Kauimpana kuolemasta
Kauimpana kuolemasta / Elina Hirvonen
Avain, 2010, 239 s.
Esther on menettänyt jo melkein kaikki rakkaansa, mutta yrittää jatkaa urheasti jokapäiväistä elämää pienen ottotyttärensä vuoksi. Paulin avioliitto on päättynyt, eikä edes suhde poikaan ole kunnossa. Esther ja Paul tapaavat edellisen kotimaassa jossain eteläisessä Afrikassa vuonna 2009. He kohtaavat, mutta kummallakaan ei riitä energiaa muuhun kuin oman olemassaolotaistelunsa jatkamiseen.
Usein kun kirjaa oikein suitsutetaan mediassa, lukukokemus on pettymys. Niin nytkin. Ei kirja tyystin huono ole, ei missään tapauksessa. Teksti on kaunista ja tunnelmallista, jopa runollista, ja aluksi luinkin sitä oikein ihastuneena. Joissain vaiheessa pitkät lauseet ja juonen hajanaisuus alkoivat kuitenkin kyllästyttää ja koko tarina rupesi tuntumaan teennäiseltä. Jotenkin tuntui, että vaikka kirja kertoo Afrikasta, siitä puuttuu maanosan lämpö ja rytmi. Enkö kenties saanut tarpeeksi vahvistusta omille ennakkoluuloilleni? Jähmeä ja vähän puusta pudonnut kerronta sopii minusta kyllä hyvin suomalaisen Paulin tarinaan, mutta Esterin elämässä olisin luullut suruista huolimatta olleen vähän enemmän menoa ja särmää.
Esther on menettänyt jo melkein kaikki rakkaansa, mutta yrittää jatkaa urheasti jokapäiväistä elämää pienen ottotyttärensä vuoksi. Paulin avioliitto on päättynyt, eikä edes suhde poikaan ole kunnossa. Esther ja Paul tapaavat edellisen kotimaassa jossain eteläisessä Afrikassa vuonna 2009. He kohtaavat, mutta kummallakaan ei riitä energiaa muuhun kuin oman olemassaolotaistelunsa jatkamiseen.
Usein kun kirjaa oikein suitsutetaan mediassa, lukukokemus on pettymys. Niin nytkin. Ei kirja tyystin huono ole, ei missään tapauksessa. Teksti on kaunista ja tunnelmallista, jopa runollista, ja aluksi luinkin sitä oikein ihastuneena. Joissain vaiheessa pitkät lauseet ja juonen hajanaisuus alkoivat kuitenkin kyllästyttää ja koko tarina rupesi tuntumaan teennäiseltä. Jotenkin tuntui, että vaikka kirja kertoo Afrikasta, siitä puuttuu maanosan lämpö ja rytmi. Enkö kenties saanut tarpeeksi vahvistusta omille ennakkoluuloilleni? Jähmeä ja vähän puusta pudonnut kerronta sopii minusta kyllä hyvin suomalaisen Paulin tarinaan, mutta Esterin elämässä olisin luullut suruista huolimatta olleen vähän enemmän menoa ja särmää.
Lukukokemukseni on tuore, joten median suitsutukset olivat ehtineet jo vähän unohtua. Silti minulle tuli kirjasta hyvin samantapainen olo kuin sinulle.
VastaaPoistaEnsin kieli tuntui lumoavalta ja ihanan painavalta, aivan kuin sanat olisivat jotenkin enemmän, voimakkaammin totta. Jossain vaiheessa minäkin rupesin kerimään kiemuraisia lauseita takaisin alkuun ja miettimään, eikö tätäkin olisi voitu sanoa vähän yksinkertaisemmin.
Sitten sävy, jonka koin syyllistäväksi, alkoi tuntua liialliselta ja raskaalta: minkä voin sille, että olen syntynyt Eurooppaan ja Suomeen? Olenko turhempi ihminen siksi, että en ole syntynyt savannille ja kantanut puita ja vettä pääni päällä lapsuudesta asti? Keskenkasvuista, varmasti (!), mutta siltä se lukiessa tuntui.
Huojentavaa kuulla, että joku muukin on hieman tuskastunut tähän. Kirja on tosiaan ollut sellainen median lempilapsi, että olen tuntenut melkein huonoa omatuntoa siitä, etten tästä aivan varauksettomasti pitänyt.
VastaaPoista