Kirjamuistikirja

Kekkonen, Helmi : Kotiin  Avain, 2009, 128 s. Kirjoitin Helmi Kekkosen vuonna 2011 julkaistusta   Valinta -romaanista aiemmin , että se on pieni ja kaunis kirja, ja samaa haluan sanoa tästä esikoisena ilmestyneestä novellikokoelmastakin. Ja lisäksi haluan korostaa, että kun puhutaan kirjoista, luonnehdinta pieni ja kaunis tarkoittaa minulle jotain aivan erityisen hienoa. Kirja osui juuri nyt luettavaksi työtehtävien kautta. Ajattelin ensin lukaista siitä vain nopeasti pari novellia saadakseni vähän pohjaa luentoa taustoittavalle kirjailijaesittelylle jota olin tekemässä kirjaston verkkosivuille. Mutta kuinka ollakaan, kokoelma sujahti iltapäivällä laukkuuni kotiin vietäväksi, tahdoin lukea sen kokonaan! Novelleja on yhdeksän ja ne on kaikki nimetty päähenkilönsä mukaan. Ilonan, Annan ja Tomin, Aatoksen ja muidenkin tarinaa on kutakin luonnehdittu sisällysluettelossa yhdellä novellista poimitusta lauseella. Lauseet on valittu huolella ja ne vievät lukijan jo ensilehde...

Mason, Richard : Muistojen huoneet The lighted rooms, suom. Maria Erämaja Gummerus, 2008, 567 s. Richard Masonin Muistojen huoneet on mahtava tiiliskivi, sivuja on melkein 600. Otin sen luettavakseni suurella mielenkiinnolla kun Leena Lumi sitä suositteli. Ihan heti en kuitenkaan innostunut, lörpöttelevä tyyli ei miellyttänyt eikä rikkaiden englantilaisleidien elämäkään herättänyt kunnolla uteliaisuutta. Jatkoin kuitenkin lukemista, sillä en voinut uskoa Leenan suositelleen mitään tyhjänpäiväistä. Sinnikkyys palkittiin. Aika pian tarinaan leijailivat mukaan himmeästi hohtavat pianopedalit ja kertomus nousi ihan uudelle tasolle. Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta keskeisimpiä heistä ovat äiti ja tytär, Joan ja Eloise. Joan alkaa olla jo iäkäs ja tyttären mielestä hänen ei ole enää turvallista asua yksin. Äiti on aiemmin elätellyt mielessään toivetta asua viimeiset vuotensa eronneen tyttärensä luona, mutta Eloise on haluton luopumaan vapaudestaan. Tukahduttaakseen omat syyl...

Šiškin, Mihail : Sinun kirjeesi Pismovnik, suom. Vappu Orlov WSOY, 2012, 362 s. Sarjassa Aikamme kertojia Lievetekstissä kerrotaan kirjan voittaneen kaikki Venäjän arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot. Jostain muualta luin vielä, että kirjailijaa pidetään peräti maansa realistisen kerrontaperinteen uudistajana. Minä en ollut kauhean vaikuttunut kun lopetin lukemisen. Luimme Sinun kirjeesi lukupiirissä ja jouduin vähän kiirehtimään lukemisen kanssa. Se ei ehkä juuri tämän kirjan kohdalla ollut kovinkaan hyvä asia. Piiriläisten kanssa keskustellessa lämpenin kuitenkin kirjalle aivan eri tavalla kuin yksin lukiessa. Aika moni oli pitänyt lukemastaan paljon ja siinä jutellessa aloin minäkin nähdä yhä enemmän hyvää sekä teoksen rakenteessa että sisällössä. Kirjan kieleen ihastuin kyllä heti. Šiškin on mestari luomaan kauniita kuvia, hän todellakin osaa ilmaista ajatuksensa tiiviisti ja tuorein metaforin. "Vain sanat voivat jollakin tavoin oikeuttaa olemassaolon, anta...

