Uskottuni / Hélène Grémillon

Grémillon, Hélène: Uskottuni
Le confident, suom. Anna-Maija Viitanen
Otava, 2012, 268 s.

Tässä kirjassa on vangitsevan mielenkiintoinen aihe ja kiehtova miljöö, mutta eipä sitten juuri muuta. Jännitys säilyy loppuun asti, vaikka kirjan rakenne vaihtelevine kirje- ja kerrontajaksoineen onkin hieman puuduttava.

Kertomus lähtee liikkeelle Pariisissa vuonna 1975. Kustannustoimittajana työskentelevä neiti Camille Werner saa kirjeen salaperäiseltä Louisilta. Aluksi Camille epäilee Louisin olevan kekseliäs aloitteleva kirjailija, joka yrittää saada käsikirjoituksensa huomioiduksi näin erikoisella tavalla. Kun pitkiä kirjeitä tulee useampia, Camille huomaa niiden tarinassa tuttuja piirteitä. Louis kertoo Camillen omasta perheestä, toisen maailmansodan ja Pariisin miehityksen aikaan, juuri ennen Camillen syntymää.

Kirjan jännite syntyy kolmiodraamasta, joka käynnistyy Camillen äidin Elisabethin ja isän Paulin lapsettomuudesta. Avuksi ongelmaan tarjoutuu Elisabethin nuori ja vähävarainen taitelijaystävätär Annie. Annie on valmis sijaissynnyttäjäksi, ja Elisabeth suostuttelee ensin vastahakoisen miehensä mukaan suunnitelmaan. Kuinka ollakaan, mies ihastuukin nuoreen rakastajattareen ja mustasukkaisuus, petokset ja kosto alkavat viitoittaa kolmikon elämää. Vain Annie tietää, että mukana on myös Louis, Annien lapsuudenystävä ja rakastettu.

Ei ole siis ollenkaan selvää, kuka on kenenkin isä tai äiti, saatikka se, kuka rakastaa ketäkin. Toki lukija jännittää näidenkin seikkojen selviämistä, mutta kiinnostavinta kirjassa on kuitenkin seurata, millaisiin ratkaisuihin henkilöt päätyvät tässä valheiden ja salaisten pakkomielteiden viidakossa. Varsinkin Elisabethin rimpuilu äidinvaiston, lähimmäisten odotusten ja hänelle tarjoaminen ahtaiden roolien puristuksessa on sydämeenkäyvää.

Mielenkiintoisia juonenkäänteitä siis riittää, mutta minua kirjassa häiritsi jonkinlainen kerronnan hajanaisuus. Vihjeitä salaisuuksien ratkaisemiseksi kyllä annetaan lukijalle, mutta ne eivät tule luontevasti muun tarinana lomassa, vaan jotenkin niin päälleliimattuina, että menettävät uskottavuuttaan ja saavat vähän selittelyn makua. Enkä oikein osaa päättää, kuinka suhtautuisin  lopun runoon, jossa mysteerit vihdoin ratkeavat. Idea on mielestäni hieno, mutta toteutus ei välttämättä aivan onnistunut.

Tämä kirja on ollut todella suosittu blogistaniassa. Siitä on kerrottu ainakin Karoliinan Kirjavassa kammarissa, Susan Järjellä ja tunteella -blogissa,  Elma Ilonan Tarinauttisen hämärän hetkessä, Hannan Kirjainten virrassa, Leinikin Kirjakeijukaisessa, Hemulin kirjahyllyssä, Rachellen Rakkaudesta kirjoihin -blogissa ja Leena Lumilla.