Illallinen / Herman Koch


Koch, Herman : Illallinen
Het diner, suom. Sanna van Leeuwen
Siltala, 2012, 339 s.

Tämän kirjan kohdalla olivat odotukseni taas päässeet nousemaan niin korkealle, että melkein pelotti aloittaa lukeminen; millainen pettymys olisikaan vastassa? Mutta eikä mitä, Illallinen lunasti kaikki odotukset, ellei peräti ylittänyt niitä!

Koch tasapainoilee taitavasti kipeiden aiheidensa parissa. Sisarkateudesta, narsistivanhemmista ja väkivaltaisuudesta kirjoittaminen vaatii melkoista tyylitajua, aiheet vetoavat niin voimakkaasti tunteisiin. Tarina  sukeltaa ihailtavan rohkeasti todella pimeisiin kohtiin ihmismieltä ja onnistuu silti välttämään kaikki mauttomat ylilyönnit.
"Varsinkin iltaisin pimeässä, kun kaikki olivat yleensä "kotona", ahdistus sai nopeasti yliotteen. Sohvalta, jolla makasin, näin pensaiden ja puiden oksien lomasta valot vastapäisissä ikkunoissa. Kirjaimellisesti ihmisiä näin harvoin, mutta valaistut ikkunat paljastivat heidän läsnäolonsa - niin kuin minun valaistu ikkunani paljasti minun läsnäoloni. En halua antaa väärää käsitystä, en minä pelkää ihmisiä sinänsä, en ihmisiä lajina. En saa ihmisjoukoissa ahdistuskohtauksia enkä ole juhlissa mikään erakko, kummajainen, jonka kanssa kukaan ei halua jutella ja jonka ruumiinkieli kertoo vain sen, että hän toivoo saavansa olla rauhassa. Ei, se on jotain muuta. Se liittyy siihen miten väliaikaista kaikki on, kaikki ne ihmiset olohuoneissaan, kodeissaan, kerrostaloissaan, kaavoitetuissa lähiöissään, joissa katu johtaa aina toiselle kadulle ja aukio on katujen kautta yhteydessä toiseen aukioon."
Tarinaa kertoo entinen historianopettaja Paul, joka illastaa yhdessä Amsterdamin hienoimmista ravintoloista vaimonsa Clairen, veljensä Sergen ja tämän puolison Babetten kanssa. Paul on mukana vastentahtoisesti, hienosteleva ravintola huikene hintoineen ärsyttää häntä ja välit kuuluisaan poliitikkoveljeen ovat olleet tulehtuneet jo kauan.

Pariskunnilla on kuitenkin yhteinen ongelma. Heidän teini-ikäiset poikansa ovat syyllistyneet väkivaltarikokseen, jonka ilmitulo julkisuuteen saattaa tapahtua koska tahansa. Pojat ovat videoineet tekosensa ja video leviää netissä, on vain ajan kysymys koska joku tunnistaa tekijät. Serge haluaisi puhdistaa pöydän tunnustamalla kaiken, mutta muut vastustavat. Serge itse ajattelee uhraavansa uransa lasten vuoksi, mutta varsinkin Paulin mielestä alttarilla on ennemminkin poikien tulevaisuus. Ja sitä hänen mielestään vanhempien tulee suojella kaikin keinoin.

Tarinan moraaliset ongelmat ovat mielenkiintoisia ja liki mahdottoman vaikeita ratkaista. Moni vanhempi varmasti ajattelee rakastavansa lastaan teki tämä sitten mitä tahansa, mutta kuinka moni katsoo olevansa oikeutettu tai peräti velvollinen päästämään jälkikasvunsa pälkähästä silloinkin, kun tämä on selvästi tehnyt väärin? Vanhempien tulee toki olla aina lastensa tukena, mutta eikö ole jonkinlaista narsismia sekin, jos omissa lapsissa ei kyetä koskaan myöntämään olevan mitään vikaa?

Herman Koch'n Illallisesta ovat bloganneet myös Katja / Lumiomena, AmmaSusa, Tuulia, Leena LumiRachelle ja Mari A..

Kommentit

  1. Tyylitajua tosiaan vaaditaan, ja sitä Kochilla on. Olen samaa mieltä, että romaani on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan loistava! Rohkeasti valittu aihe ja tarina sen ympärille kasattu viisaasti ja taidolla.

      Poista
  2. Erja, tämä kirja oli minulle niin suuri yllätys, että kun aloin nyt tekstiäsi lukea en melkein saanut happea...Tässä kirjassa on sitä jotain, joka vie ylitse rajan.

    R. lukee tätä nyt ja kirja on vielä kesken. Hänkin pohtii tuota, että miten pitkälle vanhemmat ovat valmiit menemään etc. Tunnemme pariskunnnan, jossa on paljon tätä kirjan raivoisaa ja miltei laitonta aikuisten lasten puolustamista. Minulle tuli päällimmäiseksi mieleen, että miten heistä, näistä vanhemmista on tullut tällaisia. Siinä on mysteeriä.Niin kirjassa kuin ihan oikeassa elämässä.

    Luen varmaan Kochilta tästä lähin kaiken, vaikka hän kirjoittaisi punkkien lisääntymisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia leijonaäitejä ja -isejä tapaa tosiaan silloin tällöin, ja se on pelottavaa! Sitä alkaa miettiä, että onko kasvattanut omat lapsensa näiden tyyppien tallottaviksi, olisko sittenkin pitänyt neuvoa vielä enemmän pitämään puoliaan? Huh!

      Punkkien lisääntymisestä, voi herran pieksut! Epäilemättä Koch kyllä tekisi siitäkin mielenkiintoista :D

      Poista
  3. Luettiin samoihin aikoihin, hieno oli, ja naurattikin välillä se veljesten välinen asetelma - vaikka asia itse ei ollut naurettava. Mutta hyvin syötävä ja monipuolisesti ravitseva illallinen kuitenkin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli hupaisan tarkasti ja tutunkin oloisesti kuvattu, miten pienet asiat toisessa voi saada raivon partaalle siinä vaiheessa kun ärsyntyymistä on kestänyt tarpeeksi kauan. Ja mitä tutumpi ihminen, sen vähemmän on mitään estoja tai muuta yliminää hillitsemässä. Veljesten välistä regressiorakkautta :)

      Poista
  4. Veljesten väliset astelmat ovat punkkien lisäksi tiettävästi tunnistamaton alue, vaikka niitä on kakkialla.

    http://suolasuinen.blogspot.fi/2013/02/hoi.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!