Blogistanian Globalia on kilpailu, jossa nostetaan esiin kotimaisten kirjabloggaajien valitsemia vuoden parhaita käännöskirjoja. Tarkoitus on lisätä kansainvälisen kirjallisuuden laaja-alaista lukemista ja käännöskirjallisuuden sekä kirjallisuuden kääntäjien arvostusta. Karoliina julkistaa tulokset uudessa Kirjavassa kammarissa 4.2.2013. Tässä ehdotukseni vuoden 2012 Globalian voittajiksi: Koch, Herman : Illallinen, 3 pistettä Het diner, suom. Sanna van Leeuwen Siltala, 2012, 339 s. Tämän kirjan kohdalla olivat odotukseni taas päässeet nousemaan niin korkealle, että melkein pelotti aloittaa lukeminen; millainen pettymys olisikaan vastassa? Mutta eikä mitä, Illallinen lunasti kaikki odotukset, ellei peräti ylittänyt niitä! Koch tasapainoilee taitavasti kipeiden aiheidensa parissa. Sisarkateudesta, narsistivanhemmista ja väkivaltaisuudesta kirjoittaminen vaatii melkoista tyylitajua, aiheet vetoavat niin voimakkaasti tunteisiin. Tarina  sukeltaa ihailtavan roh...

McCarthy, Cormac : Veren ääriin, eli Lännen punainen ilta Blood meridian, suom. Kaijamari Sivill WSOY, 2012, 408 s. Sarjassa Aikamme kertojia "He ratsastivat siitä maasta alas jyrkkään rotkoon, kalistelivat yli kivien, halkeamien viileiden sinisten varjojen. Arroyon kuivassa hiekassa vanhoja luita ja maalattujen saviastioiden sirpaleita ja kivissä heidän yläpuolellaan uurrettua kuvakirjoitusta, oli hevosta ja puumaa ja kilpikonnaa, oli kypärin ja kilvin varustettuja espanjalaisia ratsumiehiä jotka halveksivat kiveä ja hiljaisuutta ja itse aikaa. Halkeamissa ja raoissa kymmenien metrien korkeudessa oli korsipesiä ja korkean veden aikana kiilautunutta roskaa ja jostain nimettömästä kaukaisuudesta ratsastajat kuulivat ukkosen jylyä ja vahtivat tummentaisiko uhkaava sade kapean taivaankaistaleen heidän yllään ja pujottelivat kanjonin lähekkäin puristuneiden kylkien välistä ja kuolleen joenpohjan kuivat valkoiset kivet olivat pyöreitä ja sileitä kuin arvoitukselliset munat....

Cunningham, Michael : Koti maailman laidalla A home at the end of the world, suom. Marja Alopaeus Gummerus, 2001, 436,[1] s. Illan tullen oli ensimmäinen Michael Cunninghamin romaani jonka luin. Se ilmestyi suomeksi vuonna 2011 ja oli yksi parhaista lukukokemuksistani tuolloin. Koti maailman laidalla  tulee tunnistettavasti samasta lähteestä, mutta jo pari vuosikymmentä aiemmalta ajalta. Se ei yllä samanlaiseen helppouteen ja harmoniaan kuin myöhempi teos, mutta pieni rouheus ei toisaalta ole lainkaan pahasta. Ihmissuhdeasetelmat ovat tässä toisinaan melko kipeitä, mutta samat motiivit, jotka kantavat Illan tullen -romaania, erilaisuuden hyväksyntä ja elämän arvokkuuden näkeminen ovat jo mukana ja kuljettavat tarinaa lempeästi ahdistusten yli. Kertomuksen keskeiset henkilöt ovat Jonathan ja Bobby, jotka tapaavat ensi kerran koululaisina ja vastoin kaikkia odotuksia ystävystyvät. Pojat ovat luonteeltaan liki toistensa vastakohtia, mutta heistä tulee erottamattomat. Par...

Itäranta, Emmi : Teemestarin kirja Teos, 2012, 266 s. Teemestarin kirja on kekseliäs yhdistelmä tuttua luonnonmaisemaa ja eksoottista kulttuuria. Eletään tulevaisuudessa, ehkä muutaman sadan vuoden päässä nykyhetkestä. Teekulttuuri on aikojen kuluessa kotiutunut meillekin, lähelle viimeisiä puhtaita pohjavesialueita. Mutta nyt maailmasta on loppumassa vesi! Jopa pohjoisen lähteet kuivuvat, kasteluvettä ei ole saatu enää aikoihin ja pesu- ja juomavettäkin riittää ihmisille vain säännöstellen. Teemestarin tytär Noria keräilee tavaroita muovihaudasta ja ratkoo niiden avulla menneisyyden arvoituksia ystävänsä Sanjan kanssa. Hän opiskelee isänsä johdolla teeseremoniaa ja vaalii suvun vanhaa salaisuutta, läheisen tunturin luolissa pulppuavan lähteen sijaintia. Tehtävä on vaarallinen, sillä veden hallintaoikeus on jo kauan kuulunut  vain sotilaille, ja vesirikoksesta seuraa ankara rangaistus, jopa kuolema. Teos on raikkaasti uudenlainen yhdistellessään alueita ja kulttuur...

