Kirjamuistikirja

Oton elämä : aikalaisromaani / Claes Andersson Ottos liv ; suomennos Liisa Ryömä WSOY, 2011 Otto on mahdottoman hurmaava vanhempi mieshenkilö! Hän on äskettäin jäänyt syrjään politiikasta ja kirjoittelee työhuoneellaan elämästään, muistelee lääkärinvuosiaan, rakastumisiaan ja elämää perheen keskellä. Välillä hän soittelee vanhoja jazzkappaleita tai juttelee syvällisiä naapurissa työskentelevän lastenterapeutin kanssa. Olin pari viikkoa sitten kirjastolla kuuntelemassa Ottoa aika lailla muistuttavaa Claes Anderssonia, joka kaamosviikonlopun teemaan sopivasti keskusteli kustantaja Marianne Bargumin kanssa unista ja  niiden tulkinnasta, runoista ja rakkaudesta. Välillä maestro luki runojaan, välillä hän siirtyi pianon ääreen; aika kulki siivillä ja tilaisuuden loputtua tunsin päässeni osalliseksi jostain lämpimästä ja rehellisestä. Poistuin voimaantuneena, olo ei ehkä ollut yhtä riehakas kuin nuorena luettuani Katri Valan runoja ( mitä siitä että kuolema tulee, onhan kukittu k...

Kirjojen keskellä : kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana / Pirjo Tuomi Avain, 2011 Olin valtavan iloinen kun kuulin tämän kirjan ilmestymisestä; kerrankin joku puhuu siitä, mikä minulle on jo jonkin aikaa ollut  kirjastonhoitajan ammatissa keskeisintä, kaunokirjallisuudesta! Työskentelen nimittäin osastolla, jossa on pääasiassa kaunoa, kirjallisuudentutkimusta, elokuvia ja taidekirjoja. Kirjastoalalla tuulee aina monesta suunnasta, mukaan mahtuu  monenlaisia trendejä. Vähän aikaa sitten olivat vallalla puheet siitä, että romaanilainaamomielikuvasta on päästävä eroon ja luotava tietoyhteiskuntaan sopivampi informaatioimage. Turun uuden kaupunginkirjaston alkaessa valmistua vuonna 2007 avattiin ensimmäisinä upeat lasten- ja nuortenkirjasto sekä tieto-osasto. Lapset kiljahtelivat riemusta kirjataloissaan ihmeellisten, kattoon ripustettujen aurinkojen, lumipallojen ja ilmalaivojen alla, mutta yläkerrassa tieto-osastolla aikuiset kyselivät ihmeissään, että ...

Maasto ja kartta / Michel Houellebecq La carte et le territoire ; suomentanut Ville Keynäs WSOY, 2011, 352 s. Aikamme kertojia -sarja Sattumalta peräkkäin lukemieni taiteilijaromaanien kirjo se vain monipuolistuu; New Yorkin hienostuneisuudesta Kourankorven ujon uteliaisuuden kautta mennään nyt katsomaan, mitä Ranskan kirjallisuuden pahalla pojalla on sanottavana Pariisin taiteilijapiireistä. Maasto ja kartta on huomattavasti hillitympi tilitys mitä olin odottanut. Ironinen ote toki säilyy kautta kertomuksen, mutta mitään kovin suurta halua ärsyttämiseen en havainnut. Hyvä niin, sainpahan lukea kirjan kokonaan. Minun temperamentillani nimittäin kirjan kannet pamahtavat  aika äkkiä kiinni, mikäli sieltä sivujen välistä kovin voimallisesti syljetään silmille. "Seuraavana päivänä isä tuli noutamaan Jediä Mercedes-Benzillään. Yhdeltätoista he kääntyivät A20-moottoritielle, joka halkoo mitä sopusointuisimpia maalaismaisemia ja on yksi Ranskan kauneimmista moottoriteistä. Päi...

