Kirjamuistikirja

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt / Nina Hemmingsson Jag är din flickvän nu ; suomentanut Saara Pääkkönen, tekstannut Mika Lietzén WSOY, cop. 2011, 126 s. Hätkähdyttävän hieno sarjakuvakirja! Huumori on niin mustaa ja tylppää että harvoin tapaa. Ahmin albumin kerralla ja se oli melkein liikaa, alussa tirskuin hilpeänä mutta loppupuolella meinasi jo henki loppua ja ahdistus päästä turhan liki. Hemmingssonin kuvat ovat pysäyttäviä, kömpelöt tyhjäsilmäiset hahmot tuijottavat lukijaa niin vaativina ja tosissaan, että niitä on pakko kuunnella. Eikä tekstikään päästä yhtään helpommalla, se iskee estoitta aina juuri heikoimpaan kohtaan, siihen, jonka ehkä mieluummin piilottaisi. Tarinoiden pituus vaihtelee yhden ruudun oivalluksista muutaman kymmenen sivun novelleihin, piirrostyyli säilyy paria poikkeusta lukuunottamatta samantyylisenä. Mustavalkoiset kuvat on vedetty ronskilla viivalla, värikuvissa on käytetty enemmän sävyjä ja rasterointeja. Melkein Hemmingssonin tyylitunnusmerk...

Sain ruusuisen tunnustuksen  Marialta Sinisen linnan kirjastosta , kiitoksia paljon! Lempiruoka: tällä hetkellä suussa viipyilee omatekemän sienipiirakan maku, mmm, onnistuin aika hyvin! Mutta ihan ylitse kaikken muun taitaa olla miehen tekemä kylmäsavulohipasta. Tai ne ihanat juustot, joita maistelimme Eilan kanssa viimeksi E. Ekblomilla. Tai tomaattivuohenjuustokeitto Cafe Siriuksessa. Tai joku muu, ihania ruokia on paljon, onneksi! Lempimakeinen: suklaarusinat, Pandan lakritsi, noitapillit, melkein kaikki menee. Liköörikonvehteja jos saan, kuuluu kuulemma vai rasahdus, ja pussi on tyhjä. Lempilukeminen:  tämä on vaikea! Genrellä ei ole väliä, mutta kielen täytyy olla hyvää ja tarinassa täytyy olla ajatusta. Yleensä pidän eniten "vanhanaikaisista" kunnon tarinoista, en varmaan kyllästy niihin ikinä, kokeelliset jutut tuntuvat minusta usein aika tyhjänpäiväisiltä kikkailuilta. Lempipaikka käsitöille: sohvan kulmalla, samalla televisiota katsellen. Tykkään kutoa ja ke...

Ilman nimeä olisit valoa / Tomi Kontio Teos, 2011, 59 s. Kokoelman ensimmäisen osan runot ovat päällisin puolin arkielämän kuvausta; niissä sijataan vuoteita ja pyyhitään pöytää. Rakkausrunoille aika tyypillisesti ne eivät kuitenkaan malta pitää matalaa profiilia vaan kohdittain kohoavat melkoiseen hehkutteluun, puhutaan jopa "trooppisin sanoin". Eikä siltä pöydältäkään pyyhitä leivänmuruja, vaan aurinkoa! Silti, jos meno uhkaa yltyä liki tabermannilaiseksi, Kontio tekee taiten pienen ilkeän takaisinvedon. Ikuisesta rakkaudesta one night standiin on näissä runoissa aika lyhyt matka. Toinen osa jatkaa samasta aihepiiristä, mutta aforismimaisemmin, runot muuttuvat lyhyiksi, säkeet melkein  tokaisuiksi. Samalla lisääntyy sanoilla leikittely, josta osa on nokkelaa, osa ei. Kaksoismerkityksistä syntyy toisinaan hienoja assosiaatioita, toisinaan ne jäävät äänteiden helinäksi. Aloittaessani kolmannen osuuden huokasin varmaan melko raskaasti; lihavointia, voi ei; en millään...