Erjan lukupäiväkirjan ehdokkaat Blogistanian Finlandia 2012 on kilpailu, jossa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Tarkoitus on lisätä kotimaisen kirjallisuuden laaja-alaista lukemista. Lisää tietoa kilpailusta saa Sallan lukupäiväkirjasta , jossa myös tulokset julkaistaan keskiviikkoiltana 2.1.2012. Erjan lukupäiväkirjan ehdokkaat vuoden 2012 palkittaviksi ovat seuraavat: 1.  Syyspurjehdus / Johan Bargum, 3 pistettä Seglats i september ; suomennos: Marja Kyrö Tammi, 2012, 119 s. Elin, Olof ja Harald. Kaksi hyvinvoinnin kulissit sisäistänyttä miestä ja kaunishiuksinen nainen, jolla on valta valita kumman  kanssa olla yksinäinen. Jokaisesta henkilöstä saa helposti typistettyä hirviön; Harald elää firmalleen ja tekee töitä yötkin, Olofin moraali perustuu talouden ja kannattavuuden lakeihin. Elin jättää laivan ennen kuin se uppoaa (tai oikeammin myydään) ja vaihtaa konkurssiuhkan alla kärvistelevän yrittäjämiehen lainoja jakelevaan p...

Jalonen, Olli: Karatolla Otava, 2012, 238 s. Aloitin tämän kirjan suurin odotuksin, koska 14 solmua Greenwichiin on yksi lempikirjoistani, mutta ihan samoihin sfääreihin ei Karatolla vienyt. Mukana on paljon samaa; ihmiset ovat hieman sulkeutuneita ja viihtyvät parhaiten poissa seuraelämän polttopisteistä, suhtautuen intohimoisesti luontoon ja taiteeseen. Karatolla on rakkaustarina jonka taustalla väijyy suuri taideprojekti realiteetteineen. Valo ja Silla ovat työskennelleet monta vuotta yhdessä rakentaen Uuden ajan pyramideja, yhdeksää ympäristötaiteen monumenttia yhdeksään eri paikkaan maapallolla. "Tuli, savu, valo maa, vesi, lumi, jää, ilma ja aika.   Samalla kun ne olivat yhdistyneet valmiiksi ajatukseksi mieleen, hän oli löytänyt itselleen tehdävän ja elämäänsä ison merkityksen. Nämä maailman yhdeksän elementtiä Valo oli halunnut tehdä näkyviksi. Hän oli päättänyt rakentaa niistä jotain käsin kosketeltavaa ja ihmisen aikaansaamaa niin että muutkin voisivat nä...

Kilpi, Eeva: Kuolinsiivous WSOY, 2012, 117 s. Kuolinsiivous, siinäpä vasta nimi! Ensihätkähdyksen jälkeen tähän oli pakko tarttua, tuli mitä tuli. Kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1984-2011. Mukana on ajatuksenpätkiä, aforismeja ja jopa runoja. En tiedä kuinka paljon tässä siivouksessa on heitetty kamaa menemään, mutta ainakaan mukaan ei ole jäänyt mitään turhaa. Katkelmallisuudesta huolimatta tätä " vanhenemisen filosofista vuosikalenteria" lukee mielenkiinnon herpaantumatta kertaakaan. TAMMIKUU Saattaa olla että minuun pätevät vain vihoviimeiset karjalaiset sananparret: Mikäs pahan tappaisi? ... Elämä on velvollisuus. Elämä on intohimoa. Elämä on syyllisyyttä. On niin omituisen urhea olo. Kuolenkohan minä nyt?  Muistiinpanot on järjestetty oivaltavasti niin, että 27 vuoden ajanjakso eletään ikäänkuin vain yhden vuodenkierron aikana. Näinhän se elämä näyttäytyy kun sitä katsoo taaksepäin, ennemminkin limittäisinä kerroksina kuin loogis...

