maanantai 20. kesäkuuta 2011

Lukijoiden yhteisö

Lukijoiden yhteisö : ystävyydestä, kansanmurhista, itkevistä kivistä / Kuisma Korhonen
Avain, 2011, 286 s.

Lukijoiden yhteisö on valloittava, peräti hurmaava esseekokoelma. Suosittelen tätä kaikille, joille lukeminen tai kirjoittaminen on mieluista, ja aivan erityisesti niille, jotka nauttivat molemmista.

Korhosen aiheena ovat kirjalliset kohtaamiset ja lukemisen synnyttämä yhteisöllisyys. Lukijoiden yhteisöt voidaan ymmärtää monella tavalla; ääneenlukemisen lämpimästä taikapiiristä synkkään yksinpuheluun, jolla tavoitetaan keskustelukumppani jopa kuoleman takaa.

Miksi siis joku haluaa kirjoittaa, miksi toinen lukea? Onko kirjoittaminen vain säännönmukaista lauseenmuodostusta ja peliä sanojen kanssa, lukeminen ajankulua ja tiedonhankintaa? Vai onko sittenkin aina kyse juuri kohtaamisesta, halusta tavoittaa toinen ihminen, ystävä?

Kirjasta välittyy aito intohimo kirjallisuuteen, filosofiaan ja kulttuuriin yleensä. Korhosen kaunopuheisuus näissä kysymyksissä tekee lukemisesta suuren nautinnon. Kun pohdinta on vielä pohjustettu viittauksin siihen, mitä viisaat Senecasta Blanchot´n ovat asioista ajatelleet, eikä silti  mennä yli hilseen, mitä muuta voi pieni lukija enää toivoa?

Lainauksen poiminen tekstistä tuottaa tällä kertaa erityistä vaikeutta, haluaisin lainata niin paljon! Valitsen nyt kappaleen sivulta 141, jossa Korhonen pohtii kirjoittajan kaipuuta lukijaan;
"Voimme siis löytää ainakin kolme 'toista', joita kohden kirjailija kurottaa: poissaolevaa ystävää (todellista tai kirjallista), itseään, ja lukijaa. Tekijä haluaa päästä yhteyteen kaikkien kolmen kanssa, mutta todellisuudessa mikään näistä kohtaamisista ei ole mahdollinen - kaikista tulee fiktioita, dramatisoituja kohtauksia  kirjoituksen virtuaalisella näyttämöllä.
Mutta ehkä ero näiden kolmen välillä ei missään vaiheessa ole kovin selvä tai tiedostettu. Kirjallisuudessa mikä tahansa voi olla mitä tahansa muuta; poissaoleva läheinen, jolle olen edelleen velkaa vastauksen, olenkin minä itse, tulevaisuudessa, omien sanojeni lukijana. Kirjallisuus perustuu kuville ja suhteille - transferenssille, identifikaatiolle, metaforille ja metonymioille - joissa asiat heijastuvat toisistaan, tulevat toisikseen. Ehkä kirjailija ei kurota niinkään poissaolevaa ystävää, itseään tai lukijaa kohti kuin yksinkertaisesti vain kohti Toista, kohti oman olemassaolonsa rajat ylittävää toiseutta."
Oman mielenkiintoisen lisänsä kokoelmaan tuovat tulkinnat, joista muutama osuu kohdistumaan itsellenikin tärkeisiin kirjoihin. Sofi Oksasen Puhdistusta Korhonen ruotii pitkään ja hartaasti. Aliiden keittiössä pörräävä kärpänen oli minustakin yksi kirjan upeimmista ideoista, mutta Korhosen tulkinta sen merkityksistä vie ajatuksen huikeasti omaani pitemmälle.

Muumipeikon ja mörön suhdetta pohdimme joskus vanhemman tyttäreni kanssa, aika samoilla linjoilla mentiin kuin tässä.

Sven Lindqvistin Nyt sinä kuolit, Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 ja Georges Perecin W tai lapsuuden muisto ovat minulta vielä lukematta, mutta siirtyivät nyt ehdottomasti lukulistalle.

19 kommenttia:

  1. En ollut tästä koskaan kuullutkaan, mutta nyt tämä mene EHDOTTOMASTI lukulistalle. Onpa todella kiinnostavan kuuloinen teos! Tämä kiinnostaisi varmaan myös Lukupiiri-blogin lukijoita, joten taidan hankkia kirjan ja kirjoittaa siitä vöhän sinne sun tänne. Kiitos oivallisesta vinkistä!

    t. Jenni K-blogista

    VastaaPoista
  2. Suosittelen lämpimästi! Ostan kirjoja tosi tarkkaan valikoiden, tämän ajattelin minäkin hankkia.

    VastaaPoista
  3. Yhdyn Jennin kommenttiin - kiitos, kun esittelit tämän, Erja. Tahtoo lukea tämån!

