Puuma

Puuma / Marja Björk
Like, 2010, 203 s.

Björk on mestari antamaan kirjoilleen nimiä, jotka uskaliaasti viittaavat kiellettyyn seksiin. Ensimmäinen oli Posliini, nyt on vuorossa Puuma. Nimet vetävät takuulla uteliaita lukijoita, mutta ainakin Puuman sisältö jää melko mitäänsanomattomaksi.

Malla on viisikymppinen juristi, joka elää avoliitossa itseään hieman vanhemman Kaukon kanssa. Kauko parka hankkii leveää leipää, autoja ja kesäasuntoja, syö Viagraa ja kuntoilee, mutta ei silti riitä seksikkäälle puumalleen. Mallan onneksi viereiseen taloon muuttaa kolmionmuotoinen nuori poliisimies, joka jaksaa kouria jalkoväliä ja panna rajusti takaapäin bootseihin ja pitsikorsetteihin pukeutuvaa kertojaa.

Sivujuonena kulkee Mallan uskovan ystävättären, Riitan, tarina. Riitta luulee vihdoin löytäneensä rakkauden, uskovan miehen, Tuomaksen. Häitä aletaan suunnitella vauhdilla ja kovalla tohinalla, mutta aika nopeasti Tuomaksesta paljastuu ikäviä asioita. Mies on sairaalloisen mustasukkainen eikä ole ollut aivan rehellinenkään, oma asunto paljastuu vuokrakämpäksi eikä tulotaso muutenkaan ole sitä mitä Riitta on kuvitellut.

Takautumina kerrotaan Mallan lapsuudesta, äidin karkuretkistä tumman rakastajan luo ja tytön leikeistä parhaan ystävättären, mustalaistyttö Orvokin kanssa.

Kirjan lopun tunnelma poikkeaa oleellisesti alusta. Kauko saa sydänkohtauksen uimahallissa, joutuu 5 minuutiksi upoksiin eikä selviä. Mies makaa kaksi päivää koomassa sairaalassa, sitten lääkärit suosittavat letkujen irroittamista. Kuolema tulee puolessa tunnissa ja Malla jää yksin. Nyt yllättäen sama nainen, joka aiemmin mietti kuinka helpoimmin päästä eroon kulahtaneesta äijästään, sureekin menetystä voimakkaasti. Aika outoa, vaikka toisaalta, voihan noinkin tietysti käydä. Björkin kirjoitustyyli on niin lakoninen, että muutokseen ei oikein pysty eläytymään. Mallan kaipaus tuntuu lähinnä vain vähän säälittävältä ja suoraan sanoen aika hölmöltä.