Sain tämän tunnustuksen   Lukuisa -blogin Lauralta ,  Lurun luvuista  ,  Norkulta Nenä kirjassa -blogista  ja Paulalta ,  paljon kiitoksia kaikille! Asiaan kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään ja lähettää haaste eteenpäin kahdeksaan uuteen blogiin. Kiitos myös Leenalle tunnustuksesta 10 asiaa! Nämä ovat sen verran samantapaisia, että nytpä lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla; 1) Lempiväri: tykkään varmaan kaikista väreistä, parasta tulee kun keksii jonkin uuden, ihanan yhdistelmän. Silti, varsinkin talvisin, pukeudun melkein yksinomaan turvallisesti mustaan 2) Lempieläin: pakko sanoa, että meidän suomenlapinkoira Hulda on paras, mutta kyllä kissatkin on mahdottoman söpöjä 3) Onnennumero: hmmm, ei ole vissiin tullut selville vielä 4) Alkoholiton lempijuomasi: vadelmamansikkamehu 5) Facebook vai Twitter: molemmat, sekä Google+ ja kohta varmaan Diasporakin, sekä töissä että kotona 6) Mistä pidät: hyvistä tarinoista, uusista ajatuksis...

Syntysanat : romaani / Johanna Venho WSOY, 2011, 210 s. Johanna Venhon romaanissa Syntysanat kohtaa toisensa kaksi hyvin erilaista naista. Mesi on nuori leski joka kolmen pienen lapsensa lisäksi huolehtii dementoituneesta äidistään. Tyttönä Mesi rakasti erakkomaista, pohdiskelevaa Aarnia, mutta lastensa isäksi hän valitsi  Laurin, äitinsä toivevävyn. Hanna taas on yksin maailman suurkaupunkeja  kolunnut kirjailija joka on tottunut huolehtimaan vain ja ainoastaan itsestään. Hanna kaipaa irtiottoa työstään yliopistolla ja vuokraa vanhan pappilan maaseudulta, Kourankorven kylältä. Tarkoituksena on jatkaa kirjoitustyötä rauhallisessa ympäristössä. Pappilan pihapiirissä asuu kuitenkin myös Mesi, jonka suhtautuminen tulokkaaseen on oudon ristiriitaista; kiinnostunutta ja vihamielistä samanaikaisesti. Kun Hanna huomaa naapurin kiikaroivan pappilaa, hänenkin uteliaisuutensa herää. Vastentahtoinen uteliaisuus kasvaa näiden kahden äärityyppejä edustavan naisen välillä lähes pa...

Illan tullen / Michael Cunningham By nightfall ; suomentanut Laura Jänisniemi Gummerus, 2011, 301 s. Tässä romaanissa kaikki asettuu paikoilleen aivan poikkeuksellisen luontevasti. Ulkoasun tyyni kauneus jatkuu kansien sisäpuolella; mukana ei ole mitään pakotettua. Kirjallisuutta ei uudisteta eikä kieltä kehitetä, kertomus vain soljuu eteenpäin ja lukija nauttii! Loppuun asti hiottu luontevuus ja vaivattomuus voi joskus kostautua liian liukkaana pintana, viedä sille hanhen selälle josta liutaan vetenä pois, jälkiä jättämättä. Nyt ei käy niin. Cunninghamin teksti tihkuu pohdintaa, se on täynnä hienoja ajatuksia vanhenemisesta, vanhemmuudesta ja rakkaudesta, merkityksellisyydestä ja sen puutteesta elämässä. Kirjassa on paljon henkilöitä. Jotkut heistä vain pistäytyvät mukana ja on ihmeellistä, kuinka pienin keinoin Cunningham tekee heistä kaikista persoonallisia ja eläviä. Kirjan alkulehdillä kiinnitin huomiota siihen, kuinka Peter napatessaan taksin kadulta aina katsoi kuskin...

