Ystäväni Rasputin / J.P. Koskinen

Koskinen, Juha-Pekka: Ystäväni Rasputin : romaani
WSOY, 2013, 355 s.

Grigori Rasputinin asema Venäjän tsaariperheen neuvonantajana ja luottoparantajana vallankumouksen aattona on mielikuvitusta kiihottava aihe. Siis oliko Rasputin pyhä henkiparantaja vai ahne rietastelija?

Koskisen romaani ei vahvista kumpaakaan huhua, vaan luo hullusta munkista vielä kolmannen, aikaisempaa hieman inhimillisemmän kuvan. Karismaattinen verenseisauttaja ja taitava poliittinen vehkeilijä näyttäytyy romaanissa myös viinaanmenevänä höperehtivänä ukkona, joka ei erota ystävää vihollisesta.

Lähelle henkilöä ja hänen kohtaloaan päästään nuoren Vasilin avulla. Vasili on köyhä poika, jonka Rasputin nappaa oppipojakseen pyhiinvallusmatkan varrelta. Poika seuraa oppi-isäänsä joka paikkaan; Jerusalemista Pokrovskojeen, Tsarskoje Selosta Pietariin ja Pyhän kolminaisuuden kirkon kautta syrjäkatujen saunoihin. Ja näistä kaikista Vasili kertoo. Lukijan lisäksi tapahtumista on kiinnostunut myös Anna Vyrubova, keisarinnan hovineiti. Anna kantaa Vasilille muistivihkoja joihin kirjata ylös kuulemansa ja opettaa jopa pojalle saksaa ja englantia, jotta tämä pystyisi tarkemmin raportoimaan mitä Rasputinin hurjissa illanvietoissa puhutaan.

Tapahtumat käynnistyvät hieman hitaasti mutta vauhti kiihtyy mitä lähemmäs vuoden 1917 vallankumousta tullaan. Aluksi Vasili on kuuliainen ja uskollinen oppipoika, eikä voi ymmärtää, miksi rakkaalla Griša-sedällä on niin paljon vihamiehiä. Epäilykset alkavat vaivata vasta kun poika tutustuu lihanhimon kuolettamiseen hurmoksellisissa saunajumalanpalveluksissa. Luottamus vähenee edelleen Rasputinin alkaessa yhä enemmän hyötyä asemastaan tsaariperheessä. Rahaa virtaa Grigorin taskuihin, vaikka erimielisyydet varsinkin keisarinna Aleksandran kanssa kasvavat.

Slaavilaista tunnelmaa Koskinen luo erityisesti dialogin avulla. Venäläiseen tapaan muunnellut lempinimet ja puhuttelutapa, esimerkiksi tsaarin ja tsaarittaren kutsuminen isä- ja äiti-kullaksi muistuttavat jatkuvasti, missä ollaan.

Romaanin juonen viimeiset käänteet ovat yhtä mylläkkää, kukaan ei enää tunnu tietävän mihin uskoa ja kehen luottaa. Vasilikin on eksyksissä; sedän karisma tuntuu kadonneen, boshevikkien agitaatio puhuttelee mutta uskonnon kieltäminen kauhistuttaa. Vain yksi on varmaa: Vasili on kauniin Anastasian lumoissa. Ja kun Anastasian henki alkaa olla uhattuna, Vasili on valmis mihin tahansa tämän pelastamiseksi.

Ystävästäni Rasputinista on kirjoitettu jo paljon blogiessa ja yleensä positiviiseen sävyyn, kirjasta on siis pidetty. Blogissa Tea with Anna Karenina Noora analysoi mielenkiintoisesti Koskisen käyttämiä kerronnan keinoja ja nostaa myös esiin tarinaan sisäänkirjoitettuja rinnakkaisia tulkintoja siitä, miksi tsaariperheelle kävi niin kuin kävi. Leena Lumi puolestaan valottaa asiantuntevasti faktan ja fiktion suhdetta kertomuksessa.

Kommentit

  1. Kuten mainitsit, Koskinen hienosti monipuolistaa tulkintoja Rasputinista, ei tyydy yksinkertaistamiseen. Ja samaa mieltä olen viimeisistä käänteistä, jotka tuntuvat ehkä jopa hieman kiirehdityiltä. Paljon tapahtuu, ehkä vähän liikaa sivumäärään nähden.

    Ja kiitos linkityksestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä luki kyllä oikein sujuvasti, ja minä pidin tuosta lopun mylläkästä ehkä enemmänkin kuin alusta, joka tuntui hieman laahaavalta. Jotenkin se lopun sekavuus sopi minusta aiheeseen, voisin kuvitella että sellaista se on juuri ollut, tapahtumat vyöryneet eteenpäin niin ettei kukaan ole oikein pysynyt kärryillä siitä, missä mennään.

      Poista
  2. Minustakin Koskinen onnistui erityisesti dialogeissa, joihin hän sai vahvan slaavilaisen tunnelman. Täytyy myöntää, että kirja yllätti, sillä en uskonut että se olisi näin vahva;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinto tätä lukiessa säilyi kyllä hyvin yllä, mutta henkilöissä oli niin paljoin jotain kumman luotaantyöntävää, etten ihan viimeisen päälle kuitekaan kirjaan ihastunut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!