Käännöksiä

Käännöksiä / Jean Kwok
Girl in translation ; suomentanut Ulla Lempinen
Bazar, 2011, 279 s.

Käännöksiä on kiehtova, hieman uuteen asuun muokattu tuhkimotarina  aikuisille. Vaikka tapahtumat ovatkin vähän ennalta-arvattavia, luin tarinaa herpaantumattomalla mielenkiinnolla. Ja näin kävi kaiken lisäksi tilanteessa, jossa olin jo hylännyt pari ihan kelpo kirjaa, kun en kerta kaikkiaan hermoilultani kyennyt keskittymään. Kiitos Jean Kwokin, pääsin jättämään muutamaksi tunniksi melko masentavan sairaalaympäristön jonnekin taustalle!

Tuhkimona on tapahtumien alussa 11-vuotias Hongkongista New Yorkiin muuttava Kimberly. Mukana muuttaa hyvä äiti, mutta perillä odottaa paha äitipuoli, äidin itsekäs Paula-sisko. Aluksi kaikki on tosi kurjaa, ilkeä täti teettää äidillä ja tyttärellä velan maksuna pitkää päivää tekstiilitehtaassaan epäinhimillisissä olosuhteissa, asunnoksi hän järjestää kelvottoman loukon purkutalossa.

Onneksi Kimberly pääsee kouluun. Siellä on aluksi ankeaa, mutta hyväksi haltijattareksi ilmestyy sentään yksi ystävä, Anette. Kun opettajat alkavat päästä jyvälle Kimberlyn poikkeuksellisesta matemaattisesta lahjakkuudesta, tulevaisuus alkaa vähitellen kirkastua. Uljaita prinssejä ilmestyy mukaan peräti useampia ja pahakin saa palkkansa Paula-tädin melkein tukehtuessa kateuteensa Kimberlyn vihdoin menestyessä.

Kirjan nerokkain idea on se, kuinka kertoja ilmaisee Kimberlyn aluksi huonosta kielitaidosta aiheutuvat väärinymmärrykset. Väärinkuulemiset ja -käsitykset ovat tekstissä mukana sellaisinaan,  ilman mitään selityksiä. Tämä yksinkertainen ratkaisu antaa lukijalle hienon ahaa-elämyksen, siinä pääsee ikäänkuin mutkan kautta kokemaan saman hämmennyksen tyttöparan kanssa.

Luin viime talvena Hong Yingin romaanin Hyvien kukkien lapset. Siinä Kiinasta Yhdysvaltoihin muuttanut  nainen palaa juurilleen Pekingiin hautaamaan äitiään. Tulin väistämättä vertailleeksi näitä kahta kirjaa mielessäni, ja niin vangitseva kuin Kimberlyn tarina olikin, jotain enemmän tunsin silti saavani Hong Yingin ainakin osaksi omaelämäkerrallisesta kertomuksesta.

Näiden kahden kirjan perusteella tekisi mieli vetää sellainen johtopäätös, että kiinalaiseen luonteenlaatuun liittyy vahva melodraaman taju. No, ehkä otos on vähän pieni minkäänlaisiin oletuksiin, ja saattaahan tuossa olla välissä muutaman agentin ja kustantajankin intentiot vaikuttamassa. Parempi siis lienee jättää tämän monimiljardisen kansan luonneanalyysit tässä vaiheessa vielä tekemättä.


Käännöksistä on kirjoitettu paljon, tässä linkkejä blogeihin:

Kommentit

  1. Kiitos linkityksestä.

    Olen samaa mieltä kanssasi tuosta melodraaman tajusta. Oikeastaan minusta italialaisessa ja kiinalaisessa luonteessa tuntuisi olevan paljon samaa, ainakin kommunikointi välillä tuntuu tapahtuvan kovaan ääneen ja reippaasti elehtien, siis sillä tavalla että suomalainen tulkitsee tilanteen melkein riidaksi, vaikka oikeasti siinä vaihdetaankin mielipiteitä vain kauppalistasta tjsp.

