lauantai 4. elokuuta 2012

Uskottuni / Hélène Grémillon


Grémillon, Hélène: Uskottuni
Le confident, suom. Anna-Maija Viitanen
Otava, 2012, 268 s.

Tässä kirjassa on vangitsevan mielenkiintoinen aihe ja kiehtova miljöö, mutta eipä sitten juuri muuta. Jännitys säilyy loppuun asti, vaikka kirjan rakenne vaihtelevine kirje- ja kerrontajaksoineen onkin hieman puuduttava.

Kertomus lähtee liikkeelle Pariisissa vuonna 1975. Kustannustoimittajana työskentelevä neiti Camille Werner saa kirjeen salaperäiseltä Louisilta. Aluksi Camille epäilee Louisin olevan kekseliäs aloitteleva kirjailija, joka yrittää saada käsikirjoituksensa huomioiduksi näin erikoisella tavalla. Kun pitkiä kirjeitä tulee useampia, Camille huomaa niiden tarinassa tuttuja piirteitä. Louis kertoo Camillen omasta perheestä, toisen maailmansodan ja Pariisin miehityksen aikaan, juuri ennen Camillen syntymää.

Kirjan jännite syntyy kolmiodraamasta, joka käynnistyy Camillen äidin Elisabethin ja isän Paulin lapsettomuudesta. Avuksi ongelmaan tarjoutuu Elisabethin nuori ja vähävarainen taitelijaystävätär Annie. Annie on valmis sijaissynnyttäjäksi, ja Elisabeth suostuttelee ensin vastahakoisen miehensä mukaan suunnitelmaan. Kuinka ollakaan, mies ihastuukin nuoreen rakastajattareen ja mustasukkaisuus, petokset ja kosto alkavat viitoittaa kolmikon elämää. Vain Annie tietää, että mukana on myös Louis, Annien lapsuudenystävä ja rakastettu.

Ei ole siis ollenkaan selvää, kuka on kenenkin isä tai äiti, saatikka se, kuka rakastaa ketäkin. Toki lukija jännittää näidenkin seikkojen selviämistä, mutta kiinnostavinta kirjassa on kuitenkin seurata, millaisiin ratkaisuihin henkilöt päätyvät tässä valheiden ja salaisten pakkomielteiden viidakossa. Varsinkin Elisabethin rimpuilu äidinvaiston, lähimmäisten odotusten ja hänelle tarjoaminen ahtaiden roolien puristuksessa on sydämeenkäyvää.

Mielenkiintoisia juonenkäänteitä siis riittää, mutta minua kirjassa häiritsi jonkinlainen kerronnan hajanaisuus. Vihjeitä salaisuuksien ratkaisemiseksi kyllä annetaan lukijalle, mutta ne eivät tule luontevasti muun tarinana lomassa, vaan jotenkin niin päälleliimattuina, että menettävät uskottavuuttaan ja saavat vähän selittelyn makua. Enkä oikein osaa päättää, kuinka suhtautuisin  lopun runoon, jossa mysteerit vihdoin ratkeavat. Idea on mielestäni hieno, mutta toteutus ei välttämättä aivan onnistunut.

Tämä kirja on ollut todella suosittu blogistaniassa. Siitä on kerrottu ainakin Karoliinan Kirjavassa kammarissa, Susan Järjellä ja tunteella -blogissa,  Elma Ilonan Tarinauttisen hämärän hetkessäHannan Kirjainten virrassa, Leinikin KirjakeijukaisessaHemulin kirjahyllyssä, Rachellen Rakkaudesta kirjoihin -blogissa ja Leena Lumilla.

14 kommenttia:

  1. Miten raikasta lukea samaasta kirjasta aivan toisenlainen arvio;-) Ehkä minun pitäisi nyt nousta puolustamaan kirjaa, josta pidän, mutta olen niiiin usein ollut eri mieltä eli en ole pitänyt kirjoista, joista muut ovat niin iloinneet, että koen tämän vain raikkaana ja erilaisena kokemuksena. Olikohan kertojaääni sinulle hiukan tylsä...sitä nyt mietin...

    Erja, olen pahasti ja salakavalasti koukkuuntunut ranskalaiseen kirjallisuuteen, mikä on monin tavoin hämmentävää, sillä minulta puuttuu ranskan kielen taito, minulta puuttuu Pariisi-geeni ja on yksi asia, jossa suorastaan kammoan ranskalaisuutta, mutta joku salainen minussa, on osa Ranskaa.

