Blink blink / Kaori Ekuni

Kira kira hikaru ; suomentanut englanninkielisestä laitoksesta Twinkle twinkle Leena Perttula
Bazar, 2006, 183 s. 

Blink blink kertoo hauskan epäsovinnaisen tarinan kahdesta japanilaisesta kaupunkilaisnuoresta, Mutsukista ja Shokosta. He ovat juuri menneet naimisiin, mutteivat rakkaudesta, vaan päästäkseen eroon vanhempiensa odotuksista ja  huolenpidosta.

Kirjan tyyli on humoristinen. Loppua kohti aiheen käsittely syvenee ja vakavoituu huomattavasti, mutta aristavuudesta huolimatta teksti etenee kepeästi ja suoraan. Asioita ei liiemmin selitellä, teemat nousevat lukijan tulkittaviksi tapahtumien kautta. Tyyli tukee mielenkiintoisella tavalla käsitystäni japanilaisuudesta vaikenemisen ja kasvojen säilyttämisen kulttuurina. Lisäksi kuvittelen käännöstenkin läpi kuulevani japaninkielen sävelet ja lyhyiden lauseiden nakuttavan rytmin.

Simeon Solomon: Nukkujat

Hän näytti olevan epätavallisen hyvällä tuulella. Hän söi kunnon annoksen nuudeleita ja otti jopa jäätelöä jälkiruoaksi (hän söi harvoin jälkiruokaa). Kerrankin hän ehdotti ensimmäisenä, että joisimme drinkit, ja teki sitten minttugrogit molemmille. Hän näytti pitävän askartelemistani koristeista ja kehui niitä vuolaasti. Hän sanoi, ettei sen parempia koristeita löytyisi mistään.
  "Mutsuki?"
  "Mitä?" Hän katsoi minua lempeillä silmillään, jotka näyttivät sanovan, että hän antaisi minulle anteeksi, mitä hyvänsä tekisin.
  "Kirjoita sinäkin toiveesi", sanoin innokkaasti ja ojensin hänelle origamipaperia. "Korkeintaan kolme. Minä kyllä kirjoitin paljon enemmän".
  "En taida." Mutsuki risti käsivartensa. "Ei minulla ole toiveita. Olen täysin tyytyväinen."
  Nousin ja laskin lasini lattialle.
  "Shoko?"
  En välittänyt Mutsukin huolestuneesta ilmeestä. Etsin paperia, jonka olin jättänyt tyhjäksi. Se oli vaaleansininen, olin ripustanut sen puun latvaan.
  "Kirjoitetaan siihen nimemme", sanoin. Hain paksun mustan tussin ja kirjoitin paperille meidän molempien nimet. Mutsuki ei näyttänyt kovin vakuuttuneelta.
  "Arvaa, mitä minä toivoin?" kysyin häneltä. "Toivoin, ettei mikään muuttuisi. Että voisimme elää tällä tavalla lopun elämäämme. Sitä tämä paperi tarkoittaa. Ajattelin, ettei se toteudu, jos kirjoitan sen, joten jätin paperin tyhjäksi."
  Vaikenin, Mutsuki näytti surulliselta. Tai pikemminkin ahdistuneelta. Kuin ei kestäisi enempää.
  "Mikä hätänä?" sain lopulta kysytyksi.
  "Eivät asiat voipysyä ennallaan", Mutsuki sanoi sanoja hapuillen. "Aika kuluu, ihmisiä tulee ja menee. Se on väistämätöntä. Kaikki muuttuu."

Mutsuki ja Shoko kuvittelevat kulissiavioliiton tarjoavan heille helpon ja oivan piilopaikan, mutta toisin käy. Kaukaa historiasta kumpuavat perinteet ja nykyaikaisen yhteiskunnan vaatimukset luikertelevat mukaan elämään väistämättä, eikä platoniseksi suunniteltu rakkauskaan osoittaudu niin ongelmattomaksi kuin nuoret olivat suunnitelleet.
Mutta lopussa kaikilla on taas toivoa, ja taustalla soi Billy Joelin She´s Got A Way...

Olisi helppo uskoa nuortenkin pitävän tästä kirjasta. En suosittelisi aivan varhaisteineille, vaan niille, jotka ovat ehtineet ihmetellä seurustelusuhteiden kiemuroita jo vähän pitempään.

Muita kirjasta bloganneita ovat Hanna ja Taava.