Layla : romaani / Jari Tervo Helsinki : WSOY, 2011, 361 s. Romaanin asetelma on ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Layla on Turkin kurdi, ikivanhoille tavoille kuuliainen, äärimmäisen epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen joutuva nuori tyttö. Klaaninsa kunnian häpeään saattaneena Layla joutuu lähtemään pakomatkalle. Kostonhimoiset isä ja veli kintereillään hän päätyy lopulta Finlandiyaan, Liisankadulle Helsinkiin. Siellä halki Euroopan jatkunut hyväksikäyttö kulminoituu huippuunsa, 15-vuotiaasta Laylasta tulee huijariliikemies Armonlahden tilille rahaa tuottava prostituoitu. Henkilöitä ja tapahtumapaikkoja on paljon. Turkin osuuksissa kuvataan laajasti suvun jäseniä; Laylan sisaruksia, jo aiemmin kadonnutta isosiskoa, veljiä, äitiä, isää, setiä ja tätejä. Klaanilaisten henkilökuvaus on moniulotteista. Tervo kirjoittaa sekä mies- että naispuolisiin henkilöihinsä laajan kirjon. On kostoa uhoavia kiihkoilijoita ja rakastavia ja suojelevia veljiä, tasa-arvoa janoavia nuoria n...

En millään haluaisi myöntää, että kesä meni jo. Mutta iltojen pimetessä alan nähtävästi kaivata muuallekin tummempia värejä! Kuva on kyllä kesäiseltä retkeltä Kalajoelle muutama vuosi sitten, mutta nyt sen sävyjen hehku antoi  innoituksen blogin syysulkonäköön.

Cosmopolis / Don DeLillo Cosmopolis ; suomentanut Helene Bützow Tammi, 2003, 235 s. En pystynyt samaistumaan yhteenkään kirjan henkilöistä, juonta ei oikeastaan ole, tapahtumat eivät erityisesti kiinnostaneet ja kirjan miljöössä olin yhtä kotonani kuin olisin kävellyt kuussa. Ja mikä tästä kaikesta on lopputulemana, voitteko uskoa; kirja on mielestäni upea! Tarinan keskushenkilö on Eric Packer, käsityskyvyn ulottumattomissa olevan määrän rahaa itselleen haalinut nuorukainen. Hän elää umpioituneena äänieristetyttyyn limusiiniinsa, tuijottaen jenin kurssin muutoksia auton matkustamon monitorista. Päivän aikana Eric tapaa alaisiaan, lääkärinsä, vaimonsa ja rakastajattarensa. Jokainen henkilö tulee tarinan kuluessa tarkasti määritellyksi sen mukaan, mitä hyötyä hänestä on Ericille. Samalla kun hyötynäkökohtien erittely on äärettömän kylmää, on se myös rehellistä. Suhteen molemmista osapuolista paljastuu asioita, jotka ovat ikävän tosia mutta yllättäen myös hyvi...

Hylynryöstäjä / Anna Jansson Inte ens det förflutna ; suomentanut Sanna Manninen Gummerus, 2009, 348 s. Gotlantilainen rikoskomisario Maria Wern alkaa saada uhkauksia  luvattuaan todistaa oikeudenkäynnissä rikospomo Adam Kossakin tuomitsemiseksi. Maria päättää viedä ensin lapsensa turvaan ja sitten itsekin piiloutua. Hän lähtee ystävättärensä Karinin kanssa Gotska Sandön saarelle, jossa järjestetään hieman outo, mutta juuri sopivaan aikaan sattuva ekologisen energiatasapainon kurssi. Saarelle lähtee kaikenkaikkiaan seitsemän naista. Tarkoituksena on etsiä  mielenrauhaa ja harmoniaa elämällä mahdollisimman yksinkertaisesti luonnon keskellä. Tavoite karkaa käsistä jo heti aluksi, kun naiset intoutuvat kokeilemaan löytämäänsä hullunkaalia. Joihinkin yrttisavut vaikuttavat yllättävän voimakkaasti ja saaresta kuullut kummitusjutut lähtevät laukkaan naisten mielissä. Luonnonvoimatkin ovat kurssilaisia vastaan; mereltä nousee hurja myrsky. Se katkaisee sähköt, riepottelee ...