Hallandin murha / Pia Juul Mordet på Halland ; suomentanut Katriina Huttunen Atena, 2011, 205 s. Olen ennenkin hehkuttanut sitä, kuinka rakastan pieniä kirjoja. Nyt käsissäni on taas tällainen koruesine; kansi on hehkuvan sininen safiiri ja kuvassa vielä lintu, jonka laulu kevätiltoina saa kenet tahansa onnelliseksi. Tarina alkaa tavallisesta illasta, Bess ja Halland katselevat televisiosta rikossarjaa. Kun mies lähtee nukkumaan, vaimo päättää jäädä vielä kirjoittamaan aiemmin aloittamaansa käsikirjoitusta. Tunnit kuluvat, tietokoneen äärellä kuluu huomaamatta koko yö. " Valo oli harmaa, vuono aivan epätodellisen värinen noustessani avaamaan ikkunan. Huvimajan katonharjalla vihelteli mustarastas. Oli mitä ihanin kevätaamu, mutta kun ei ole nukkunut yöllä ja joka paikka on jäykkä ja pää on yhtä aikaa täpötäysi ja tyhjä, kaikki tuntuu väärältä. Yritin tavoistani poiketen miettiä miten voisi kuvata vuonoa sellaisena kuin se nyt näytti. Aurinko oli nousemassa, vesi vaihto...

Ranskalainen ystävä / Tommi Melender WSOY, 2009, 237 s. Ensimmäisen luvun luettuani olin vihainen. Minulle oli tarjoiltu  uutuuskirjan avauksena myöhäisillan tv-dekkareista aivan turhan tuttu  tarina siitä, kuinka naisia myydään konteittain maasta toiseen, pahoinpidellään, raiskataan ja häpäistään. Perustelut aloitukseen saisivat tarinan edetessä luvan olla tosi hyvät, ajattelin. En tiedä sainko ainakaan aivan kattavia perusteluja, mutta sen verran paljon ajattelemisen aihetta kuitenkin, että suuttumus vähitellen laski. Joel Raento haluaisi olla näytelmäkirjailija mutta menestyy mediakonsulttina. Sanavalmista ja sopivasti provosoivaa  julkkisluennoitsijaa pyydetään puhumaan sinne sun tänne ja meno on yhtä lentoa. Eräänä aivan tavallisena päivänä, Valtakunnallisilla mediapäivillä, kupla puhkeaa.  Raento näkee yleisönsä idioottimaisena hyeenalaumana. Omat ajatukset tuntuvat kuluneilta ja mitättömiltä, itsetunto muuttuu itseinhoksi. Loppuunpalamisen merkkinä ...

Otan esimerkkiä Leenasta ja toivotan hyvää viikonloppua edelliskesän kukkaiskuvin! Viime keväänä hankkimani ihanat pitkävartiset puutarhahanskat alkavat olla jo aika tummanvaaleanpunaiset, mutta pionin pinkki on ennallaan, ainakin kuvassa!

Kirjeitä kiven alle / Marja Leena Virtanen Tammi, 2011, 267 s. Kirjeitä kiven alle kertoo neljän sukupolven tarinan rakkaudettomuuden siirtymisestä äideiltä tyttärille. Tarina on taiten kerrottu, mutta ahdistava tunnelma tekee siitä raskaan lukea. Mar on vanhin kertojista. Hänen kauttaan kuulemme vielä edellisestäkin sukupolvesta. Ahkeraa ja aikaansaapaa äitiä ei kutsuta nimellä, vaan niin kuin tytär on tätä lapsena puhutellut, Työ ; mite Työ määräättä, voi mahoto mite vaikiaa, näyttäkää Työ!  Mar elää lapsuuttaan nauravaisena tyttösenä kukkivilla kedoilla, mutta ilo loppuu lyhyeen kun ensimmäisestä autuudenhetkestä mustikkamättäillä komeanViktorin kanssa seuraa raskaus. Kun Viktor häipyy, tilalle tarjoutuu yllättävä naimakauppa Luukkaan kanssa. Luukas on hyvä ja kiltti mies, mutta aiheuttaa vaimolleen suurta surua ensin torjumalla tämän vuoteessa ja vielä lisää myöhemmin, kun syy torjumiseen paljastuu. Marin suhde äitiin oli jäykkä mutta kuitenkin luottavainen. Omaan ty...

