keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Emma ja Uno

Emma ja Uno : rakkautta tottakai / Märta Tikkanen Emma & Uno : visst var det kärlek ; ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Liisa Ryömä
Tammi, 2010, 250 s.

Takateksti olisi tästä kirjasta riittänyt, mutta jollain kumman sinnikkyydellä luin koko kirjan. Kai se oli jonkinlaista pakonomaista halua löytää ideaa kirjailijalta, jonka teokset nuoruudessa aiheuttivat kiihtymystä. Miestä ei voi raiskata ja Punahilkka olivat 80-luvulla kaksikymppiselle vaikuttavia kokemuksia.

Kannen kuvakin jo kertoo tarinan; omahyväinen, pulleaposkinen Uno vahattuine viiksineen, Unoa ihailevasti katsova Emma kietoutuneena hienostorouvan turkiksiin.

Kyse on aika tarkkaan siitä tavallisesta tarinasta, nyt vain suomenruotsalaiseen miljööseen sovitettuna. Tyttö tapaa valloittavan miehen jolle romanttisesti päättää antaa kaikkensa; sekä ruumiinsa että tässä tapauksessa myös rahansa. Mies siittää tytölle kuusi lasta ja jättää tämän hoitamaan perheen, itse hän huseeraa mieluummin Ruotsissa tärkeissä kansansivistyshommissa.

Perheellä kerrotaan olevan tiukkaa, kun kaikki lapset opiskelevat ja kunnon joulujuhliakaan ei ole varaa järjestää. Onneksi sentään saadaan vuokrattua Balderin juhlasali tanssiaisia varten, ettei perheen joulu ole aivan pilalla. Ja sitten myöhemmin ne varastelevat köksät, oj då, kyllä siinä on ollut isoäidillä kestämistä. Hyvä juttu, että isoäidissä yhdistyivät madonna ja marttyyri, muuten koko homma olisi kyllä mennyt puihin.

Tikkanen on koonnut kirjaa varten aivan mahtavan lähdeaineiston, niin tarkasti tapahtumat on kuvattu. Tämä yksityiskohtien runsaus tuppasi vähän latistamaan tarinaa, teksti tuntuu usein liikaa raportilta. Kun kertojan ääni on lisäksi kaikkitietävä ja jopa alentuva, ei lukukokemus oikein miellyttänyt.

"Lapsikatraan koko teini-iän, yhteensä noin viidentoista vuoden ajan, perhe asuu Liisankatu 7:ssä, niin kutsutussa Seiskassa. Helsingin vuodet ovat levottomia, rahatilanne pahempi kuin koskaan ja asunto on liian ahdas heille kaikille.
Kaksi valkoista vetosänkyä ja yksi telttasänky pystytetään yöksi molempiin huoneisiin, tytöillä on omansa ja pojilla omansa. Emma nukkuu keittiössä, sielläkin on varasänky. Samoin pesukaappi ja pesuvati jonka ääressä kaikki selviävät aamupesuistaan.
Sisaruksilla on kaikilla vapaaoppilaspaikat, tytöillä Vicky-tädin Laurellska skolanissa, pojilla Svenska Normallyceumissa. He menestyvät, heistä useampi on luokkansa priimus, he saavat stipendejä. Kun Svanhild saa yhdestä ainekirjoituksestaan korkeimman arvosanan, hän ei tahdo kertoa sitä Unolle:
 - Sitten isä alkaa vaan paasata että minun pitää ruveta runoilijaksi -
Lukukauden aikana he lukevat nuorempien koulutovereiden kanssa läksyjä, kesäisin he käyvät puhumassa ruotsia suomenkielisten perheiden lasten kanssa, molemminpuoliseksi hyödyksi."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!