Paskateoria / Arto Salminen WSOY, 2001, 149 s. Harvinaisen epämieluisaa tällä kertaa ryhtyä kertomaan lukukokemuksesta, en jaksaisi edes miettiä mitä tästä ajattelin saati sitten yrittää kehitellä jotain mielenkiintoisia sanottavaa. Toisaalta, olin kyllä odottanut pahempaa. Olen lukenut Salmiselta aiemmin vain yhden novellin, ja se oli kääntää sisuskalut ylösalaisin. En muista enää tarkkaan mitä novellissa tapahtui, mutta se oli jotain aivan yllättävän väkivaltaista; vaikutus oli tyrmäävä. Paskateoria on sujuvaa tekstiä, mutta aihe on melko kulunut, ja oli varmasti jo vuonna 2001 kun kirja on ilmestynyt. Ollaan iltapäivälehden toimituksessa, kaivamassa ihmiselämästä sitä, mikä varmasti myy. Eikä liene vaikea arvata, että se on melko masentavaa kamaa: entisen missin avioton raskaus ja Jokerien maalivahdin seksielämä ovat kyseisen ajankohdan journalismin tähtilöydöt. Kyllähän tämä varmasti jonkinlaista yhteiskuntakritiikkiä on ja suuri osa dialogista on tosi sujuvaa ja nokkela...

Luen runoja säännöllisesti, mutta harvakseltaan ja todella hitaasti. Tuntuu usein, ettei runoja kannata lukea edes kokoelmallista yhdellä kertaa, pari kolme kerrallaan on sopiva määrä. Jotkin runot avautuvat heti, jotkin eivät ikinä. Ja niinkin on, että jos jotain aluksi täysin käsittämätöntäkin pätkää jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen, merkityksiä alkaa muodostua. Osallistuin muutama vuosi sitten avoimen yliopiston kautta runotulkintakurssille, jossa tämmöistäkin pääsin kokemaan. Oli yllättävän hienoa joutua kohtaamaan aivan vieraan tuntuisia tekstejä ja huomata kuinka oma tulkinta aina lopulta tuli esiin, sinnikkäällä lukemisella. Mutta tähän Jennin haasteeseen valitsin runon, joka tuntui omalta heti ensi lukemalta. Se on Kristiina Wallinin esikoisteoksesta Kengitetyn eläimen jäljet . Runo päättää kokoelman, se on toinen osa kokonaisuudesta nimeltä Varauloskäynti. ...    "Koordinaatit valvovat, harppi piirtää tasaista ympyrää,           ...

Käännöksiä / Jean Kwok Girl in translation ; suomentanut Ulla Lempinen Bazar, 2011, 279 s. Käännöksiä on kiehtova, hieman uuteen asuun muokattu tuhkimotarina  aikuisille. Vaikka tapahtumat ovatkin vähän ennalta-arvattavia, luin tarinaa herpaantumattomalla mielenkiinnolla. Ja näin kävi kaiken lisäksi tilanteessa, jossa olin jo hylännyt pari ihan kelpo kirjaa, kun en kerta kaikkiaan hermoilultani kyennyt keskittymään. Kiitos Jean Kwokin, pääsin jättämään muutamaksi tunniksi melko masentavan sairaalaympäristön jonnekin taustalle! Tuhkimona on tapahtumien alussa 11-vuotias Hongkongista New Yorkiin muuttava Kimberly. Mukana muuttaa hyvä äiti, mutta perillä odottaa paha äitipuoli, äidin itsekäs Paula-sisko. Aluksi kaikki on tosi kurjaa, ilkeä täti teettää äidillä ja tyttärellä velan maksuna pitkää päivää tekstiilitehtaassaan epäinhimillisissä olosuhteissa, asunnoksi hän järjestää kelvottoman loukon purkutalossa. Onneksi Kimberly pääsee kouluun. Siellä on aluksi ankeaa, mutta hy...

