Mestarin tunnustukset

Mestarin tunnustukset / Melania G. Mazzucco
La lunga attesa dell'angelo ; suomentanut Taru Nyström Abeille
Avain, 2009, 514 s.

Vuosi on 1594, Tintoretto tekee kuolemaa kotikaupungissaan Venetsiassa. Kuumeisena hän muistelee lapsuuttaan värjäri-isänsä työhuoneella, hullaantumistaan kauniiseen saksalaisyntyiseen kurtisaaniin Corneliaan, avioliittoa käytännöllisen Faustinan kanssa sekä elinikäistä kilpailua muiden taiteilijoiden, mm. Tizianin kanssa.

Vanhan miehen roolihahmoista eniten tunnustettavaa on isällä, joka kaikista kymmenestä lapsestaan rakasti muita enemmän ensimmäistä, avioliiton ulkopuolella syntynyttä Mariettaa. Tytärtä ei ajan tavan mukaan naitettu mahdollisimman nuorena tai passitettu luostariin, vaan hän sai oppia isänsä ammatin.

Romaanin ajankuva on syvä ja monipuolinen ja vaikuttaa myös luotettavalta. Kirjailija lienee perehtynyt aiheeseen tarkasti, sillä ennen romaania hän on julkaissut renessanssitaiteilija Jacomo Robustista eli Tintorettosta elämäkerran.

Kirja on viihdyttävä, kaikki 500 sivua tulee luettua melkein huomaamatta. Erityisen suurta vaikutusta tarinan tapahtumat eivät tehneet, vaikka luulenkin, että joitain aikakauden asenteita ja käyttäytymistapoja on tavoitettu hyvin. Naisiin kohdistunut väheksyntä, lapsityövoiman käyttö ja isän auktoriteetin kunnioitus tulee tarinassa esiin kuin sisäänrakennettuna, varmaan juuri sellaisena itsestäänselvyytenä mitä se aikalaisille oli.

Kirjan rakenteessa hieman häiritsevä yksityiskohta on se, että kertoja kertoo tarinaansa luojalleen, puhutellen tätä Herraksi;

Päätin tarjota sinulle kaikki tyttäreni: Lucrezian, joka oli jo kaksitoistavuotias, Ottavian, joka oli kahdeksan vanha, ja jopa vastasyntyneen, joka oli hengittänyt maailman ilmaa vasta muutaman minuutin. Tyttärieni neitsyys vastapainoksi omalle saastaisuudelleni, siemeneni hedelmä anteeksiannostasi. Halusin ylistää sinua elämäni jokaisena päivänä - pyhitin perheeni elämän sinulle, Herra.

Näin kätevästi siis perheen isä puhdisti omantuntonsa ja jatkoi tyytyväisenä omahyväistä elämäänsä; tyttäret luostariin ja isän kunniallisuus oli taas tarhaton.