Näkymättömät kädet / Ville Tietäväinen
WSOY, 2011, 215 s., 32 cm.
Näkymättömät kädet -sarjakuvaromaani voitti tämän vuotisen sarjakuva-Finlandian ja kirjasta on ollut kosolti juttuja blogeissa ja lehdissä. Suomen kuvalehti teki peräti juttusarjan teoksen synnystä ja taustoista. Sarjan kuvituksena on otteita teoksesta ja mukana on myös kokonaisia näytesivuja.
Tietäväinen kertoo saaneensa herätteen aiheeseen jo kymmenen vuotta sitten, katsellessaan espanjalaisella muotikadulla tahmaukkoja kaupittelevaa resuista pohjois-afrikkalaista miestä. Lohduton ristiriita miehen olemuksen ja ympäristön välillä jäi vaivaamaan tarinankertojan mieltä ja kuvat siirtyivät luonnoksiin.
Ennen sarjakuvaromaanin valmistumista tarvittiin kuitenkin vielä valtava määrä taustatyötä. Tietäväisellä oli tukenaan viisivuotinen taiteilija-apuraha, joten hän pystyi kulkemaan kirjan tapahtumapaikoilla Marokossa, Almeríassa ja Barcelonassa. Hän haastatteli paperittomia siirtolaisia ja tutustui olosuhteisiin Espanjan vihannes- ja hedelmätarhoilla, joille suurin osa siirtolaisista ensimmäisenä ajautuu ansaitsemaan niukkaa elantoaan. Tulkkina ja matkaseurana Tietäväisellä oli tutkija Marko Juntunen, antropologi joka on tehnyt väitöskirjansa laittoman siirtolaisuuden syistä juuri kyseisellä alueella.
Näkymättömät kädet on upea teos. Se on vaikuttava jo suuren kokonsa ansiosta. Huolellinen viimeistely näkyy kaikessa; kansikuva, alkulehtien sommittelu, värisuunnittelu ja tarinasivujen taitto; hieno ja yhtenäinen tyylitaju läpäisee koko sarjakuvaromaanin. Värejä on käytetty säästeliäästi, mutta ne kuvastavat oivaltavasti aiheen synkkyyttä, niissä näkyy öisen Välimeren pimeys ja Etelä-Espanjan peltojen rautaoksidin keltaisuus. Piirrosjälki on taidokasta ja juuri sopivan tarkkaa, tekstit helppoja lukea.
Moni on sanonut ettei kykene enää syömään espanjalaisia tomaatteja ajattelematta Rashidia niitä poimimassa. Itselleni teemasta tuli mieleen Alejandro González Iñárritun elokuva Biutiful, joka aiheutti vähän vastaavan tunnereaktion ja alkoi aukaista silmiä Etelä-Euroopan siirtolaisongelman suhteen.
Myös Salla Lukupäiväkirjassaan kehuu albumia estoitta ja kertoo mielenkiintoisia huomioita siitä, kuinka Näkymättömät kädet on inspiroinut muita taitelijoita ja poliitikkoja. Susa Järjellä ja tunteella -blogissa erittelee tarinan sisältöä ja sen vaikutusta omiin valintoihinsa. Yö vailla tähtiä -blogissa pohditaan siirtolaisuuden historiaa ja verrataan Rashidia mielenkiintoisesti Dostojevskin Raskolnikoviin syyllisyyspohdintoineen.
Alma Kalma Savannilla -blogissa löytää Tietäväisen hahmoilleen kirjoittamista repliikeistä myös paasaavutta ja saarnavuutta, vaikka teosta luettavaksi suositteleekin. Hreathemus blogista Nulla dies sine legendo on keksinyt käydä kurkkaamassa Hommafoorumin keskustelupalstalta mitä siellä teoksesta ajatellaan.
Norkku Nenä kirjassa oli sitä mieltä, että "jos luet vain yhden sarjakuvan vuodessa, lue tämä!"
Kiitos, Erja! Tosi hienoa, että toit tarkkaan julki teoksen taustoja.
VastaaPoistaOlen halunnut lukea tämän - tietysti - mutta toistaiseksi se on vain jäänyt. Monet blogikirjoitukset ovat saaneet innostumaan. Nyt tiedän, että tämä on ihan kohta vuorossa. Enää en voi viivytellä.
Vinkkasin tätä viime viikolla kirjaston Kaamosyössä, siksi tulin selvitelleeksi syntyjä syviä vähän tavallista tarkemmin. Kunnioitusta herättävän mittava taustatyö tätä teosta varten on tosiaan tehty!
PoistaLuin mielenkiinnolla postauksesi. Melkoisen taustatyön on Tietäväinen tosiaan tehnyt!
VastaaPoistaMinä tunnistin kirjan ansiot ja pidin tarinasta, mutta jostain syystä piirrostyyli ei ollut minun mieleiseni. Se kyllä sopi tarinaan kuin nenä päähän, mutta pidän itse enemmän pelkistetymmästä piirrosjäljestä. Näkymättömät kädet kuitenkin vaikutti ja kovasti. Ulkomaiset tomaatit jää pois minunkin ostoskärrystäni.
Minä pidän ehkä eniten juuri tämmöisestä "kauniista" piirtämisestä. Mielisarjakuvani on sattumalta espanjalainen, Juan Díaz Canales'n ja Juanjo Guarnidon Blacksad, joka on vielä tarkempaa ja vähemmän pelkistettyä kuin tämä Tietäväisen tyyli. Vaikka Blacksadin viehkeä piirtäminen ei kyllä sopisi yhtään tähän tarinaan, sehän tekisi Rashidista satu-ukon ja vähentäisi uskottavuutta ihan oleellisesti.
PoistaToisaalta voi olla, että Blacksad on niin ihana siksi, että nykyisin aika harvat piirtävät niin tarkasti, se on piristävä poikkeus vallitsevan ronskimman tyylin seassa. Ja kaikki kunnia pelkistämiselle, sehän voi parhaimmillaan olla silkkaa neroutta.
Tämä oli kyllä vaikuttava lukukokemus monella tapaa!
VastaaPoistaSamaa mieltä!
PoistaJostain syystä tämä sai kuitenkin minut myös epäilemään, että olen kadottanut kyvyn lukea sarjakuvaa. Tuntuu, että lapsena sitä vain ahmaisi sarjakuvat suurinpiirtein sivu kerrallaan, jotenkin kokonaisvaltaisesti. Nyt piti oikein muistuttaa itseään aina välillä katsomaan kuvia, taidan olla niin tottunut nykyisin keskittymään vain tekstiin.