Kiitos Leena Lumille tästä makeasta yllätyksestä! Lupasin vastata pikimiten kysymykseen lempiväristä, lempiruuasta ja mihin  mieluiten matkustaisin, mutta kuinkas kävi! Sairastuin, keuhkopussin tulehdus vei voimat niin, etten ole jaksanut tehdä juuri mitään. Nyt alkaa onneksi tuntua jo paremmalta. Muutama kirjakin on tullut luettua, varmaan piakkoin kirjoittelen niistäkin. 1. Lempiväriä on vaikea sanoa, eniten nautin hienoista, yllättävistä  yhdistelmistä. Kaakaon sävyt ovat kyllä miellyttäneet silmää viime aikoina ihan erityisesti ja niihin jos yhdistää tiettyä vähän haalistunutta tummansinistä, niin johan on hienoa! Marimekon vaatteissa on usein näitä herkullisia väriyhdistelmiä. Useammin kuin kerran minulle on käynyt niin, etten aluksi tykkää jostain uudesta kuosista, mutta hetken päästä siihen tuleekin kamala tarve. Ja sitten vaatekappaleita tilaillaan ties mistä, kun nopeammin hoksaavat ovat jo tyhjentäneet turkulaiset liikkeet. 2. Lempiruokiakin on monia. Meil...

Näin on hyvä : kertomuksia Wyomingista 3 / Annie Proulx Fine just the way it is ; suomentanut Juhani Lindholm Otava, 2011, 287 s. Mellowhornin hoitokoti, Helvetti, uudistila 1850-luvulla Sierra Madren rinteellä, lennätinkonttori Californiasta Oregoniin vievän postireitin varrella samoihin aikoihin, vähitellen asutusta keräävä uusi siirtokunta Denverissä 1920-luvulla ja muutama muukin originelli takapajula ovat näiden kertomusten tapahtumapaikkoja. Elämä on kovaa mutta siinä on silti outoa hohtoa. Proulx kuvaa henkilöitään säälimättömän rehellisesti mutta ymmärtäen. Kurjimmassakin kohtalossa on arvokkuutta ja toivoa. En ole lukenut Proulxin aikaisempia novellikokoelmia enkä  meinannut oikein pysyä menossa mukana. Melkein joka novellin kanssa kävi niin, että juuri kun tunsin alkavani päästä kiinni juonesta, tarina loppuikin jo! Nyt kun lukemisesta on kulunut muutama päivä, muistan kyllä hyvin kertomusten omalaatuisen hirteisen tunnelman, mutta henkilöt ja tapahtumat alkavat...

Jupu : baarien nainen / Johanna Tolonen  Sammakko, 2009, 94 s. Baarien nainen on kolmekymppinen jalat maassa elelevä typykkä. Nuoruus on mukavasti pitkittynyt sinkkuillessa, aika kuluu tyttökavereiden kanssa baareissa ja eksentristen sukulaisten luona näiden aivoituksia  ihmetellessä. Jupun jutut ovat samanaikaisesti kepeitä ja ihmeen tosia. Osa stripeistä on melko arkipäiväisiä, mutta toteamuksiltaan silti toimivia. Ja on joukossa myös aivan upeita oivalluksia sekä ihanan nolostuttavia paljastuksia naisen elämästä. Ei näytä olevan  baarielämä muuten paljon muuttunut parinkymmenen vuoden aikana, ainoastaan tyttöjen sanavalmius taitaa olla ilahduttavasti nousussa! Jupun piirrostyyli on aika yksinkertainen, lapsenomainen. En ole kauhean innostunut siitä, että naiset piirretään pikkutytöiksi, mutta täytyy myöntää, että ratkaisu sopii aika mainiosti juttujen sisältöön. Ja vaikkei Jupu mikään loistava piirtäjä olisikaan, ilmeet ja eleet hän kyllä tavoittaa hi...