    Tämän kirjan aihe on todellakin kiehtova. Kaikki viha-kosto-intohimo -kirjat ovat onnistuessaan hyviä, mutta tässä on vielä mukana rikoksista yksi satuttavampia, ottaa toiselta pois osa häntä, hänestä syntynyt. Tässä on jotain paholaismaista ja hieman sairastakin, mutta nin vain on, että minä jäin tämän kirjan lumoon. Tuskin kuitenkaan ihan kuumaan sarjaan tästä ei ole, mutta lukukokemus on unohtumaton -silti.

    Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja ollaan iloisesti aivan eri mieltä tai vähän eri mieltä ja joskus ihan samaakin mieltä!

    VastaaPoista
  2. PS. Kuten huomaat, en ehdi oikolukea omia kommenttejani...Siis: 'Tuskin kuitenkaan ihan kuumaan sarjaan tästä on, mutta...'

    Usko tai älä, olen ollut STT:llä nuoruudessa oikolukijana;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena, uskon mä! Mutta kun kiireellä ja palavasti kirjoittaa, niin toki siinä nyt joku sana aina toisinaan jää välistä. Sitäpaitsi useimmiten lukija varmaan korjaa tuollaiset ihan huomaamattaankin, eli ei välitetä moisista.

      Olin ihan kateellinen siitä, kuinka paljon olit tästä tykännyt! En viitsinyt sitten enää laittaa omaa tylsää mielipidettäni jonon jatkoksi, kun siitä on jo ehtinyt vähän aikaakin vierähtää kun olit kirjoittanut tästä. Aihehan on todella mielenkiintoinen, jokin toteutuksessa vaan aina välillä tökkäsi, ja olin taas vissiin odottanut tältä vähän liikaa.

      Poista
  3. Ihan kiva lukea tästä vähän erilainenkin arvio, kun niin monet ovat tätä kehuneet. Itse en ole vielä lukenut, mutta löytyy lukulistalta... saa nähdä koska löytyy sitten yöpöydältä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mä olin taas vähän liiankin tyly. Ihan kelpo tarina, muutama tyylipiste vain jää uupumaan ;)

      Poista
  4. Onpa tosiaan piristävää lukea ei-niin-ihastunut arvio kirjasta, jota muut ovat kehuneet. Mulla lukukokemus on vielä edessä. Saapas nähdä, miten itse tämän koen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva päästä lukemaan, mitä sinä tästä tykkäät. Toivottavasti odotushorisontin hienoinen mataloituminen on vain hyväksi ;)

      Poista
  5. Samansuuntaisia fiiliksiä oli minullakin. Oma odotushorisonttini ainakin oli aivan liian korkealla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, enkä edes tiedä mitä oikein odotin! Jotain vähän syvällisempää ehkä? Aika kulunut ilmaisu tuo syvällisyys, mutta tarkoitan sillä kai lähinnä sellaista vähän pohdiskelevampaa otetta. Juonen mutkikuudesta huolimatta tässä kerronta oli aika suoraviivaista, tapahtumiin keskittyvää.

      Poista
  6. Oi joi, tämä kirja niin osui ja upposi minun lukumakuuni monella tapaa ;) Olenkin lähivuosina Leenan tavoin melkein kuin vahingossa rakastunut ranskalaiseen kirjallisuuteen ja elokuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina ollut aikalailla ihastunut ranskan- ja espanjankielisiltä alueita tulevaan kirjallisuuteen, mutta ihan kaikki ei tietenkään sieltäkään osu.

      Mutta se on ihanaa kun osuu, suon sen teille oikein mielelläni, vaikka sanoinkin Leenalle kadehtivani ;)

      Ehkä pääsen itsekin taas kohta hehkuttelmaan, aloitin nimittäin äsken Herman Kochin Illallisen, ja se vaikuttaa aika hyvältä!

      Poista
  7. Minua kirja kiinnostaa jo kauniin kannen takia, mutta kun vielä tarinakin vaikuttaa mielenkiintoiselta... Pariisi ja Eiffel-torni sen symbolina on heikko kohtani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosi onnistunut!

      Kävitkö jo Karoliinan kirjavassa kammarissa? Siellä on muunkin kielisten painosten kansia, monet niistäkin ovat tosi kauniita, mutta suomalainen on kyllä kaunein.

      Poista
    2. Kävin, suomalainen kansi on minustakin kaunein :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!