Huono karma / David Safier

Mieses Karma ; suomentanut Tiina Hakala
Bazar, 2011, 280 s.

Kiinnostun harvoin hauskoiksi mainostetuista kirjoista, mutta Huono karma kiinnitti huomion. Sen elämäniloisen keltainen kansi houkutteli ja onhan aihekin aika poikkeuksellinen, jälleensyntymä! Ja kyllähän kirjan luki ihan mielellään, villi juoni koukutti hyvin ja huvittavia sattumuksia riitti. Tarina etenee paljolti dialogin varassa ja meno on koko ajan luontevaa ja vaivatonta, mukavan arkipäiväistä ja maanläheistä.

Mutta jotain vaivaannuttavaakin tässä kirjassa oli. Hienoisen ärsyyntymisen syyt jäävät itsellenikin vähän hämäriksi, mutta jotenkin se liittyy kirjan asenteisiin. Sanoma on vähintään vinoutunut tai peräti epärehellinen, kun toisaalta päähekilön vip-elämän pinnallisuudelle nauretaan, mutta toisaalta samaista elämäntyyliä kuitenkin pidetään kaikenlaisen kilvoittelun arvoisena ja ihmillisen elämän huippuna. Moraalitonta, sanon minä! Vai oliko tämä just sitä huumoria?

No, joka tapauksessa tarinan keskiössä on Kim Lange, nuori kaunis äiti ja televisioshown juontaja, jolle käy köpelösti. Venäläisen avaruusaseman suistuessa kiertoradaltaan aseman lavuaari tömähtää naisen päähän ja taakse jäävät perheen lisäksi rakastaja, television palkintogaala ja kaikki. Yllättäen Kim saa kuitenkin vielä mahdollisuuden, hän syntyy uudelleen!

Itsekkäänä pyrkyrinä Kim on kerännyt mukaansa niin paljon huonoa karmaa, että sielunvaellus starttaa aika alhaalta, hän syntyy muurahaiseksi. Tässä olomuodossa Kimille kuitenkin vihdoin selviää sekin, mikä elämässä on tärkeää. Hän pinnistelee takasin perheensä lähelle ja hyviä tekoja alkaa vähitellen kertyä tilille. Pikkuötököiden elämä on onnettomuusaltista, mutta sehän on vain omiaan vauhdittamaan reinkarnaatioiden kehitystä takaisin kohti inhimillistä olomuotoa.

Tarinan kulku on toisaalta täysin ennalta-arvattava, mutta on kirjailija sen verran hauskoja kiemuroita keksinyt juonta rikastamaan, että pitkästymistä ei tarvitse pelätä. Mitään syvällisiä ajatuksia ei tällä kirjalla ole tarjota, mutta loppu on onnellinen, eli kyseessä taitaa olla ihan kelpo viihdekirja. Joku muu kirjan lukeneista taisi verratakin tätä chiklittiin. Ehkä tämä onkin jotain sen jälkeistä, nuorille äideille suunnattua momlittiä?

Huonosta karmasta ovat kirjoittaneet myös Susa, Norkku, Katja, Kata, MariA.,anniM ja Maija.

Kommentit

  1. Momlit! Loistava termi, jotain tuollaista olen kaipaillutkin. :) Huono karma voisi tosiaankin olla sitä.

    Minua kirjassa vaivasi juuri tuo asenteellisuus enkä siksi pitänyt oikein koko kirjasta, vaikka se toki paikoin naurattikin. Kepeä ja ihan piristävä välipala, mutta kirjan nais- ja yhteisluokkakuva on minulle vääränlainen.

    VastaaPoista
  2. yhteisluokkakuva... Siis yhteiskuntaluokkakuva (yhteiskunta luokkakuvassa, voi apua).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin Katja, taidetaan olla samoilla jäljillä. En osannut oikein lyhyesti selittää tuossa mikä ärsytti, mutta juuri naiskuvaan ja yhteiskunnalliseen asemaan ja arvostuksiin se liittyi.

      heh, oisin varmaan lukenut ihan sujuvasti tuon yhteiskuvan, jos et olisi huomannut...

      Poista
  3. Minä luin tämän kirjan puhtaasti sellaisena "aivojentuuletus&välipala-kirjana" ja jotenkin en osannut edes lukiessa ajatella syvällisemmin mm. noita nais-,tai yhteiskuntakuvia. Jälkikäteen kun niitä näin alkaa pohtimaan, löydän niistä kyllä kritisoitavaa ja ärsytyksen aihetta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisena minäkin tämän aloitin, oikein iloisena siitä että kerrankin olin lainannut jotain hauskaa. Nuo naisasenne-asiat vaan hyppää aina silmille, se on varmaan minulla jo jotenkin sisäänrakennettuna. En mitenkään erityisesti koskaan päätä analysoida naiskuvaa, se analysoituu multa ihan luonnostaan;)

      Kyllä mä tätä silti aion suositella asiakkaille, oli tämä sen verran hauska!

      Poista

Lähetä kommentti