Sain tsemppitervehdyksen  Paulalta Luen ja kirjoitan -blogista , kiitos paljon! Nämä nimenomaiset tsemppitervehdykset liittyvät kerrassaan mainioon juttuun, jonka Paula oli kirjoittanut hieman aiemmin:  Minähän en kirjaa kesken jätä!   Sen lisäksi, että siinä käsitellään rohkeasti tätä monia bloggajia riivaavaa ongelmaa, mukana on kosolti linkkejä muihin blogeihin, joissa asia on myös pohdituttanut. Eikä tämä ole ainoa mielenkiintoinen juttu Paulan blogissa, ehei, Paulalla on taito huomata mitä ajassa liikkuu ja kertoa siitä blogissaan hauskasti ja inspiroivasti. Substanssitunnukset tulivat  Ja kaikkea muuta -blogin Minnalta  ja  Kirjasfäärin Taikalta , kiitoksia paljon! Tunnustukseen kuuluu: 1. Kiittää tunnustuksen antajaa 2. Jakaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle 3. Ilmoittaa heille tunnustuksesta 4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään Ensimmäinen tunnustus voisi olla samalla anteeksipyyntö siitä, että olen vähän talvihorroksess...

Köngäs, Heidi : Dora, Dora Otava, 2012 Hitlerin varusteluministeri Albert Speer, hänen sihteerinsä Annemarie Kempf, estraditaiteilija Himmelblau, sinfoniaorkesterin viulisti Borries ja tulkki Eero Kallankari ovat matkalla Petsamoon joulukuussa 1943. Speer ajaa, ulkona pimeässä vihmoo lunta, pakkanen kiristyy. Autossa on hiljaista, matkalaiset palelevat, jokainen miettii omiaan. Matkaseurue näyttää arvovaltaiselta, mutta kun he kukin vuorollaan alkavat paljastaa ajatuksiaan, kuva muuttuu useampaankin kertaan. Ensin saamme huomata, kuinka erilaisia matkalaiset ovat. Vallan keskiössä oleva ministeri, häntä sokeasti palveleva nuori nainen, itseriittoinen klassinen muusikko, liki hysteerisenä pelkäävä ilveilijä ja suomalainen tulkki tuntuvat edustavan kukin aivan omanlaistaan ihmistyyppiä. Kun kertomus etenee ja henkilöiden syvimmät tunnot alkavat päästä esiin, paljastuvat samankaltaisuudet. Jokaisella on pelkonsa, halunsa ja salaisuutensa eikä niiden välillä perimmältään ole edes...

Ajvide Lindqvist, John : Kuinka kuolleita käsitellään Hanteringen av odöda, suom. Jaana Nikula Gummerus, 2011, 400 s. John Ajvide Lindqvist kertoo Imagen 10/2011  haastattelussa, että hänen kirjansa lähtevät yleensä muotoutumaan mieleen nousevista kauhukuvista, joihin hän sitten kehittää henkilöt ja juonen kuviot. Kuinka kuolleita käsitellään -romaanin lähtötilanne on Tukholmaan laskeutuva uuvuttava helle. Kuumuus aiheuttaa jännitteen, jossa sähkölaitteet eivät suostu sulkeutumaan, ihmiset kuulevat korvissaan tuskallista ujellusta ja kärsivät lamauttavista päänsäryistä. Mutta tämä on vain alkua. Kun jännite vihdoin hellittää, alkaa tapahtua jotain todella käsittämätöntä. Ensimmäiseksi ilmiötä joutuu todistamaan surun murtama David. Davidin ollessa Danderudin sairaalassa hyvästelemässä onnettomuudessa menehtynyttä vaimoaan Evaa, tämä virkoaakin äkkiä uudelleen eloon. Ilo on kuitenkin lyhytaikaista, David ymmärtää hyvin pian, että kuolleista ei ole herännyt Eva sellaisena ...

