Cosmopolis
Cosmopolis ; suomentanut Helene Bützow
Tammi, 2003, 235 s.
En pystynyt samaistumaan yhteenkään kirjan henkilöistä, juonta ei oikeastaan ole, tapahtumat eivät erityisesti kiinnostaneet ja kirjan miljöössä olin yhtä kotonani kuin olisin kävellyt kuussa. Ja mikä tästä kaikesta on lopputulemana, voitteko uskoa; kirja on mielestäni upea!
Tarinan keskushenkilö on Eric Packer, käsityskyvyn ulottumattomissa olevan määrän rahaa itselleen haalinut nuorukainen. Hän elää umpioituneena äänieristetyttyyn limusiiniinsa, tuijottaen jenin kurssin muutoksia auton matkustamon monitorista.
Päivän aikana Eric tapaa alaisiaan, lääkärinsä, vaimonsa ja rakastajattarensa. Jokainen henkilö tulee tarinan kuluessa tarkasti määritellyksi sen mukaan, mitä hyötyä hänestä on Ericille. Samalla kun hyötynäkökohtien erittely on äärettömän kylmää, on se myös rehellistä. Suhteen molemmista osapuolista paljastuu asioita, jotka ovat ikävän tosia mutta yllättäen myös hyvin inhimillisiä.
Lainaus on kirjan alusta, Eric "seisoo ikkunassa ja katsoo suuren päivän valkenemista":
"Ylevintä oli joen yli vievä silta, kun aurinko alkoi ärjyä sen takana.
Hän katsoi, kuinka sata lokkia seurasi tärisevää proomua alavirtaan. Niillä oli iso vahva sydän. Epäsuhteessa muun ruumiin kokoon, sen hän tiesi. Hän oli aikoinaan ollut kiinnostunut ja hallitsi lintujen anatomian moninaiset yksityiskohdat. Linnuilla oli ontot luut. Hän oppi vaikeimmatkin asiat muutamassa tunnissa.
Hän ei tiennyt mitä halusi. Sitten hän tiesi. Hän halusi leikkauttaa tukkansa.
Hän seisoi vielä hetken, katsoi kuinka yksi lokki kohosi ja väreili ilmapyörteessä, ihaili lintua, porautui siihen ajatuksellaan, yritti tuntea linnun, tuntea sen jätteensyöjän ahnaan sydämen väkevän totisen sykkeen."Don DeLillo on tyylitaituri, joka kulkee kepeästi käsittämättömän rajalla. Suuri osa kirjan viehätyksestä piileekin varmasti juuri siinä, kuinka vaikea siitä on tehdä mitään kovin yksiselitteistä tulkintaa. Ainakin minä olin lukiessani koko ajan samanaikaisesti sekä hieman ymmälläni että täysin lumoutunut.
Oikeastaan yhtään kunnon blogijuttua en googlaamalla löytänyt, mutta muuta mielenkiintoista kylläkin! David Cronenberg on tekemässä kirjasta elokuvaa, todennäköisesti siis jotain melko näyttävää tiedossa: http://www.cosmopolisthefilm.com/
Kirjasta keskusteltiin ykkös tv:n ohjelmassa 10 kirjaa rahasta. Katsoin sitä tänään divarissa (8.50 e), mutta en ostanut.
VastaaPoistaErja, odotan arpajaisvoiton tiimoilta yhteydenottoasi. Laitoin jo sinulle päin sähköpostia. Saitko sen? :-)
VastaaPoistaHeidi, mulla oli tuo ohjelma tallennettuna, siitä varmaan bongasikin kirjan alunperin. Keskustelu oli mielenkiintoinen, vaikka vähän ihmettelinkin kun heidän mielestään kirja tuntui olevan niin selkeä! Itse kun kävelin siellä kuussa sen kanssa.
VastaaPoistaPaula, viestisi on varmaan gmailissa jossa muistan käydä aika harvoin, riennän katsomaan...
Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Don DeLillon teoksista minulle on tuttu vain Putoava mies; sekin jäi kiireen takia kesken mutta aion palata siihen joskus.
VastaaPoistaMaria, pitkästä aikaa olin oikein ihastuksissani!
VastaaPoistaKirjaa on vielä kirjastoissa ja Heidi oli löytänyt divaristakin. Melkein voisin lähteä divarikierrokselle, mutta toisaalta, tuon tulevan elokuvan tiimoilta joku ennusti että pokkaripainoskin olisi tulossa.
Mie en tunne tätä kirjailijaa oikeastaan yhtään. Huomasin myös divarissa hänen kirjojaan, mutta en ostanut, vaikka keltaisen reunuksen näin.
VastaaPoistaHanna, mullekin DeLillo on uusi tuttavuus. Nimi on kyllä jäänyt mieleen jostain jo aika kaukaakin, mutta nyt vasta luin häntä ensimmäisen kerran.
VastaaPoistaEilen töissä huomasin, että häneltä on suomennettu uusi, Omegapiste. Kirja kertoo hallituksen entisen sotilasneuvonantajan ja hänestä dokumenttia suunnittelevan elokuvaohjaajan keskusteluista ihmisen DNA:han koodatuista tuhoviesteistä, tapahtumapaikkana ensinmainitun hökkeliasumus jossain autiomaassa! En varmaan syttyisi aiheelle muuten, mutta kun ajattelen DeLillon tyyliä yhdistettynä tuohon; kirja on todennäköisesti huikea!