    Toinen asia, joka Käännöksistäkin välittyi, oli perheen tärkeys. Paula-täti saa kohdalla Kimberlyä ja tämän äitiä pitkään huonosti ennenkuin he "kapinoivat" ja tämänkin Kimberlyn äiti teki hyvin tyylikkäästi ja varovaisesti.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli mielenkiintoinen kirja. Kwok kirjoittaa niin hyvin, että hänen kirjaansa on pakko lukea nopeaan tahtiin, koska sivut kääntyvät kuin itsestään. Toisaalta minua hieman ärsytti amerikkalais/kiinalaishenkinen menestystarina, mutta onneksi Kwok ei kirjoittanut kaikkein ilmeisimpiä kliseitä tai ratkaisuja.

    Käännöksien nimi on erityisen onnistunut. Kulttuurienvälisyys ja moni tulkinta syntyy nimenomaan arkipäivän käännöksissä.

    VastaaPoista
  3. Norkku, vaikka tuossa lupaankin jättää analyysit, niin kun muistelen muitakin kiinalaista alkuperää olevia lukemiani romaaneja, niin kyllä niissä kaikissa aika suureellisesti tunteillaan.
    Ja tuo mitä sanot perheestä, on totta! Perheellä ja suvulla tuntuu olevan valtava merkitys, vieläpä aivan omanlaisensa merkitys, jota on hiukan hankala meikäläisestä näkökulmasta hahmottaa ja ymmärtää. Varsinkin tuossa Hong Yingin kirjassa on perheen suhteiden käsittelyssä paljon sellaista, joka minusta tuntui ristiriitaiselta.

    Katja, tässä oli tosiaan hienosti käsitelty kieltä, sen oppimista ja käännöksiä ja kielitaidon monenlaista vaikutusta arkielämään. Tuhkimotarinan kehys oli hieman ärsyttävä, mutta toisaalta sillä oli varmaan osuuteensa siihen että kirja oli pakko saada ahmia nopeasti. Oli ihan välttämätöntä saada pian tietää, että meneekö tarina niinkuin luulisi. Ja aika taitavasti Kwok minusta kuljetti juontaan, samanaikaisesti odotuksia palkiten ja sopivasti yllätyksiä tarjoten.

    VastaaPoista
  4. Olipa kiva lukea myös sinun mielipiteesi tästä, Erja. Olen samaa mieltä siitä, että "käännökset" olivat kirjan parasta antia. Perustuakseen tositapahtumiin henkilöhahmot olivat yllättävän ohuita, esim. Paula-tädin ilkeyttä ei perusteltu mitenkään.

    Aiheen vierestä: kun te kirjastohoitajat varaatte kirjaston kirjoja, täytyykö teidän maksaa varausmaksu? :)

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  5. Tämä oli tosiaan hieman sellainen "Hollywood-maustettu" tuhkimotarina, ja kuten Katja kirjoitti, sivut melkein kuin kääntyivät itsestään.

    Minun pitäisi kyllä muistaa varata kirjastosta tuo Hyvien kukkien lapset!

    VastaaPoista
  6. Erja, tein minäkin tämän, mutta minä olin ainoa, joka petyin. Odotin tälta ehkä liikaa kauniin kannen takia ja olin jemmannut tätä juuri palkinnoksi itselleni stressin mentyä ohi. Tämä on nyt palkintona arvonannassani, mutta toivon, että jos joku tämän sitten valitsee, hän saa siitä minua enemmän. Toisen pettymys, voi olla toisen helmi!

    VastaaPoista
  7. Minullahan oli tähän vähän kahtalainen suhtautuminen, sillä minäkin pidin ja luin nopeasti mökkiviikonlopun aikana. Toki samalla tiesin, ettei kyseessä ole mikään taiteellinen elämys. Mutta olin mielestäni nähnyt niin monta blogiarviota, joissa tämä oltiin leimattu keskinkertaiseksi, että aloin jo lukiessa miettiä, pitäisikö minun pitää tästä vähemmän. Ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa jouduin miettimään, kannattaako kirjasta lukea paljon ennen itse teoksen lukemista!