Moby Doll / Saara Henriksson Into, 2011, 187 s. Joskus käy niin, että melkein huomaamattaan valikoi luettavakseen monta kirjaa peräkkäin samasta aihepiiristä. Minulla taitaa olla nyt aluillaan jonkinlainen mystisvaikutteinen luonnonsuojeluteema. Saara Henrikssonin esikoisromaanin Moby Doll päiväjuoni kulkee Jennyn ja Jokken uudelleentapaamisen kautta Norjan pohjoisille vesille valaiden pyyntiä vastustamaan ja niiden laulua kuuntelemaan. Jennyn opiskelu Sibelius-Akatemiassa on pitkittynyt, lopputyötä on hankala saada valmiiksi. Idea sävellykseen on olemassa, mutta muistojen melodia häilyy mielessä vain hämäränä kaikuna lapsena kuullusta valaan laulusta. Jokke työskentelee virkamiehenä ympäristöministeriössä, puutuu päivä päivältä enemmän paperinpyöritykseen ja kaipaa takaisin nuoruuden idealismia ja aikaa yhdessä Jennyn kanssa. Moneen kertaan aiottu puhelinsoitto tulee vihdoin tehtyä ja johtaa tapaamiseenkin, mutta vanhat ongelmat nousevat heti pintaan ja pariskunta eroaa toi...

Hän lähti valaiden matkaan : runoja / Silene Lehto WSOY, 2011, 99 s. Ihan jokaisena päivänä sitä ei kuule valaiden laulua, telepaattisesti varsinkaan, enkä huomannut edes jättiläisvyötiäisen kulkevan ohi äsken olohuoneesta pölyjä pyyhkiessäni. Mutta sitten onneksi lötkähdin mieliasentooni lukemaan Silenen runoja, ja siellä ne kaikki olivat; kaukokatseinen pakicetus hyppäämässä takaisin veteen, remminsä poikki napsautteleva kuu, mioseenikauden sypressien humina kuulokojeessa, delfiiniin rakastunut nainen ja tummentumat muistikuvien reunoissa, noin vain muutaman mainitakseni. Silene on joskus ollut vähän aikaa työtoverini, mutta sitten hän lähti... "Olen ajatellut sinua paljon, Herra D, sen jälkeen kun eräs työtoverini lähti valaiden matkaan, hän kuuli niiden laulun, telepatiaa, hän sanoi, jätti mappinsa hujan hajan, kahvikuppinsa puolilleen, ja ajoi pohjoiseen, pysähtyi eräällä huoltoasemalla ja osti munavoileivän: se kuva valvontakamerassa on viimeinen, mikä h...

Nauravia naisia : 30 kertomusta keskeltä elämää WSOY, cop. 2011, 4 CD-äänilevyä, (3 h 50 min) Äänikirjassa on pieniä tarinoita Sinikka Nopolalta, Tuuve Arolta, Taina Latvalalta, Maritta Lintuselta, Anja Erämajalta, Tuula-Liina Varikselta, Sari Mikkoselta, Outi Alanteelta ja Miina Supiselta.  Lukijat ovat Anja Erämaja, Seela Sella, Sanna Stellan, Maija-Liisa Ström ja Martti Suosalo. Sinikka Nopolan juttuja on mukana lukumäärällisesti eniten. Suurin osa niistä on hyvinkin lyhyitä, tiiviitä tunnelmia, melkein tokaisuja. Rakastan tampereen murretta ja Nopolan muka sinisilmäisiä oivalluksia, niiden nopeita käänteitä, yllätyksiä ja salaviisauksia. Silti äänikirjan toimittaja on mielestäni tehnyt viisaasti kun on jakanut Nopolat kolmeen lyhyempään pätkään, ne ovat parhaimmillaan vähän kerrallaan nautittuina. Lukijana on tietenkin Seela Sella, parempaa tulkkia näille jutuille tuskin löytyisikään. Äänikirjan nimi lupaa huumoria ja useimmat tarinoista ovatkin hauskoja. Olen...

