maanantai 29. huhtikuuta 2013

Gorilla / Juhani Karila


Karila, Juhani: Gorilla
Otava, 2013, 140 s.

Juhani Karila palkittiin J.H. Erkon kirjoituskilpailussa vuonna 2010 ja häneen tuolloin kohdistetut odotukset lunastetaan nyt. Esikoisteos, Gorilla, on 12 novellin kokoelma. Se on omaperäinen ja vauhdikas, pinnalta hauska ja pinnan alta monenlaisiin tulkintoihin usuttava teos.

Itseasiassa Karilan nimi ei ollut painunut mieleeni, mutta jostakin luin novellista, jonka nimi on Kun kana tappaa, ja mielenkiinto heräsi. Oli pakko saada tietää mitä noin nyrjähtäneen otsikon taakse kätkeytyy. Ja sain mitä odotinkin, nimittäin yllätyksen. Tai oikeastaan montakin yllätystä, Karilan teksti on niitä täynnä, se melkeinpä rakentuu niiden varaan.

Rakastin nuorena suuresti julkaisua nimeltä Pahkasika. Vaikka tyyli nyt ei aivan sama olekaan, tätä lukiessani koin samanlaista riemua kuin muistan tuolloin 70-80-lukujen taitteessa Pahkiksen hillittömän hauskoja juttuja lukiessa kokeneeni.

Avausnovelli Pallenkallo on yksi kokoelman helmistä. Lukija repäistään heti ensi riveiltä mukaan vauhtiin, käsky käy: kuvittele! Sitten teksti alkaa rummuttaa täysillä, päälauseilla, ilman selittelyjä. Ja minähän kuvittelin, näkyjä vilahteli silmissä jos jonkinlaisia: jalkapallokentältä ukkospilven sisään ja takaisin, jumalan kämmeneltä autiomaan kautta autohuoltoon. Niin se meni, uskokaa tai älkää, ja kaikki tämä vain kolmen sivun aikana!

Seuraavana vuorossa oleva Kuningasasema on tyly kertomus isän ja pojan shakinpeluusta. Taaskin niin vähällä, muutaman ilmeen kuvauksella, Karila kertoo ison tarinan siitä, mistä ovat peräisin hiljaiset miehet, ne, joilta jo varhain on otettu turhat luulot pois.

Ja sitten päästäänkin jo siihen, Kun kana tappaa.
"Kana juo monta olutta ja tulee humalaan. Se ei enää pysy jakkaralla, vaan neljännen kerran pudottuaan lattialle jää sinne. Kana horjahtelee ja huutaa:  - Miksi en voi olla kuin muut kanat? Miksi minua on kirottu tappamisen taidolla ja viinanhimolla?  Roger sanoo pöydän alta, että olisi tyytyväinen, jos pystysi tappamaan miehiä yhdellä iskulla. Kana huutaa:- Viime viikolla nokin jyviä maasta, kun renki tuli tuomaan lisää. Aurinko paistoi silmääni ja nokin toinen silmä suljettuna. Kun katsoin molemmilla silmillä, huomasin tappaneeni rengin. Ei tule elämää! Minut on kirottu. Jos saisin olla kastemato ja ilman tätä kykyä, olisin mieluusti kastemato."

Muutama novelleista rynnisti minulta vähän ohi, mm. Ukko Palikka ja Tarkka-ampujat olivat tälläisia. Viimeksi mainittu saattoi olla vähän liian pitkäkin tähän tyylilajiin, johon mielestäni sopivat parhaiten lyhyet ja tiiviit, muuta kokonaisuutta hyvin edustavat leikkaukset.

Lisää kyseenalaista kasvatusideologiaa on novellissa Kaisa on ruma. Toisin kuin shakinpelaajan poika, Kaisa ei kuitenkaan masennu vanhempiensa edesottamuksista, vaan taistelee vastaan ja lopuksi jopa antaa anteeksi, näin kurkottaen mitä suurimpaan vapauteen, hyväksyen absurdin maailman.

Kokoelman ehkä kaikken eniten mielikuvitusta ruokkivat novellit olivat Hänelle valmiiksi, kokoelman niminovelli Gorilla ja Joku pelastaa sinut. Niissä liikutaan tieteen ja taiteen uhkaavasti heiluvissa norsunluutorneissa, eivätkä tornien kaatuessa suinkaan kaikki pelastu. Varsinkin Gorillan taide-eliitille irvailevasta tarinasta pidin todella paljon.

Rakkaudella ennen Seinäjokea alieneineen ei ollut minulle mitään kovin mieleenpainuvaa annettavaa, mutta kokoelman päättävä Tyhjä torni taas miellytti. Siinäkin pintarakenne on absurdi, mutta pohjalla juoksee aivan selväpiirteinen puro aitoa luonnonrakkautta, jopa toivoa.
"Nuorena Uuno kiipesi torniin kaksi pienaa kerrallaan. Huipulla hän katsoi ympärilleen ja pienillä nyökkäyksillä ampui silmien väliin jokaista oravaa suurempaa metsän eläintä.
- Te olette minun, hän sanoi silloin.
- Minä olen teidän, hän sanoo nyt."
Ensimmäisinä seuraamistani kirjabloggareista Gorillan ehtivät lukemaan Taika Kirjasfäärissä ja Kirsi kirjanurkassaan. Myös Kirjavalaassa ja Hengityskeinussa on tästä novellikokoelmasta mielenkiintoiset jutut.

6 kommenttia:

  1. Ai sinäkin tykkäsit Pahkasiasta? Kivaa, en siis ollutkaan ainoa "hieman" vinksahtanut :) Siskon kanssa oikein tilattiin tuota kieroutunutta lehteä.

    VastaaPoista
  2. Joo, tykkäsin, tottakai. En muista sitä koskaan tilanneeni, mutta niitä sai aina käsiinsä festareilta ja kavereilta, samoin kuin Hilsettä ja Aivopesua ja mitä niitä olikaan. Kompostin äiti mulle pyynnöstä tilasi ja kaverin isoveljelle tuli Uuden ajan Aura, oltiin mielestämme tosi valveutuneita kun niitäkin luettiin :)

    Pahkasiasta julkaistiin muutama vuosi sitten joitain numeroita uudelleen sidottuna paksuiksi juhlajulkaisuiksi, nauratti ne vieläkin!

    VastaaPoista
  3. Olipa mielenkiintoista lukea sinun mietteesi tästä kirjasta. Kiva oli myös huomata, että sinäkin sait tästä irti kaikenlaista. Minähän pidin kovasti tästä kirjasta - todella erilaisia ja erikoisia novelleja, jotka ovat vieläkin mielessäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä oli hyvä kokoelma, jännällä tavalla hauska ja vakava samanaikaisesti, ja oikeasti yllätyksiä täynnä. Ihan hieman aloin sitten loppua kohti jo puutua, tulin ehkä vauhtisokeaksi.

      Poista
    2. Näin pitkän matkan päästä tuo vauhtisokeus kuvaa kyllä hyvin munkin tunnelmia. Sain aina pari novellia luettua ja sitten piti vähän hengitellä.

      Heitin sinulle haasteen Kirjasfäärissä. http://kirjasfaari.fi/2013/05/liebster-blog/

      Poista
    3. Kivaa, kiitos Taika!

      Poista

Kiitos kommentistasi!