Suopeus / Richard Powers Generosity ; suomentanut Raimo Salminen Gummerus, 2011, 430 s. Kiinnostuin kirjan aiheesta heti kun luin mainoslauseet: Miten elämä muuttuu, kun tiede selvittää onnellisuuden rakenteen? Kenelle onnen patentti kuuluu?  Aivan alusta romaani ei imaissut mukaansa. Kalseus tuntuu karisevan henkilöistä vasta sivun sata tienoilla. Kun kuitenkin samanaikaisesti moraaliset pohdinnat monimutkaistuvat koskemaan aina vain laajempia ympyröitä, olin lopulta enemmän kuin tyytyväinen siihen, että jokin tekstissä sai jatkamaan lukemista. "Kaikkein eniten hän piti valkoisesta, neitseellisestä kaistaleesta sivujen reunassa. Hän oli koko elämänsä ajan täyttänyt sitä musteella, intohimoisilla huomioilla: Enpä olisi itse osannut sanoa paremmin tai Lopettakaa tämä kiistely, ennen kuin se vie taas joltakulta hengen! Nyt hän ei enää raapustellut kirjoihin. Hän alkoi jopa kierrellä käytettyjen kirjojen myymälöitä ja ostaa itselleen parhaita ei-tunnustuksellisia kirjoja...

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt / Nina Hemmingsson Jag är din flickvän nu ; suomentanut Saara Pääkkönen, tekstannut Mika Lietzén WSOY, cop. 2011, 126 s. Hätkähdyttävän hieno sarjakuvakirja! Huumori on niin mustaa ja tylppää että harvoin tapaa. Ahmin albumin kerralla ja se oli melkein liikaa, alussa tirskuin hilpeänä mutta loppupuolella meinasi jo henki loppua ja ahdistus päästä turhan liki. Hemmingssonin kuvat ovat pysäyttäviä, kömpelöt tyhjäsilmäiset hahmot tuijottavat lukijaa niin vaativina ja tosissaan, että niitä on pakko kuunnella. Eikä tekstikään päästä yhtään helpommalla, se iskee estoitta aina juuri heikoimpaan kohtaan, siihen, jonka ehkä mieluummin piilottaisi. Tarinoiden pituus vaihtelee yhden ruudun oivalluksista muutaman kymmenen sivun novelleihin, piirrostyyli säilyy paria poikkeusta lukuunottamatta samantyylisenä. Mustavalkoiset kuvat on vedetty ronskilla viivalla, värikuvissa on käytetty enemmän sävyjä ja rasterointeja. Melkein Hemmingssonin tyylitunnusmerk...

Sain ruusuisen tunnustuksen  Marialta Sinisen linnan kirjastosta , kiitoksia paljon! Lempiruoka: tällä hetkellä suussa viipyilee omatekemän sienipiirakan maku, mmm, onnistuin aika hyvin! Mutta ihan ylitse kaikken muun taitaa olla miehen tekemä kylmäsavulohipasta. Tai ne ihanat juustot, joita maistelimme Eilan kanssa viimeksi E. Ekblomilla. Tai tomaattivuohenjuustokeitto Cafe Siriuksessa. Tai joku muu, ihania ruokia on paljon, onneksi! Lempimakeinen: suklaarusinat, Pandan lakritsi, noitapillit, melkein kaikki menee. Liköörikonvehteja jos saan, kuuluu kuulemma vai rasahdus, ja pussi on tyhjä. Lempilukeminen:  tämä on vaikea! Genrellä ei ole väliä, mutta kielen täytyy olla hyvää ja tarinassa täytyy olla ajatusta. Yleensä pidän eniten "vanhanaikaisista" kunnon tarinoista, en varmaan kyllästy niihin ikinä, kokeelliset jutut tuntuvat minusta usein aika tyhjänpäiväisiltä kikkailuilta. Lempipaikka käsitöille: sohvan kulmalla, samalla televisiota katsellen. Tykkään kutoa ja ke...