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka / Marianne Cedervall Svinhugg ; suomentanut Ulla Lempinen Atena, 2011, 342 s. Kirjan kaunis kansi vie tällä kertaa vähän harhaan, kyseessä ei ole mikään yltiöromanttinen kertomus kauniista unikkopellossa unelmoivasta neidosta, vaan jollain lailla aika arkityylinenkin tarina  kahdesta viisikymppisestä naisesta kostoretkellä. Arkista kirjassa on lähinnä kieli, juonen kiemuroissa sen sijaan päästään melkein maagisiin sfääreihin. Tyyliin olisi mielestäni sopinut revitellä noilla fantasia-aineksilla vähän rohkeamminkin. Lukija saa monta kertaa yllättyä aika mukavasti, mutta ihan penkiltä ei kirjailija onnistu pudottamaan kertaakaan. Loppuhuipennus on kyllä jo melkein groteski, mutta jotain samaan tapaan hulvatonta olisi saanut tapahtua aiemminkin. Tapahtumat käynnistyvät, kun Mirjam palaa kotiseudulleen Gotlantiin yhdessä ystävättärensä Hervorin kanssa. Naiset ovat hankkineet saarelta vanhan viehättävän kappelin, jota he alkavat kunnostaa asun...

Sain Linnealta Kujerruksia -blogista tämän hauskan kirjat ja kosmetiikka -haasteen, kiitoksia paljon! Olen vissiin vähän liian tosikko nauttiakseni listojen laatimisesta, alan harkita liikaa. Mutta jos hyväksytään Top 10 kirjaa, jotka eivät ehkä ole ne vuosisadan parhaat, mutta ensimmäisinä just nyt sattuvat nousemaan mieleen hienoina lukukokemuksina, niin minäkin uskallan yrittää; Tyrskyt / Claudie Gallay Suutelen postinkantajaa / Iselin C. Hermann Paljain jaloin / Madeleine Hesserus Ole luonani aina / Kazuo Ishiguro Neljätoista solmua Greenwichiin / Olli Jalonen Harjukaupungin salakäytävät / Pasi Ilmari Jääskeläinen Yöjuna Lissaboniin / Pascal Mercier  Puhdistus / Sofi Oksanen Yhdeksäs portti / Arturo Pérez-Reverte  Peilikuvaleikki / Lidia Ravera Tuulen varjo / Carlos Ruiz Zafón Kengitetyn eläimen jäljet / Kristiina Wallin Olen tyttö, ihanaa! / Merja Virolainen Nonniin, katsokaa nyt, yli kymmenen tuli ennenkuin pysähdyin laskemaan ja nyt en pysty r...

Kesä ilman miehiä / Siri Hustvedt The summer without men ; suomentanut Kristiina Rikman Otava, 2011, 238 s. Otavan kirjasto ; 225 Kesä ilman miehiä on pieni kaunis kirja, joka edellisen tiiliskiven vanavedessä tuntui loppuvan vähän liiankin äkkiä. Ei niinkään, että siitä olisi puutunut jotain, olisin vain kai mielelläni viettänyt Mian seurassa kauemminkin aikaa. Kirja on kirjoitettu löyhään päiväkirjamuotoon, tunnelma on intiimi. Kun lukijaa lisäksi muutamaan kertaan puhutellaan todella sydämellisesti, tuntuu (Kuisma Korhosen esseet vielä hyvin mielessä), että ystävä kaukaa on taas löytynyt. Pienen kirjan teemat ovat suuria. Tapahtumat lähtevät käyntiin kun Mian aviomies 30 vuoden liiton jälkeen haluaa ottaa paussin vaimosta tutkaillakseen mahdollisuuksiaan toisen naisen kanssa. Ensimmäisestä shokista toivuttuaan Mia vaihtaa maisemaa, hän lähtee vanhan äitinsä luokse pitämään kirjallista kesäkurssia seitsemälle teinitytölle. "En kertonut äidille Paussin uudesta statuk...