    VastaaPoista
  4. Ihana Erja, kun esittelit tämän kirjan. Jennin tapaan mietin, että tämä voisi kiinnostaa lukupiiriläisiä. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kiinnotavan kirjan esittelystä! Ajattelin heti lukupiiriäni, kun ryhdyin tekstiäsi lukemaan (vrt. Jenni ja Hanna).

    VastaaPoista
  6. Kuulostaapa ihanalta kirjalta :-)

    VastaaPoista
  7. Maria ja Booksy, minä ainakin olin aivan myyty tätä lukiessa. Jossain kirjan alkupuolella on muistaakseni maininta, että aihepiiri on jokseenkin sama kuin kirjoittajan väitöskirjassa ja käsittelyssä onkin välillä melko abstrakteja asioita. Teksti on silti koko ajan helppolukuista ja ymmärrettävää. Aika ystävällistä lukijaa kohtaan, vai mitä?

    Hanna ja Anna Elina, vaikkei tässä varsinaisia lukupiirejä paljon käsitelläkkään, uskoisin monia paljon lukevia piiriläisiä kiinnostavan. Tarkastelun kohteena ovat tässä sellaiset lukijayhteisöt, joka muodostuvat lähinnä erilaisten tekstien välityksellä, ilman ajan ja paikan rajoituksia. Vaikea selittää lyhyesti, lukekaa kirja:-)

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä: varaukseen meni samantien. Tämä kirja näyttää kannen perusteella olevan samaa sarjaa aiemmin lukemani Piraatti vai kirjailija? -kirjan kanssa. Pitänee mennä tutkailemaan Avaimen sivuja.

    VastaaPoista
  9. Avain julkaisee kyllä tosi paljon kaikkea mielenkiintoista. Aikaisemmin näitä kirjallisuuteen liittyviä julkaisi BTJ, mutta yritysten lyöttäydyttyä yhteen taso tuntuu vielä nousseen.

    VastaaPoista
  10. Mulla on tämä kirja odottamassa lukemista. Alkoi kyllä kiinnostaa sun arvion perusteella vielä enemmän. :D

    VastaaPoista
  11. Uskon, että tykkäät kyllä, Marjis!

    VastaaPoista
  12. Minäkään en ollut kuullut tästä aikaisemmin, vaikka mielestäni seuraan kustantamoiden luetteloita innokkaasti. Vaikuttaa kiinnostavalta ja sellaiselta, josta saisi paljon ajattelemisen aihetta omankin lukijan/kirjoittajan tien pohtimiseen.

    VastaaPoista
  13. Kiitos vinkistä! Menee lukulistalle.

    VastaaPoista
  14. Katja, tästä on ihmeen vähän näkynyt mainoksia tai kirjoituksia missään, minä taisin bongata töissä kirjastossa uutuushyllystä, että hei, mikäs tämä on...

    Paula ja Päkä, olkaa hyvät vaan, nautinnollisia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  15. Kiitos vielä lukuvinkistä! Tämä oli tosiaan hurmaava, kuten sanoit, mutta lisäksi kansanmurha-aiheiden vuoksi rankka. Minulla oli tästä kirjoittaessani sama ongelma kuin sinulla, että olisin halunnut siteerata niin monia kohtia!

    VastaaPoista
  16. Maria, huomasitko arvostelun Hesarissa viime viikolla. Se oli kamalan kriittinen, ja hulluinta oli, että kritiikki kohdistui just siihen mistä pidin kirjassa eniten.

    Arvostelija tuntui haluavan kahlita esseet joksikin varovaiseksi tieteelliseksi kirjoittamiseksi. En minä sellaista jaksa lukea, paljon mielenkiintoisempaa on tällainen rohkeasti eri asioita yhdistelevä ja outojakin vaihtoehtoja punnitseva teksti, joka laittaa omankin ajatuksen laukkaamaan.

    VastaaPoista
  17. Eilen illalla kirjoittelin blogipostausta niin pitkään etten meinannut malttaa lopettaa ollenkaan :) Ja aamulla kun luin sitä olisin halunnut vielä lisätä uusia ajatuksia. Jälleen yksi kirja ostettavien kirjojen listalle lisätty - omaan kappaleeseen kun voi lisätä omia huomautuksia ja alleviivauksia. :) Ihanaa kuuluua lukijoiden yhteisöön ja eläköön internet-aika kun voi lukea kanssasisarten ja -veljien ajatuksia samasta teoksesta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Lukijoiden yhteisössä Korhonen kyllä hienosti pukee sanoiksi monta sellaista juttua, joita itse olen pitänyt melkein vaan henkimaailmaan kuuluvina. Kirjoittamisen ja lukemisen ihanaa mystiikkaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!