Ilman nimeä olisit valoa / Tomi Kontio Teos, 2011, 59 s. Kokoelman ensimmäisen osan runot ovat päällisin puolin arkielämän kuvausta; niissä sijataan vuoteita ja pyyhitään pöytää. Rakkausrunoille aika tyypillisesti ne eivät kuitenkaan malta pitää matalaa profiilia vaan kohdittain kohoavat melkoiseen hehkutteluun, puhutaan jopa "trooppisin sanoin". Eikä siltä pöydältäkään pyyhitä leivänmuruja, vaan aurinkoa! Silti, jos meno uhkaa yltyä liki tabermannilaiseksi, Kontio tekee taiten pienen ilkeän takaisinvedon. Ikuisesta rakkaudesta one night standiin on näissä runoissa aika lyhyt matka. Toinen osa jatkaa samasta aihepiiristä, mutta aforismimaisemmin, runot muuttuvat lyhyiksi, säkeet melkein  tokaisuiksi. Samalla lisääntyy sanoilla leikittely, josta osa on nokkelaa, osa ei. Kaksoismerkityksistä syntyy toisinaan hienoja assosiaatioita, toisinaan ne jäävät äänteiden helinäksi. Aloittaessani kolmannen osuuden huokasin varmaan melko raskaasti; lihavointia, voi ei; en millään...

Layla : romaani / Jari Tervo Helsinki : WSOY, 2011, 361 s. Romaanin asetelma on ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Layla on Turkin kurdi, ikivanhoille tavoille kuuliainen, äärimmäisen epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen joutuva nuori tyttö. Klaaninsa kunnian häpeään saattaneena Layla joutuu lähtemään pakomatkalle. Kostonhimoiset isä ja veli kintereillään hän päätyy lopulta Finlandiyaan, Liisankadulle Helsinkiin. Siellä halki Euroopan jatkunut hyväksikäyttö kulminoituu huippuunsa, 15-vuotiaasta Laylasta tulee huijariliikemies Armonlahden tilille rahaa tuottava prostituoitu. Henkilöitä ja tapahtumapaikkoja on paljon. Turkin osuuksissa kuvataan laajasti suvun jäseniä; Laylan sisaruksia, jo aiemmin kadonnutta isosiskoa, veljiä, äitiä, isää, setiä ja tätejä. Klaanilaisten henkilökuvaus on moniulotteista. Tervo kirjoittaa sekä mies- että naispuolisiin henkilöihinsä laajan kirjon. On kostoa uhoavia kiihkoilijoita ja rakastavia ja suojelevia veljiä, tasa-arvoa janoavia nuoria n...

En millään haluaisi myöntää, että kesä meni jo. Mutta iltojen pimetessä alan nähtävästi kaivata muuallekin tummempia värejä! Kuva on kyllä kesäiseltä retkeltä Kalajoelle muutama vuosi sitten, mutta nyt sen sävyjen hehku antoi  innoituksen blogin syysulkonäköön.