Young, Neil : Muistelmat Waging Heavy Peace. A Hippie Dream, suom. Juha Arola ja Juha Ahokas Like, 2012, 456 s. Neil Youngin musiikki on kulkenut mukanani jo kohta neljä vuosikymmentä. 80-luvulla tuntui hetken, että Young kitaroineen oli  jo mennyttä, mutta väärässä olin. Uniikki kitarasoundi ja se lauluääni, aika pian niiden taikavoima alkoi toimia taas. Ja niihin palasi kuin kotiin. Siitä huolimatta, että Youngin musiikki on tuntunut aina tutulta ja omalta, en ole koskaan aiemmin ollut kovin kiinnostunut miehestä  itsestään. Ehkä olen halunnut suojella idolia, liian monta kertaa rockmuusikkojen hengenanti muissa kuin musiikkiasioissa kun on osoittautunut aika köykäiseksi. Nyt kuitenkin, kun elämäkerta ilmestyi ja suomennettiinkin vielä samantien, oli pakko uskaltaa. Miten tämä jo teini-ikäisen sieluni herkkiä kieliä soitellut ja vieläkin siinä onnistuva muusikko elää ja mitä hän elämästä ajattelee? Niille diggareille, jotka kaipaavat tarkkoja tietoja yhtyeiden ko...

Tietäväinen, Ville : Näkymättömät kädet  WSOY, 2011, 215 s., 32 cm. Näkymättömät kädet -sarjakuvaromaani voitti tämän vuotisen sarjakuva-Finlandian ja kirjasta on ollut kosolti juttuja blogeissa ja lehdissä. Suomen kuvalehti teki peräti juttusarjan teoksen synnystä ja taustoista. Sarjan kuvituksena on otteita teoksesta ja mukana on myös kokonaisia näytesivuja. Tietäväinen kertoo saaneensa herätteen aiheeseen jo kymmenen vuotta sitten, katsellessaan espanjalaisella muotikadulla tahmaukkoja kaupittelevaa resuista pohjois-afrikkalaista miestä. Lohduton ristiriita miehen olemuksen ja ympäristön välillä jäi vaivaamaan tarinankertojan mieltä ja kuvat siirtyivät luonnoksiin. Ennen sarjakuvaromaanin valmistumista tarvittiin kuitenkin vielä valtava määrä taustatyötä. Tietäväisellä oli tukenaan viisivuotinen taiteilija-apuraha, joten hän pystyi kulkemaan kirjan tapahtumapaikoilla Marokossa, Almeríassa ja Barcelonassa. Hän haastatteli paperittomia siirtolaisia ja tutustui olosuhte...

Parkko, Tommi: Runouden ilmiöitä Avain, 2012, 210 s. Kun kuulin tämän kirjan olevan tekeillä, ajattelin, että huh, melkoinen pesti, aihepiiri on niin laaja ja rönsyävä. Töitä on varmasti tehty urakalla ja vähän enemmänkin, mutta nyt käsissä on tiivis, jäsennetty ja kaikin tavoin onnistunut esitys asiasta! Teksti lähtee kaartamaan aiheen keskusta kohti esittelemällä ensin runoutta kirjallisen maailman osana ja uuden teknologian vaikutuksia  julkaisemiseen yleensä. Seuraavaksi esitellään suomalaisia lyriikkaa julkaisevia kustantamoja. Parkko löytää suuristakin kustantamoista  kiinnostavia ominaispiirteitä kerrottavaksi. Mielenkiintoisempaa vielä on kuitenkin lukea 1980-luvulta alkaneesta pienkustantamojen esiinnoususta. Muistan kuinka jännittävältä tuntui saada käsiinsä ensimmäiset Nihil Interitin ja Sammakon julkaisemat kirjat. Savukeitaan ja Ntamon aloittaessa aloin jo tuntea levottomuutta kun uusia julkaisukanavia pompahteli esiin kuin sieniä sateella; kuinka paljon...

Barnes, Julian : Kuin jokin päättyisi The sense of an ending, suom. Kersti Juva WSOY, 2012, 157 s. Sarjassa Aikamme kertojia Man Booker -kirjallisuuspalkinto 2011 "Kuinka usein ihminen kertoo elämänsä tarinan? Kuinka usein muuttelee sitä, koristelee, leikkelee sopivasti? Ja mitä pitemmäksi elämä venyy, sitä vähemmän on niitä, jotka voivat asettaa selonteon kyseenalaiseksi ja muistuttaa, että ihmisen elämä ei ole hänen elämänsä vaan pelkästään tarina, jota hän siitä kertoo. Kertoo muille, mutta - ennen kaikkea - itselleen." Tony Webster saa pienen perinnön yllättävältä taholta. Hänen nuoruudenrakkautensa Veronican äiti on jättänyt vain kerran tapaamalleen pojalle, nyt jo keski-ikäiselle miehelle, 500 puntaa ja päiväkirjan. Päiväkirja ei ole äidin oma, vaan Tonyn ystävän Adrianin. Miehen, jonka Veronica valitsi puolisokseen Tonyn jälkeen. Kun Tony ei useista pyynnöistä huolimatta saa päiväkirjaa haltuunsa, hän päättää ottaa yhteyden Veronicaan ja vaatia selitystä....