    Jos kiinalainen/amerikankiinalainen kirjallisuus kiinnostaa, suosittelen lämpimästi Amy Tanin kirjoja.

    VastaaPoista
  8. Maria, olen samaa mieltä henkilöiden ohuudesta, noudattivat kyllä melko tarkkaan tyyppinsä kaavaa. Ja siitä viereisestä asiasta ;-), meillä Turussa henkilökunnan ei tarvitse maksaa varauksista, mutta sakot napsahtaa kyllä siinä missä muillekkin.

    Susa, suosittelen Hyvien kukkien lapsia, se on monella tapaa mielenkiintoinen. Toisaalta kirja on kyllä aika pitkä ja toistaa hiukan itseään. Ja oma määräänsä melodraamaa siinäkin tarjoillaan, mutta mukana on kyllä paljon ihan aitoa eksotiikkaa ja myös jotain todentuntuista.

    Leena, sun juttu ei osunut mun googletuksiin! Kävin nyt lukemassa ja olen aika lailla samaa mieltä kanssasi. Mutta tämä sopi kuin tilauksesta mun senhetkiseen tilanteeseen, en kyennyt keskittymään mihinkään monimutkaiseen! Tämän kanssa pääsi niin ihanan helposti muihin maailmoihin! Jossain toisessa tilanteessa tämä olisi takuulla ollut mullekin pettymys, en osannut odottaa noin kaavamaista tarinaa.

    Karoliina, minulle oli yllätys, että kirja oli niin tyypillinen tuhkimotarina, olin odottanut jotain enemmän. Mutta niinkuin tuossa jo totesin, tämä tuli minulle kuin tilauksesta hermolevoksi labratuloksien odottelun ja muun sairaalaelämän sekaan, onneksi!
    Amy Tania en ole muistaakseni lukenutkaan, voisin kyllä kokeilla.

    VastaaPoista
  9. Niin, minulle tämä oli sellainen erittäin sopiva välipala samalla tavalla kuin jotkut haluavat lukea joskus dekkareita tai romanttista viihdettä. :)

    Toivottavasti siellä ei ole vakavammasta kyse, ja voit hyvin!

    VastaaPoista
  10. Karoliina, kävin juuri lukemassa juttusi ja tuli mieleen, että varmaan luin Käännöksiä niin mielelläni juuri siksi, että se on niin selkeästi ja ennalta-arvattavasti selviytymistarina! Se varmaan kannusti toivomaan parasta myös omaan tilanteeseen.

    Tällä hetkellä minusta tuntuu, että olen toipunut jo tosi hyvin. Pieniä jännityksiä aiheuttaa se, että lopetin antibiootit vasta muutama päivä sitten, mutta oikeasti ei mitään sellaista ole ilmaantunut, etteikö keuhkopussin tulehdus olisi pysynyt aisoissa ilman niitäkin. Ensi maanantaina pääsen taas pitkästi aikaa töihin, se on varmaan ihan hyvä niin en ehdi miettiä tyhmyyksiä :-)

    VastaaPoista
  11. Erja, ehkä kustantamot voivat kadottaa ikävät arvostelut;-)

    Ymmrrän hyvin, että jos olit sairas, tämä tavallaan osui nappiinsa. Silloin sitä todellakin kaipaa selviytymistarinoita.

    VastaaPoista
  12. Leena, jotain salaliittoa tässä varmaan oli takana;-)

    Muistelen jossain blogikeskusteluissa olleenkiin siitä, että tietyt kirjat vaatii tietynlaisen mielentilan. Se on varmasti totta monellakin tavalla; joskus kaipaa jotain tiettyä tunnelmaa, joskus voi olla jotenkin niin herkillä itse ettei kestä lukea mistään surullisesta ja joskus voi keskittymiskyky olla nollassa ja silloin on paras lukea vaan jotain suoraviivaista...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!