Vieras kartanossa / Sarah Waters The little stranger ; suomentanut Helene Bützow Tammi, 2011, 594 s. Keltainen kirjasto ; 418 Olipa virkistävää lukea pitkästä aikaa oikein kunnon vanhanaikainen tarina. Liki 600 sivua hurahti tuosta vain, en pitkästynyt hetkeksikään ja itsekin välillä ihmettelin kuinka nopeasti kirjanmerkki siirtyi järkäleen sivujen välissä eteenpäin. Kirjassa eletään toisen maailmansodan jälkeisiä vuosia Keski-Englannin maaseudulla, Warwickshiressä. Tarinan kertoo tohtori Faraday, joka kutsutaan potilaskäynnille vanhaan kartanoon, Hundreds Halliin. Hän lähtee matkaan uteliaana, muistoissaan pieni koristekäpy jonka hän on poikasena salaa nävertänyt kartanon koristepanelista päästyään kesäjuhlissa kurkistamaan lastenhoitaja-äitinsä isäntäperheen loistokkaaseen kotiin. Perillä tohtoria odottaa surkea yllätys. Kartanon kukoistuksen päivät ovat ohi, talo on pahasti rapistunut ja heinikko ja pensaat vallanneet puiston. Loistosta ei ole enää jälkeäkään, aiemmin nii...

Tyttö joka muuttui lasiksi / Ali Shaw The girl with glass feet ; suomentanut Taina Wallin Atena, 2011, 394 s. Kannen kaunis silhuettikuva vihjaa aika osuvasti sisältöön; kyseessä on satu, mutta unelmoiva sinivihreä varjostuu uhkaavan tummilla raidoilla. Tarinassa on monia hurmaavia fantasia-aineksia; salaperäinen suoalue huuruineen, pieniä yökkössiipisiä lehmiä, katseellaan kaiken valkoiseksi muuttava metsäneläin sekä Midas ja Ida, joista toinen taistelee estojensa kanssa toisen muuttuessa vähitellen lasiksi. Mutta fantasian lisäksi juonta vie eteenpäin myös edestakaisin vellova ihmissuhdeverkko. Mukana on epämääräinen joukko isiä, äitejä ja tuttavia, jotka muistelevat nuorena kokemiaan onnettomia rakkauksia. Sotkun kantavana ideana on kyvyttömyys osoittaa tai jopa ollenkaan tuntea rakkautta. Tämä kaikki voisi tietenkin olla aivan liikuttavaa, mutta nyt tarinan toisteisuus ja epäloogisuus vähän vesittää hyviäkin ideoita. Miljöökuvauksessa kirjailija on parhaimmilla...

Elena / Joel Haahtela Otava, c2004 2 CD-äänilevyä, (2 h 15 min) Esitys: Petteri Hynönen Kuuntelin Joel Haahtelan Elenan sairaslomalla, hieman väsyneenä ja lukijan matalaan ääneen nukahdellen. Eipä siis ihme, etten varmaankaan saanut äänikirjasta irti sen parasta antia. Vaikka aina välillä palasinkin kuuntelemaan uudelleen jopa useita lukuja, jäi sellainen olo, että jotain saattoi nyt mennä ohi. Toisaalta kyse saattaa olla Haahtelan tyylistäkin, joka antaa olettaa, ettei lukijalle kerrota aivan kaikkea. Kertoja keskittyy melko arkipäiväisiin huomioihin ympäristöstään. En ole varma johtuiko ääneenlukijasta vai kirjailijasta, mutta näillä huomiolla tuntui kuitenkin koko ajan olevan jokin syvempi merkitys. Aluksi mystisyys tuntui kiinnostavalta, mutta tunnustan, että jossain vaiheessa hieman tympäännyinkin siihen. Kirja kertoo miehestä, joka seuraa naista, Elenaa. Seuraaminen on intensiivistä, mutta siihen ei sisälly minkäänlaista uhkaa. Mies istuu päivittäin puistossa jonka kau...