Schulze, Ingo : Adam ja Evelyn Adam und Evelyn, suom. Jukka-Pekka Pajunen Otava, 2011, 335 s. Adam on muurin itäpuolella asustava taitava vaatturi, joka osaa pukea naiset kauniiksi. Kiitolliset asiakkaat sulostuttavat Adamin elämää monin tavoin. Elämä on leppoisaa, kunnes eräänä päivänä Evelyn, Adamin nuori puoliso ja suuri rakkaus, saa miehen kiinni rysän päältä. Loikkaaminen länteen on väikkynyt Evelynin mielessä jo aikaisemminkin, mutta nyt miehen uskottomuus antaa lopullisen kimmokkeen lähtöön. Evelyn pakkaa olkalaukkunsa ja hyppää paikalle sopivasti sattuvan länsisaksalaisen Michaelin matkaan. Tosin Michaelilla on jo yksi itäsaksalainen tyttöystävä rajan yli autettavaksi, mutta tämä häipyy yllättävän kivuttomasti taustalle kauniin Evelynin astuessa mukaan kuvioihin. Kun Evelyn on lähtenyt, Adam ymmärtää ettei halua elää ilman tätä. Hän käynnistää vanhan Wartburginsa ja lähtee naisen perään. Matka kulkee Unkarin kautta länteen ja sen varrella pariskunnan tielle osuu moni...

Taina Latvala: Välimatka WSOY, 2012, 251 s. Kun romaanin aiheena on äidin ja tyttären suhde, olen oppinut pitämään odotukset matalalla. Aihe on mitä mielenkiintoisin, mutta niin vaikea, että vain harva kykenee kirjoittamaan siitä muuta kuin pelkkää itseterapiaa. En taida olla kovin myötätuntoinen lukija. Katkerat tarinat ankeista äideistä ja vastuuttomista tyttäristä saavat minut vain kiukustumaan. Mutta nyt en ole kiukkuinen, en ollenkaan! Välimatkan äidillä ja tyttärellä on toki erimielisyytensä heilläkin eikä lomamatka Teneriffallekaan suju auvoisen yhteisymmärryksen hengessä, mutta heidän välillään on myös kunnioitusta, rakkautta ja halua ymmärtää. Kerronta antaa myös virikkeitä lukijalle pohtia sitä, mistä äiti-tytär-suhteen ahdistavuus saattaa johtua. Miksi tyttären on pakko mielensä sopukoissa raahata mukanaan arvostellen tarkkailevaa äitiä jopa vuodeleikkeihin aulapoika Antonion kanssa? Miksi äidin täytyy suojella tytärtään lapsuuden aikaisilta salaisuuksilta, viel...

Timonen, Karoliina : Aika mennyt palaa Tammi, 2012, 282 s. Tämän kirjan lukemista olen odottanut kiihkeämmin kuin monen muun! En ole koskaan tavannut Karoliinaa, mutta olen seurannut hänen blogiaan Kirjavaa kammaria alusta asti ja vaihtanut niin monesti mielipiteitä kirjoista ja muustakin nettikeskusteluissa, että tuntuu ihan kuin läheinen ystävä olisi julkaissut romaanin! Jo pelkkä "julkaisukynnyksen ylittäminen" on mielestäni hienoa, ja kun se vielä tapahtuu Karoliinan pettämättömällä tyylitajulla, ei voi olla muuta kuin iloinen ja vähän hassusti ylpeäkin kirjailijan puolesta! Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Kun Klarissa muuttaa lapsineen miehen työn perässä vuodeksi Bostoniin, alkaa hän nähdä uudelleen lapsuudesta tuttuja painajaisunia. Unet kertovat toistuvasti samasta henkilöstä, Corinnesta, joka pakenee toisen maailmansodan kauhuja Pariisista Amerikkaan. Vähitellen unet ja todellisuus alkavat merkillisesti muistuttaa toisiaan ja selviää, että myös Corinne on...