Kesä ilman miehiä

Kesä ilman miehiä / Siri Hustvedt
The summer without men ; suomentanut Kristiina Rikman
Otava, 2011, 238 s.
Otavan kirjasto ; 225

Kesä ilman miehiä on pieni kaunis kirja, joka edellisen tiiliskiven vanavedessä tuntui loppuvan vähän liiankin äkkiä. Ei niinkään, että siitä olisi puutunut jotain, olisin vain kai mielelläni viettänyt Mian seurassa kauemminkin aikaa.

Kirja on kirjoitettu löyhään päiväkirjamuotoon, tunnelma on intiimi. Kun lukijaa lisäksi muutamaan kertaan puhutellaan todella sydämellisesti, tuntuu (Kuisma Korhosen esseet vielä hyvin mielessä), että ystävä kaukaa on taas löytynyt.

Pienen kirjan teemat ovat suuria. Tapahtumat lähtevät käyntiin kun Mian aviomies 30 vuoden liiton jälkeen haluaa ottaa paussin vaimosta tutkaillakseen mahdollisuuksiaan toisen naisen kanssa. Ensimmäisestä shokista toivuttuaan Mia vaihtaa maisemaa, hän lähtee vanhan äitinsä luokse pitämään kirjallista kesäkurssia seitsemälle teinitytölle.
"En kertonut äidille Paussin uudesta statuksesta. Se olisi tehnyt erosta todellista, todellisempaa kuin mitä olin valmis tuolloin hyväksymään. Harmi että olen ihminen, Flora oli sanonut.
Hän olisi halunnut kavuta sisälle nukketaloonsa asumaan lelujensa kanssa. Harmi etten minä ole kirjan tai näytelmän henkilö - ei niin että kovin monen elämä niissäkään kovin hyvin sujuu,  mutta ainakin voisin tulla kirjoitetuksi jonnekin muuanne. Minä kirjoittaisin itseni muuanne, ajattelin, kirjoittaisin tarinan uusiksi toisesta näkökulmasta: minun on parempi ilman häntä. Tekikö hän koskaan muita kotitöitä kuin tiskasi? Eikö hän säätänyt minut säännöllisesti väärälle taajuudelle aivan kuin olisin ollut radio? Eikö hän keskeyttänytkin minut lukuisia kertoja kesken lauseen kuin olisin ollut ilmaa, Mrs. Nobody, pöydässä istuva kadonnut? Enkö minä muka ollut 'edelleen kaunis' äitini sanoja lainaten? Enkö muka yhä kykene suuriin tekoihin?"
Kesän aikana Mia viettää paljon aikaa kahden hyvin erilaisen naisryhmän kanssa. Äidin vanhenevat ystävät saavat tahtomattaankin naisen miettimään ajan kulumista, kuolemaa ja erityisesti sitä, mikä elämässä lopulta onkaan arvokkainta. Luopumisen tuska on näiden itseään joutseniksi kutsuvien rouvien lukupiireissä ja muissa riennoissa jatkuvasti läsnä, mutta he pyrkivät silti kaikin keinoin nauttimaan elämästä. Ehkä hurmaavin heistä kaikista on 94-vuotias Abigail, joka tahtoo Mian uskotukseen ja jättää hänelle perinnöksi upeat salahuvinsa. Haluaisin heti hänen tapaansa alkaa piilottaa käsitöihini hätkähdyttäviä viestejä...

Nuorten tyttöjen kanssa Mia joutuu keskelle kasvamisen vaikeutta ja rajojen koettelua. Tytöt testaavat valtaansa kiusaamalla toisiaan. Mia antaa oman panoksensa ongelmien ratkaisuun sotkemalla tyttöjen rooleja ja kannustamalla heitä asettumaan toistensa asemiin. Kurssilla kirjoitetaan runoja ja tarinoita joiden ääneenlukeminen joskus satuttaakin, mutta lopputulemana on kuitenkin parempi mieli tytöistä jokaiselle.

Hieman jäin kaipaamaan näiden erilaisten ryhmien kohtaamista, mutta sitä ei tapahtunut muuten kuin ehkä siinä, kuinka suuren merkityksen ihmissuhteet saivat kaikkien naisten elämässä. Ja melkoinen aikajanallinen naisia tässä olikin mukana, kaksivuotiaasta Florasta teinityttöihin, Floran nuoresta äidistä Mian kautta liki satavuotiaisiin joutseniin!

Aiemmin Kesästä ilman miehiä on kirjoitettu mm. Kirsin kirjanurkassa, Leena Lumin blogissa, Kujerruksissa,  Lumiomenan kirjoissa ja haaveiluissa, Juuri tälläistä -blogissa ja  K-blogissa koko lailla kirjallisesti, jossa kirja on esillä peräti viidessä erilaisessa eri maissa julkaistussa kansiasussa!

Kommentit

  1. Kauniisti kuvailit tätä kirjaa, Erja! Minulla on edelleen vähän ikävä Miaa ja Abigailia. Ehkä vähän Borisiakin? Kirjan teemat ovat huimia ja välillä tuli melkein paha olo olla nainen ja välillä siitä oli sitten vastaavasti todella ylpeä. :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä on pian luettava, kuitenkin! Kirjoituksesi oli kiinnostava ja houkutteleva ja kun lopuksi luin tuon aihelistan, niin ajattelin, että juu, kyllä kaikista noista aiheista kertova kirja kuuluu minunkin lukemistooni. Kirja on niin ohut, ettei uskoisi sitä noin runsaaksi!

