lauantai 13. marraskuuta 2010

Harjukaupungin salakäytävät

Harjukaupungin salakäytävät / Pasi Ilmari Jääskeläinen
Atena, 2010

Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanit ovat riemastuttavia. Kaikki kunnia kustannustoimittajien avulla hiotuille viimeisen päälle harkituille taide-eepoksille, mutta vähän kylmäksi ne jättävät tällaiseen vapaalentoon verrattuna.

Harjukaupungin salakäytävät vangitsee lukemaan yhtä varmasti kuin lupa kurkistella ystävän salaista päiväkirjaa tai mahdollisuus nähdä rakkaimman vihamiehen ajatuksiin jossain sopivan kiperässä tilanteessa.

Tarina alkaa siitä, kun turvallisesti jatkumohakuista elämäänsä (vaimo, lapsi, omakotitalo) elävä kustantaja Olli Suominen kohtaa kotikaupunkiinsa vastikään palanneen nuoruudenrakkautensa Kerttu Karan. Ollin elämä on ollut tasaista, ainoa jokapäiväistä elämää häiritsevä seikka ovat olleet jatkuvasti katoavat sateenvarjot. Kertun seuraelämä taas on ollut vilkasta ja kansainvälistä. Hän on nykyisin maailmankuulu kirjoitettuaan käännöksinäkin menestyneen Elokuvallisen elämänoppaan, jossa neuvotaan kuinka kuka tahansa voi hankkia elämäänsä cinemaattista hohtoa. Seuraavana projektina kirjailijattarella on tehdä sarja kaupunkioppaita. Sarjan on tarkoitus alkaa Jyväskylästä ja keskittyä erityisesti kaupungin alla risteileviin salakäytäviin sekä muihin maagisiin paikkoihin, joissa herkät yksilöt kykenevät aistimaan erityistä M-hiukkassäteilyä.

Olli ja Kerttu tapailevat, ja vähitellen Ollille selviää, että Kerttu ei ole koskaan päässyt yli rakkaudestaan häneen. Facebookin kautta Ollin elämään palaa myös kolme muuta nuoruudenystävää, Blomroosin sisarukset Anne, Leo ja Riku. Jossain vaiheessa FB-päivityksiin ilmestyy myös viisikosta oudosti kesken kesän kadonnut Karri. Varsinkin Anne on salaperäisesti sekaantunut juoneen, jonka tarkoituksena on hyvittää Kertulle ystävysten hänelle aiheuttama mielipaha.  Ollin merkitys on suunnitelmalle keskeinen, on nimenomaan hänen vastuullaan että Kerttu saadaan tuntemaan itsensä täydellisen onnelliseksi. Tämän onnen saavuttamiseksi Olli menettää entisen elämänsä ja perheensä, mutta Elokuvallisen elämänoppaan cinemaattisilla ohjeilla moiset uhraukset ovat pikkujuttu.

Kirjan hauskuutta lisää se, että siihen on kirjoitettu kaksi erilaista loppua. Minulle osuneessa niteessä oli blanc-loppu, jota joku kirjan FB-sivulla kuvasi melodramaattiseksi vaihtoehdoksi. Kustantajan www-sivuilta kävin sitten lukemassa myös rouge-lopun, traagisen vaihtoehdon. En osaa oikein valita kummasta pidin enemmän, ehkä hauskinta onkin vain näin korostetusti huomata, että mielikuvitusmaailmassa vaihtoehtoja löytyy. Kun vielä olen siunattu armottoman hataralla muistilla, olen varma, että olen jo luonut vaihtoehdoista jonkinlaisen kolmannen version, oman yhdistelmäni johon muistini valikoi minua eniten miellyttäneet yksityiskohdat.

Hassu yhteensattuma muuten, että eräässä toisessa, myös tämän syksyn parhaisiin kuuluvassa kirjassa, on hyvin samantapainen kansi; ihminen suht yksin kuvassa aukinaisen sateenvarjon alla, takaapäin kuvattuna.

Kirjan FB-sivulle: http://www.facebook.com/#!/pages/Harjukaupungin-salakaytavat/119664908077467

Jääskeläisen blogiin: http://pasiilmarijaaskelainen.wordpress.com/

2 kommenttia:

  1. Pasin kirja on sensaatio!

    Linkitän arvostelusi nyt omaani, jonka tein viime vuoden marraskuun 18. pnä. Minä luin yhtä putkea, luin lumisateessa, luin syödessä, luin vessassa, luin yöllä...

    VastaaPoista
  2. Juu, tätä lukiessa oli tunne, että mitä tahansa voi tapahtua! Yksi vuoden parhaista, ehdottomasti.

    Käynkin heti lukemassa mitä sinä Leena olet kirjoittanut. Luulen, etten ollut tuolloin vielä löytänyt hienoa blogiasi, taisin vasta aloitella täällä blogistaniassa noihin aikoihin ;-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!