maanantai 2. heinäkuuta 2012

Aika suuri hämäys / Jennifer Egan


Aika suuri hämäys / Jennifer Egan
A visit from the goon squad, suom. Heikki Karjalainen
Tammi, 2012, 412 s.
Keltainen kirjasto ; 432

Odotin tältä kirjalta jotain uutta, ja täytyy myöntää, että vähän pelkäsinkin. Mitään järisyttävän yllättävää ei ollut tarjolla, enkä tuntenut joutuvani minkään kovin kokeellisen rasittamaksi. Mukana on yksi luku powerpoint-muodossa, mutta se on helppo sekä lukea että ymmärtää, ja sopii saumattomasti kirjan muuhun kerrontaan. Tämä vähän hämmensikin, koska joissain arvosteluissa muistelen törmänneeni väitteisiin kovastikin kirjallisuutta uudistavista piirteistä. Ehken ole sitten tarpeeksi asiantunteva niitä huomatakseni, tai sitten kyse on jostakin muusta.

Kirjan episodimaisuus tekee tästä melkoisen page turnerin, luvut loppuvat aina juuri kun tunnelma alkaa tiivistyä, ja sitten siirrytäänkin taas uuteen näkökulmaan. Tuntuu, että tämä on oikea muotirakenne nykyään, samantapaisia kikkoja käyttävät monet muutkin amerikkalaiset huippukirjailijat. Kertojat vaihtuvat tiheään myös Eugenideksen ja Austerin teoksissa,  mutta Egan on kyllä vienyt sirpaleisuuden vielä astetta pidemmälle. Eganin aikajana tekeen spiraaleita eteenpäin ja lenkkejä taakse näennäisen mielivaltaisesti, mutta lopputuloksena on silti hallittu ja yhteenpunoutuva kokonaisuus. Minut tekniikka saa aivan kihisemään uteliaisuudesta ja kiihdyttämään lukunopeutta, kun haluaisin nopeasti päästä jatkamaan kulloinkin kesken jääneestä aiheesta.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia henkilöitä, mutta toiminta keskittyy silti kahden ihmisen ympärille. Toinen päähenkilöistä on Bennie Salazar, uransa punkbändissä aloittava, myöhemmin levy-yhtiön perustava ja lopuksi sen menettävä musiikkialan monitoimimies. Keskiössä on myös Sasha, Bennien assistentti ja jonkinlainen muusa.

Tarina alkaa San Franciscossa. Bennien bändit vaihtavat nimeä tiuhaan tahtiin ja keikoilla käy myös Sasha kavereineen. Nuorten polut leikkaavat, mutta kuluu aikaa ennenkuin he aloittavat yhteistyön musiikin tuottajina. Jossain vaiheessa toiminta siirtyy New Yorkiin ja nuoruus karkaa varkain käsistä. Vaikka iän karttuminen tuo molempien elämään seesteisyyttä ja onnea, liittyy siihen myös hämmentävää haikeutta.

Rockbisneksen kuvaus on todentuntuista ja melko karua. Aloittelevan bändin keikkamyynti on takkuista ja sattumanvaraista, tapahtumat takahuoneissa vähemmän tarunhohtoisia kuin bändejä ihailevat tytöt kuvittelevat. Bennie ja Sasha ovat molemmat lähinnä statisteja, jäävät rajumpien ja kirkkaammin palavien  varjoon. Jollain kumman sinnikkyydellä juuri he kuitenkin selviävät voittajina ja alkavat oikeasti pärjätä kovassa kilpailussa.

Ajan kuluessa alkaa menestys kuitenkin maistua puulta. Varsinkaan Bennie ei jaksa kauaa innostua loppuun asti tuotetun tusinatavaran syytämisestä markkinoille ja menettää otteensa bisnekseen. Mutta samaan aikaan kun kirjan henkilöt alkavat vanheta ja väsähtää, kirjailija tuntuu vasta oikein innostuvan.

Tarinaan alkaa pujahdella mukaan mielenkiintoisia, hienoisia scifi-piirteitä omaavia ajatuksia merkityksistä, mediasta ja kommunikaatiosta yleensä. Kerronnan edetessä todetaan muutamaankin kertaan, että aika on  hämäystä, mutta melkoiselta hämäykseltä tuntuu myös se, että tuttuja asioita vieraannutetaan antamalla niille uusia nimiä. Onko siis tööttääminen jotakin muutakin kuin tekstiviestin lähettämistä? Haluaako Egan tällä uudelleennimeämisellä saada meidät näkemään tekstailussa viitteitä siitä mihin viestintäkulttuuri on kehittymässä? Suuntana näyttäisi olevan yhä kaupallisempi, aina vain nopeammin muuttuva ja vaikeammin hahmotettava muoto.