    VastaaPoista
  3. Tämän kirjan haluan Hustvedt-fanina lukea, taidan vaan olla vähän hidas käänteissäni.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että nyt ehdit Kesään ilman miehiä. Minäkin viihdyin Mian parissa. Hänen poukkoilevia, mutta fiksuja ajatuksiaan oli mukava lukea. Mukava, vaikkei kirja helppo tai "mukava" ollutkaan.

    Jäin miettimään tuota Mian ja teinityttöjen kohtaamattomuutta. Ehkä sen kuuluikin mennä noin, Mia ei oikein osannut kohdata tyttöjä, vaikka yrittikin?

    VastaaPoista
  5. Kirjoitit kauniisti kirjasta ja nostit siitä minulle uusia asioita esiin, vaikka olen KIM:ä jo monta arviota lukenut (en kuitenkaan vielä itse kirjaa, valitettavasti).

    VastaaPoista
  6. Linnea, tosiaan, Mian ja kumppanien kanssa olisi vierähtänyt mukavasti toinenkin tovi! Jos ei olisi niin paljon kaikkea muuta kiinnostavaa odottamassa, voisin lukea vaikka toiseen kertaan!

    Jenni, lue vaan, tässä on niin paljon mielenkiintoisia teemoja ja lähestymistapa on niin inhimillisen lämmin, että se on melkein kuin lohdutusta.

    Kirjailijatar, tämä muistuttaa ehkä jollain tavalla Vapisevaa naista, tunnelma on samalla tavalla intiimi ja henkilökohtainen vaikkei tämä varmaan mikään avainromaani olekaan.

    Katja, minusta taas Mia tuntui ymmärtävän tyttöjä aika hyvin ja hän toimi viisaasti kun ei lähtenyt heidän ahdistavaan "leikkiinsä" mukaan. Luulen, että ainoa tapa selvitellä kiusaamistapauksia saattaa olla juuri tuommoinen aika viileä suhtautuminen, ilman syyttelyitä ja puolen ottamista.

    Maria, kiitos, kirjan tunnelma varmaan leijui vähän kirjoittamiseenkin, aika raastavista teemoista huolimatta siinä oli paljon kaunista ja lempeää.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Erja tästä arviosta. Hyvin ja kauniisti kirjoitettu. Tämä Hustvedt on mulla lukematta, kuten myös Vapiseva nainen, mutta ehdottomasti haluan lukea. Kiinnostuin todella.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Anna Elina, kannattaa lukea molemmat, sekä tämä Kesä että Vapiseva. Nämä on molemmat jotenkin vähän keskeneräisempiä kuin esim. se kuuluisa KMR, mutta ehkä juuri siksi minä olen pitänyt näistä niin paljon. Tuntuu, että näissä on mukana enemmän jotain aitoa.

    VastaaPoista
  9. Erja, minusta sekä Lumous, että Vapiseva nainen kuin myös Kesä ilman miehiä ovat kuin toista Siriä. Tosin Lumous on ilman muuta jo pohjustus KMR:än, sillä siinä rakennetaan hurmaavaan ja boheemin Billin hahmoa.

    Vapiseva nainen jää väistämättä keskeneräiseksi, koska vastausta ei löydy. On enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

    Tässä kirjassa todellakin irrallisuuden tunne tulee ryhmien kohtaamattomuudesta, mutta annoin kaiken anteeksi kiitos hurmaavan Abigailin ja hänen salahuiviensa! Wau!, kirjabloggaaja E:n käsitöistä taitaakin tulla kiinnostavia;-)

    Kiitos linkityksestä ja vien sinut omaani, kunhan ensin tarjoan koiralleni jäätelöä. Nyt ovat sallittuja kaikki keinot saada koira viileäksi. Taidan ottaa itsekin...

    VastaaPoista
  10. Leena, en olekkaan vielä lukenut Lumousta, sen voisi kyllä tehdä.

    Mitähän voisi piilottaa ruskeaan helmineuleiseen alpakkavillatakkiin, josta tulee varmaan taas mallia kirjastonhoitaja, jos tyttäriltäni kysyttäisiin (lue: tylsä). Semmoinen mulla on työn alla, mutta nyt helteellä taitaa olla vähän mielikuvitus jumissa eikä oikein muutenkaan huvita tarttua villakeriin.

    VastaaPoista
  11. Pidin valtavasti Kesä ilman miehiä -kirjan teemoista ja tapahtumista ja ajatuksista ja henkilöhahmoista - oikeastaan kaikesta muusta paitsi kielestä. Ymmärrän, että keskeneräisyys ja luonnosmaisuus ovat tässä se juttu, mutta jotenkin teksti ei minusta ollut oikealla tavalla luonnosmaista.... Olisin kai odottanut Siri Hustvedtilta jotenkin suvereenimpaa otetta.

    Teemat olivat raskasta sarjaa ja niitä käsiteltiin vaikuttavasti. Tyttöjen julmuus satutti, vanhojen naisten viisaus mykisti ja naapurin nuoren perheen ongelmat tulivat lähelle. Ja kaiken keskellä on hylätty keski-ikäinen Mia, jonka hahmo kasvaa upeasti esiin varsinkin kiusaamiskuvion oivaltavassa purkamisessa. Kun sulkasatoiset joutsenet sitten alkavat uupua, heitä tulee oikeasti ikävä.

    Onneksi kaikkien loppujen keskellä on kuitenkin uusia alkuja, yksi niistä tietenkin Boriksen nöyrtyminen ja paluu. Mia ei kuitenkaan ole enää sama, ei voi olla tälläisen kesän jälkeen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!