Lukijoiden yhteisö : ystävyydestä, kansanmurhista, itkevistä kivistä / Kuisma Korhonen Avain, 2011, 286 s. Lukijoiden yhteisö on valloittava, peräti hurmaava esseekokoelma. Suosittelen tätä kaikille, joille lukeminen tai kirjoittaminen on mieluista, ja aivan erityisesti niille, jotka nauttivat molemmista. Korhosen aiheena ovat kirjalliset kohtaamiset ja lukemisen synnyttämä yhteisöllisyys. Lukijoiden yhteisöt voidaan ymmärtää monella tavalla; ääneenlukemisen lämpimästä taikapiiristä synkkään yksinpuheluun, jolla tavoitetaan keskustelukumppani jopa kuoleman takaa. Miksi siis joku haluaa kirjoittaa, miksi toinen lukea? Onko kirjoittaminen vain säännönmukaista lauseenmuodostusta ja peliä sanojen kanssa, lukeminen ajankulua ja tiedonhankintaa? Vai onko sittenkin aina kyse juuri kohtaamisesta, halusta tavoittaa toinen ihminen, ystävä? Kirjasta välittyy aito intohimo kirjallisuuteen, filosofiaan ja kulttuuriin yleensä. Korhosen kaunopuheisuus näissä kysymyksissä tekee l...

Rakkaus on saari / Claudie Gallay L'amour est une île ; suomentanut Titia Schuurman Avain, 2011, 404 s. Kertomus käynnistyy hitaasti, samaan tapaan kuin Tyrskyissä. Nyt keskipisteessä on Marie, nuori nainen joka suree veljeään. Lomittain Marien kertomuksen kanssa seurataan Odonin ja Mathilden rakkaustarinaa. Rakkaus on ohi ja veli kuollut, mutta yhteenkuuluvuus molempien parien välillä on yhä voimakas. Marie saapuu helteen uuvuttamaan Avignoniin teatterifestivaalien alkaessa. Häntä vetää kaupunkiin ohjelmistossa oleva ensi-ilta, Punainen yö , joka perustuu Paul -veljen kirjoittamaan käsikirjoitukseen. Ohjauksen on tehnyt Odon, jonka Hullun koiran teatterissa näytelmä esitetään. Festivaaleille saapuu myös Mathilde, Odonin kohtalokas rakkaus ja La Jogarina suureen kuuluisuuteen noussut näyttelijätär. Marie haluaa selvittää, miksi Odon on ohjannut näytelmän vasta nyt. Miksi ohjaaja ei kertonut veljelle heti, että käsikirjoitus on hyvä, vaan antoi tämän vaipua epätoivoon hylk...

Kritiikin kasvot / toimittanut Heikki Jokinen Suomen arvostelijain liitto, 2010, 119 s. SARV julkaisi kirjan 60-vuotisjuhlansa kunniaksi. Siinä 10 eri aloja edustavaa kirjoittajaa luotaa taidekritiikin kenttää, kertoen siitä mitä kriitikon työ on nyt ja mitä se on ollut ennen. Uskaltaapa joku hieman ennustaa tulevaakin. Artikkelit aloittaa Antti Selkokari kysymällä Voiko kriittisyyttä opettaa?   Kysymys nousee väittämästä, jonka kannatuksen Selkokari kertoo 1990-luvun mittaan vahvistuneen kriitikoiden ammattikunnan piirissä. Sen mukaan nykymedian julkaisemasta kritiikistä puuttuu kriittisyys. Kuullostaa omituiselta, mutta Selkokari selittää teesinsä hyvin ja päätyy mielenkiintoisiin pohdintoihin tilanteista, joissa kritiikin arvottavuus on kaventunut subjektiivisen kokemuksen selittämiseksi, fanittamiseksi. Kyselyä jatkaa Ville Hänninen. Artikkeli Miksi kritiikillä on väliä? vastaa kysymykseen siitä, vieläkö sarjakuvaa pidetään yhdentekevänä roskakulttuurina, vai pääseekö...