Egan herättelee tarinan loppupuolella muitakin mieltä ihanasti kiusaavia kysymyksiä. Miten käy kielen, kun yhä suurempi osa sanoista kalutaan loppuun, redusoidaan kehyssanoiksi jotka eivät enää kanna alkuperäistä merkitystään vaan kaikuvat tyhjää? Saadaanko jotain tilalle, vai jäämmekö vaille yhteisiä käsitteitä, kukin omaan yksinäiseen ymmärrykseemme? Vai puhkooko ihmismieli yhä kiihtyvällä tahdilla uusia väyliä kommunikaatioon, saadakseen ilmaistua toiselle sen mikä on tärkeää?

Aika suurta hämäystä on luettu innolla muissakin blogeissa, lisää kirjasta mm. IlselästäOpuscololta, Nooralta, Anni M:ltä ja Kirjavasta kammarista.

13 kommenttia:

  1. Minustakin tämä kirja oli hyvin koukuttava :) Enkä minäkään kokenut kirjan rakennetta tms. mitenkään poikkeuksellisen uudenlaiseksi.

    Todella hyvä kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, teki mieli laittaa noihin linkkeihin, että kertomukset kokeellisuudesta ovat vain ilkeämielistä hämäystä! Tämä on ihan ehtaa kirjallisuutta, eikä mitään kokeilua ;)

      Poista
  2. Minä olen lukenut tästä jo niin monta kehuvaa juttua, että pitänee laittaa kirjastosta varaukseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa, Susa. Virkistävän rockmiljöön lisäksi tarina antaa paljon ajattelemisen aihetta kommunikaatiosta, mediailmiöistä ja vanhenemisesta.

      Poista
  3. Minäkin olen lueskellut tästä kirjasta kirjoitettuja juttuja sillä silmällä, ja nyt lopultakin klikkasin itseni kirjaston varausjonoon (joka on pitkä, päädyin sijalle 129 tai niille main). Kiitos siis muistuttelusta, Erja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Suketus, ja voih, mikä jono! Toivottavasti kappaleitakin on paljon.

      Poista
  4. Kiinnostun tästä koko ajan enemmän, taidanpa varata tämän englanniksi. Kuulostaa juuri ihanalta ja koukuttavalta vaikkei nyt kirjallisuutta uudistaisikaan.

    Ihanaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Linnea, olen kesälomalla ja nautin täysin siemauksin.

      Tämä on varmasti hyvä myös alkukielellä, kiinnostaisikin tietää, mitä mahtaa tuo tööttääminen olla englanniksi? Suomenkielinen uussana kun on vähän hupaisa.

      Poista
    2. Minä luin kirjan englanniksi. Tööttäminen oli yksinkertaisesti 'to T' (I'll T her.) Nyt en äkkiseltään muista kuka ja missä, mutta joku laittoi arvioonsa suomenkielisiä lukunäytteitä juuri tuosta tööttäily-luvusta. Oli melko erilainen englanniksi.

      Poista
  5. Taidan olla vähemmistössä, kun minulle tämä kirja oli vähän pettymys. Alku oli tosi lupaava, ja melkein ihan pidinkin koko kirjasta, mutta olisin kaivannut lisää yhtenäisyyttä. Voi olla, että pettymys johtui myös liian kovista odotuksista, niin kuin usein tuppaa käymään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, joskus ajattelen, ettei minulle saisi kehua kirjoja lainkaan, kun luulen sitten pääseväni lukemaan jotain niin ihmeellistä, ettei mikään pysty täyttämään odotuksia. Tätä lukukokemusta ei kehut kuitenkaan pilanneet, olisinkohan vapautunut kirouksesta kun pääsin väittämään vastaan tuosta kokeilevuudesta ;)

      Poista
    2. Jep, liian suurien odotusten kasautuminen on ainainen riski, kun seuraa kirjablogeja. :)

      Poista
    3. Kuullostaa paljon tyylikkäämmältä tuo "t" kuin tööttääminen ;) Muuten suomennos oli kyllä ihan hyvä, tai en ainakaan huomannut mitään muuta kummallista.

      Poista

Kiitos kommentistasi!