ja Colin ovat lähteneet lomalle Venetsiaan. Maryn lapset on jätetty isänsä luokse, pariskunta haluaa olla kahden.

Aluksi aika tuntuu kuluvan nukkumiseen, hitaisiin valmistautumisiin ulos lähtöön, sopivan ravintolan etsiskelyyn ja eksyneeseen vaelteluun vieraassa kaupungissa. Hiljaisuuden täydellistää mykkäkoulu, jonka syytä kumpikaan ei enää muista.

Sitten Mary ja Colin törmäävät Robertiin. Tämä hiukan mauttomasti pukeutuva latinorakastaja opastaa taas kerran eksyneen pariskunnan ruokailemaan omistamaansa baariin. Myöhemmin Mary ja Colin vierailevat myös Robertin kodissa ja tutustuvat tämän sairaalloiseen vaimoon, Carolineen. Vierailu sujuu hiukan töksähtelevästi, mutta sillä on yllättäviä seurauksia.

Kun Mary ja Colin ovat taas kahden, he löytävät entistä läheisemmän yhteyden toisiinsa. He linnoittautuvat hotellihuoneeseensa neljäksi päivät, rakastelevat lähes lakkaamatta, ja kun eivät enää jaksa, puhuvat. He muistelevat suhteensa alkuaikoja ja juhlivat sitä, että pystyvät yhä herättämään intohimonsa henkiin.

Vähitellen Mary ja Colin alkavat taas kaivata muiden ihmisten joukkoon ja lähtevät rannalle. Uituaan ja viruttuaan auringossa koko päivän he palaavat laivalla, joka rantautuu aivan Robertin ja Carolinen asunnon eteen. Caroline seisoo parvekkeella, huomaa heidät ja viittoo luokseen. Mary ja Colin eivät haluaisi mennä, mutta tuntevat olevansa pakotettuja, niin innokkaasti heitä on vannotettu viimeeksi tulemaan uudelleen. Syynä haluttomuuteen on myös Maryn edellisenä yönä näkemä painajainen. Unessa Mary oli tajunnut, että hänen edellisellä vierailulla tarkastelemansa suttuinen, mutta silti kehyksiin laitettu valokuva esitti Colinia.

Miehet lähtevät Robertin baariin. Matkalla Colin ihmettelee, miksi Robert mainitsee niin usein hänen nimensä jutellessaan ystäviensä kanssa. Italiaa taitamattomana hän ei ymmärrä toisen esittelevän häntä uutena rakastajanaan.

Marylle kuvio sen sijaan selviää Carolinen paljastaessa syyt sairaalloisuutensa. Caroline ja Robert menivät naimisiin jo hyvin nuorina. Molemmat toivoivat saavansa lapsia, mutta Caroline ei tullut raskaaksi. Tutkimuksissa selvisi, että syy lapsettomuuteen oli Robertissa. Robertille asia oli arka ja alkoi vähitellen muuttaa miehen suhtautumista vaimoon; hän alkoi satuttaa tätä kun he olivat sängyssä. Ensin vain vähän, mutta lopulta niin rajusti, että Carolinen selkäranka vammautui vakavasti. Ja mikä kummallisinta, väkivallan jatkuessa vuosikausia, Caroline alkoi nauttia kivusta ja nöyryytyksestä.

"Olimme tulleet pisteeseen jota kohti olimme kaiken aikaa olleet menossa. Eräänä iltana Robert tunnusti todella haluavansa vain yhtä asiaa. Hän halusi tappaa minut rakastellessamme. Hän oli täysin vakavissaan ... Menin kivusta tainnoksiin mutta ennenkuin silmissäni pimeni muistan vielä miettineeni: nyt se tapahtuu. Enää en voi perääntyä. Tietenkin minä tahdoin tulla tuhotuksi!"

Carolinen kertomus ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, hän on löytänyt keinon perääntyä. Hänen Marylle tarjoamansa yrttitee sisältää huumetta, joka lamaa naisen niin, ettei tämä kykene vastustelemaan tai päästämään ääntäkään. Kun miehet palaavat baarista, Mary yrittää varoittaa Colinia jonka tietää olevan vaarassa. Tämän kaikki huomio kuitenkin kohdistuu Maryn auttamiseen, eikä Colin tajua paeta ennenkuin on liian myöhäistä. Ajoittain heräillessään tokkurastaan Mary joutuu avuttomana todistamaan kammottavaa näytelmää. Kun hän vihdoin seuraavana aamuna pystyy taas toimimaan, Caroline ja Robert ovat jo kaukana ja Colin makaa kuolleena hänen edessään allaan jo maksoittunut verilammikko.

Aihe on rajuudessaan lähes makaaberi mutta tarina on kerrottu taidokkaasti. Takakannessa mainitaan kyseessä olevan trilleri, mutten ole ihan varma asiasta. Trillerissä jännitystä kiristetään ovelasti vähä vähältä, tässä taas pelataan hyppäyksenomaisilla yllätyksillä, tavanomaisesta käännytään yhtäkkiä ääriolosuhteisiin.

Muistan kuinka ihastunut olin nuorena Almodovarin Matador-elokuvan naishahmoon, joka orgasmin hetkellä surmasi rakastajiaan tarkoin suunnatulla hiuspiikin iskulla niskaan. Vaarallinen pikadora! Se oli hauskaa leikkiä, riemastuttava vastaisku kaiken maailman Don Juaneille. Ei järkyttänyt pätkääkään.

Ei Vieraan turvakaan mikään varsinainen dokumentti parisuhdeväkivallasta ole, mutta mietitityttää ja kammoksuttaa kyllä roimasti enemmän kuin Almodovarin seksi-kuolema-rinnastukset.

Hiukan minua rupesi vaimaamaan sellainenkin ajatus, että piileekö tarinassa moraalinen opetus?  Että huonosti käy ja näpit palaa, jos vakavien asioiden kanssa ryhtyy liian rohkeasti leikkimään?

2 kommenttia:

  1. Hui miten todesti ja pelottavasti olet onnistunut kirjasta kertomaan. Ja minun piti lukea tämä uudestaan...luen silti, mutta elokuvaa en pystyisi katsomaan.

    Linkitän sinut nyt omaan arvosteluuni.

    VastaaPoista
  2. Kiitos linkityksestä, Leena.

    Näihin aikoihin en vielä osannut varoa spoilaamista, aika paljon paljastan tuossa juonta, mutta onneksi sinun kohdalla sillä ei liene merkitystä, kun olet jo lukenut kirjan kertaalleen.

    Tämä on kyllä sen verran hieno kirja, että voisin itsekin lukea toiseenkiin kertaan. Voisi saada silläkin lailla tästä uusintana enemmän, kun ei tarvitsisi jännittää loppuratkaisua.

    Toisaalta mulla on vielä niin monta McEwania lukematta, että ehkä keskityn niihin ensin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!