Runouden ilmiöitä / Tommi Parkko


Parkko, Tommi: Runouden ilmiöitä
Avain, 2012, 210 s.

Kun kuulin tämän kirjan olevan tekeillä, ajattelin, että huh, melkoinen pesti, aihepiiri on niin laaja ja rönsyävä. Töitä on varmasti tehty urakalla ja vähän enemmänkin, mutta nyt käsissä on tiivis, jäsennetty ja kaikin tavoin onnistunut esitys asiasta!

Teksti lähtee kaartamaan aiheen keskusta kohti esittelemällä ensin runoutta kirjallisen maailman osana ja uuden teknologian vaikutuksia  julkaisemiseen yleensä.

Seuraavaksi esitellään suomalaisia lyriikkaa julkaisevia kustantamoja. Parkko löytää suuristakin kustantamoista  kiinnostavia ominaispiirteitä kerrottavaksi. Mielenkiintoisempaa vielä on kuitenkin lukea 1980-luvulta alkaneesta pienkustantamojen esiinnoususta. Muistan kuinka jännittävältä tuntui saada käsiinsä ensimmäiset Nihil Interitin ja Sammakon julkaisemat kirjat. Savukeitaan ja Ntamon aloittaessa aloin jo tuntea levottomuutta kun uusia julkaisukanavia pompahteli esiin kuin sieniä sateella; kuinka paljon näitä oikein tulee ja miten näistä kaikista saadaan hankittua kirjat myös kirjastoon! No, hankinta ei ole enää minun "ongelmani", ja olikin vain hauskaa lukea lähimenneisyyden melkein vallankumoukselliselta tuntuneesta liikkeestä kustannusrintamalla.

Julkaisijoiden jälkeen Parkko siirtyy esittelemään näitä lähellä olevia runoyhteisöjä. Nuorvoimalaiset, Turun runoliike, Osuuskunta Poesia ja erilaiset runofestivaalit ja -tapahtumat saavat palstatilaa monien muiden ohella.

Sokeri on pohjalla, eli viimeisessä luvussa, joka samalla vie noin puolet koko kirjan sivumäärästä, Parkko johdattelee lukijat hahmottamaan tämän päivän runoutta Suomessa. Taival alkaa 1950-luvulta lyheyellä modernismin historialla, tästä siirrytään postmodernin kautta 2000-luvulle ja runouden marginalisoitumiseen.

Nykyisin erilaisia kokeellisia suuntauksia on niin paljon, että niiden nimeämisessä taitavat mennä jo alalla vaikuttavat tekijätkin sekaisin. Parkon esitys saattaa olla aika tiivis ja hieman yksinkertaistettukin, mutta hyvä niin. Kaiken mahdollisen huomioonottava tilitys olisi paisunut muodottomaksi, nyt näillä valikoiduilla tiedoilla jonkinlainen kokonaiskuva tuntuu mahdolliselta muodostaa. Parkko myöskin selittää ja tulkitsee välillä aika rohkeastikin suuntausten sisältöä ja ominaispiirteitä, mistä olin erityisen iloinen. Tuntematta taustalla vaikuttavia pyrkimyksiä ja ideoita on joitain nykyrunoilijoita melko mahdotonta ymmärtää, saati heidän teksteistään nauttia.

Henkilöhakemistoa kirjan lopussa riittää 11 sivua. Listan pituudesta saa hyvän kuvan siitä, kuinka monia runoilijoita kirjassa on mainittu. Vielä paremmin eri suuntauksien luonnetta olisi pystynyt hahmottamaan esimerkkirunojen avulla, mutta niitä kirjassa ei ollut. Vähän samaa asiaa ajavat kyllä jokaiseen lukuun liitetyt luettelot, joissa Parkko listaa  kymmenisen aiheeseen liittyvää kokoelmaa, joita suosittelee luettaviksi.

Blogeissa ei Runouden ilmiöitä liene vielä paljon esitelty, mutta muutama arvostelu kirjasta on jo ilmestynyt. Mikko Nortela Kiiltomadossa ja Tuomo Karhu Turun Sanomissa kiittelevät sekä teosta että Parkon asiantuntemusta vuolaasti, mikä onkin aivan asiallista.

Kommentit

  1. Kirjoititpa hienosti! :) Kukaan ei tunne suomalaisen runouden kenttää yhtä hyvin kuin Tommi Parkko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmasti totta. Ja mikä ihaninta, hänellä ei ole tarvetta brassailla vaan malttaa esittää tietonsa ihan yleistajuisesti niin että maallikotkin ymmärtää ;)

      Poista
  2. Kansantajuisuus on aina aika vahva suositus meikäläisen korvissa. ^^ En odottanut kiinnostuvani tästä kirjasta, mutta nyt tuntuukin siltä, että voisikin olla aika antoisa lukukokemus!

    Blogissani on muuten sitten Erjan lukupäiväkirjalle tunnustus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnustuksesta, käyn heti kurkkimassa!

      Kirjallisuusjutuissa on joskus sellaista slangia, että ei tiedä itkisikö vai nauraisi. Ja vaikka esim. semantiikka/semiotiikka jotenkin perverssisti kiehtookin, niin osaan kyllä arvostaa selkeääkin esittämistä:)

      Parkko on mielestäni tässä onnistunut hyvin. Valintaa on varmaan tehty, mutta se lienee vain hyvä ettei homma rönsyä liikaa.

      Poista
  3. Blogissani on sinulle tunnustus tehtävän kera, jos inspiraatio iskee vastata :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, uteliaisuus ainakin heräsi heti!

      Poista
  4. Mielenkiintoinen teos, jonka nimi tuntuu kuvastavan sisältöä. Tuntuu jotenkin kirjallisuuden tieteenalan kannalta erilaiselta, että mm. kustantamot saavat noin ison osan. Siis jotenkin että kirjallisuus nähdään myös tämän bisneksen osana eikä vain "kirjallisuutena".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kustantajan merkitys tuntuu vain kasvavan koko ajan, tai ainakin sen osuus alan ilmiöissä alkaa olla nykyisin aika näkyvä. Minusta on ihan hyvä, että nämä taustarakenteet tulevat näkyviksi, sieltä löytyy kumminkin aika paljon selityksiä jos ei nyt ihan kirjallisuuden sisältöihin, niin ainakin siihen, miten erilaiset julkaisut saavat näkyvyyttä ja liikkuvat lukijoille.

      E-kirjamarkkinat on varmaan tällä hetkellä se alan kuumin peruna eikä kehitys sillä suunnalla aina tunnu kovin innostavalta. Pienten runokustantajien rohkea esiinmarssi viime vuosikymmenillä taas oli ihan eri suuntainen juttu. E-kustantamisessa voisi minusta hyvinkin tapahtua jokin samantapainen moninaistumiskäänne, ja toivoisinpa, että siinä olisi kirjastokin jotenkin mukana.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!