Cosmopolis / Don DeLillo Cosmopolis ; suomentanut Helene Bützow Tammi, 2003, 235 s. En pystynyt samaistumaan yhteenkään kirjan henkilöistä, juonta ei oikeastaan ole, tapahtumat eivät erityisesti kiinnostaneet ja kirjan miljöössä olin yhtä kotonani kuin olisin kävellyt kuussa. Ja mikä tästä kaikesta on lopputulemana, voitteko uskoa; kirja on mielestäni upea! Tarinan keskushenkilö on Eric Packer, käsityskyvyn ulottumattomissa olevan määrän rahaa itselleen haalinut nuorukainen. Hän elää umpioituneena äänieristetyttyyn limusiiniinsa, tuijottaen jenin kurssin muutoksia auton matkustamon monitorista. Päivän aikana Eric tapaa alaisiaan, lääkärinsä, vaimonsa ja rakastajattarensa. Jokainen henkilö tulee tarinan kuluessa tarkasti määritellyksi sen mukaan, mitä hyötyä hänestä on Ericille. Samalla kun hyötynäkökohtien erittely on äärettömän kylmää, on se myös rehellistä. Suhteen molemmista osapuolista paljastuu asioita, jotka ovat ikävän tosia mutta yllättäen myös hyvi...

Hylynryöstäjä / Anna Jansson Inte ens det förflutna ; suomentanut Sanna Manninen Gummerus, 2009, 348 s. Gotlantilainen rikoskomisario Maria Wern alkaa saada uhkauksia  luvattuaan todistaa oikeudenkäynnissä rikospomo Adam Kossakin tuomitsemiseksi. Maria päättää viedä ensin lapsensa turvaan ja sitten itsekin piiloutua. Hän lähtee ystävättärensä Karinin kanssa Gotska Sandön saarelle, jossa järjestetään hieman outo, mutta juuri sopivaan aikaan sattuva ekologisen energiatasapainon kurssi. Saarelle lähtee kaikenkaikkiaan seitsemän naista. Tarkoituksena on etsiä  mielenrauhaa ja harmoniaa elämällä mahdollisimman yksinkertaisesti luonnon keskellä. Tavoite karkaa käsistä jo heti aluksi, kun naiset intoutuvat kokeilemaan löytämäänsä hullunkaalia. Joihinkin yrttisavut vaikuttavat yllättävän voimakkaasti ja saaresta kuullut kummitusjutut lähtevät laukkaan naisten mielissä. Luonnonvoimatkin ovat kurssilaisia vastaan; mereltä nousee hurja myrsky. Se katkaisee sähköt, riepottelee ...

Paskateoria / Arto Salminen WSOY, 2001, 149 s. Harvinaisen epämieluisaa tällä kertaa ryhtyä kertomaan lukukokemuksesta, en jaksaisi edes miettiä mitä tästä ajattelin saati sitten yrittää kehitellä jotain mielenkiintoisia sanottavaa. Toisaalta, olin kyllä odottanut pahempaa. Olen lukenut Salmiselta aiemmin vain yhden novellin, ja se oli kääntää sisuskalut ylösalaisin. En muista enää tarkkaan mitä novellissa tapahtui, mutta se oli jotain aivan yllättävän väkivaltaista; vaikutus oli tyrmäävä. Paskateoria on sujuvaa tekstiä, mutta aihe on melko kulunut, ja oli varmasti jo vuonna 2001 kun kirja on ilmestynyt. Ollaan iltapäivälehden toimituksessa, kaivamassa ihmiselämästä sitä, mikä varmasti myy. Eikä liene vaikea arvata, että se on melko masentavaa kamaa: entisen missin avioton raskaus ja Jokerien maalivahdin seksielämä ovat kyseisen ajankohdan journalismin tähtilöydöt. Kyllähän tämä varmasti jonkinlaista yhteiskuntakritiikkiä on ja suuri osa dialogista on tosi sujuvaa ja nokkela...

