Näkymätön

Näkymätön / Paul Auster
Invisible, suomentanut Erkki Jukarainen
Tammi, 2010, 303 s.

Vuonna 1967 Adam Walker opiskelee Columbian yliopistossa, rustaa runoja ja haaveilee kirjailijan urasta. Eräissä juhlissa hän kohtaa itseään hieman vanhemman pariskunnan, Bornin ja Margot'n.

Tutustuminen muuttaa Adamin elämän. Born sitoo nuoren miehen itseensä lupaamalla tämän luotsattavaksi uuden kirjallisuuslehden, Margot taas vie nuorukaisen vuoteeseensa. Asetelma  kuitenkin luhistuu pian, Margot palaa Pariisiin ja Born alkaa suunnitella avioliittoa onnettomuudessa pahoin vammautuneen ystävänsä vaimon kanssa.

Ennen Bornin lähtöä  miehet joutuvat ryöstöyrityksen uhreiksi. Osoittautuu, ettei mustan pojan ase ollut edes ladattu, mutta Born ehti jo sitä ennen vetää stiletin esiin ja tökätä sillä poikaa vatsaan. Kovapintainen Born haluaa paeta paikalta, mutta idealistinen Adam juoksee hälyttämään apua. Kun hän palaa paikalle, sekä Born että puukotuksen uhri ovat kadonneet. Myöhemmin ryöstöä yrittänyt poika löytyy kuolleena läheisestä puistosta, vatsassaan useita puukoniskuja.

Adam saa Bornilta uhkauskirjeen vaieta asiasta, mutta muutaman päivän kuluttua hän menee kuitenkin poliisin puheille. Born on silloin jo ehtinyt paeta maasta ja jää rangaistuksetta. Tämä vaivaa Adamia paljon,  niin että myös hän lähtee Pariisiin jossa tietää sekä Margot'n että Bornin oleskelevan. Hän suunnittelee kostavansa Bornille kertomalla tämän tulevalle vaimolle, millainen roisto mies on. Näin tapahtuukin, mutta sekä nainen että tämän Adamiin rakastunut tytär eivät ota uskoakseen. Syystä tai toisesta avioliitto kuitenkin peruuntuu, mutta tätä Adam ei taida koskaan saada tietää.

Osan tarinasta kertoo Jim, Adamin kirjailijana menestynyt opiskelutoveri, johon Adam vuosikymmenten kuluttua, ollessaan itse jo vakavasti sairaana, ottaa yhteyttä. Bornin menneisyydestä paljastuu lisää arveluttavia seikkoja. Lisäksi Jim lukiessaan Adamin luonnostelemaa romaanikäsikirjoitusta pääsee tutustumaan arkaluontoisiin tapahtumiin Adamin ja tämän sisaren Gwynin menneisyydessä.

Auster kertoo tarinan taidokkaasti kuten aina. Henkilöt ovat mielenkiintoisia; erikoisen kauniita, erikoisen pahoja tai muuten vaan erikoisia eikä tapahtumissakaan ole juuri mitään jokapäiväistä. Kaiken luulisi siis olevan hyvinkin vaikuttavaa, mutta jostain kumman syystä ei vain vaikuta! Ei löydy mitään tarttumapintaa, ei mitään yhteyttä oikeaan elämään. Ei ainakaan minun, mutta pelkäänpä, ettei oikein kenenkään.

Monimutkainen rakenne ihastuttaa ja juoni vie mennessään, niin että kirjan lukee sujuvasti parilla ahmaisulla. Yhtä sujuvasti se kyllä varmaan sitten taas unohtuukin.

Kommentit

  1. Hyvänen aika...;-) Tämä kirja on minusta suorastaan nero! Olen lukenut paljon Austeria, mutta ensimmäisen kerran Austerin kirja meni ohi Ian McEwanin teoksen. Polte oli fysiikasta raskas ja minulle jotenkin hankala nyt, mutta tämä näkymätön juhli aatelisella rakenteellaan ja upealla juonikuviollaan.

    VastaaPoista
  2. Voih, ymmärrän hyvin, että tästä voi pitää todella paljon, juuri noiden mainitsemiesi rakenteen ja juonikuvion takia, miksei henkilökuvauksenkin ja muutenkin.
    Auster on nero, todella taitava kirjoittaja, myönnän, tässä nyt ei vaan ollut sellaisia sopivia tarttumakohtia minulle, liukui kuin vesi hanhen selästä;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!