Luen runoja säännöllisesti, mutta harvakseltaan ja todella hitaasti. Tuntuu usein, ettei runoja kannata lukea edes kokoelmallista yhdellä kertaa, pari kolme kerrallaan on sopiva määrä. Jotkin runot avautuvat heti, jotkin eivät ikinä. Ja niinkin on, että jos jotain aluksi täysin käsittämätöntäkin pätkää jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen, merkityksiä alkaa muodostua. Osallistuin muutama vuosi sitten avoimen yliopiston kautta runotulkintakurssille, jossa tämmöistäkin pääsin kokemaan. Oli yllättävän hienoa joutua kohtaamaan aivan vieraan tuntuisia tekstejä ja huomata kuinka oma tulkinta aina lopulta tuli esiin, sinnikkäällä lukemisella. Mutta tähän Jennin haasteeseen valitsin runon, joka tuntui omalta heti ensi lukemalta. Se on Kristiina Wallinin esikoisteoksesta Kengitetyn eläimen jäljet . Runo päättää kokoelman, se on toinen osa kokonaisuudesta nimeltä Varauloskäynti. ...    "Koordinaatit valvovat, harppi piirtää tasaista ympyrää,           ...

Käännöksiä / Jean Kwok Girl in translation ; suomentanut Ulla Lempinen Bazar, 2011, 279 s. Käännöksiä on kiehtova, hieman uuteen asuun muokattu tuhkimotarina  aikuisille. Vaikka tapahtumat ovatkin vähän ennalta-arvattavia, luin tarinaa herpaantumattomalla mielenkiinnolla. Ja näin kävi kaiken lisäksi tilanteessa, jossa olin jo hylännyt pari ihan kelpo kirjaa, kun en kerta kaikkiaan hermoilultani kyennyt keskittymään. Kiitos Jean Kwokin, pääsin jättämään muutamaksi tunniksi melko masentavan sairaalaympäristön jonnekin taustalle! Tuhkimona on tapahtumien alussa 11-vuotias Hongkongista New Yorkiin muuttava Kimberly. Mukana muuttaa hyvä äiti, mutta perillä odottaa paha äitipuoli, äidin itsekäs Paula-sisko. Aluksi kaikki on tosi kurjaa, ilkeä täti teettää äidillä ja tyttärellä velan maksuna pitkää päivää tekstiilitehtaassaan epäinhimillisissä olosuhteissa, asunnoksi hän järjestää kelvottoman loukon purkutalossa. Onneksi Kimberly pääsee kouluun. Siellä on aluksi ankeaa, mutta hy...

Kiitos Leena Lumille tästä makeasta yllätyksestä! Lupasin vastata pikimiten kysymykseen lempiväristä, lempiruuasta ja mihin  mieluiten matkustaisin, mutta kuinkas kävi! Sairastuin, keuhkopussin tulehdus vei voimat niin, etten ole jaksanut tehdä juuri mitään. Nyt alkaa onneksi tuntua jo paremmalta. Muutama kirjakin on tullut luettua, varmaan piakkoin kirjoittelen niistäkin. 1. Lempiväriä on vaikea sanoa, eniten nautin hienoista, yllättävistä  yhdistelmistä. Kaakaon sävyt ovat kyllä miellyttäneet silmää viime aikoina ihan erityisesti ja niihin jos yhdistää tiettyä vähän haalistunutta tummansinistä, niin johan on hienoa! Marimekon vaatteissa on usein näitä herkullisia väriyhdistelmiä. Useammin kuin kerran minulle on käynyt niin, etten aluksi tykkää jostain uudesta kuosista, mutta hetken päästä siihen tuleekin kamala tarve. Ja sitten vaatekappaleita tilaillaan ties mistä, kun nopeammin hoksaavat ovat jo tyhjentäneet turkulaiset liikkeet. 2. Lempiruokiakin on monia. Meil...

Näin on hyvä : kertomuksia Wyomingista 3 / Annie Proulx Fine just the way it is ; suomentanut Juhani Lindholm Otava, 2011, 287 s. Mellowhornin hoitokoti, Helvetti, uudistila 1850-luvulla Sierra Madren rinteellä, lennätinkonttori Californiasta Oregoniin vievän postireitin varrella samoihin aikoihin, vähitellen asutusta keräävä uusi siirtokunta Denverissä 1920-luvulla ja muutama muukin originelli takapajula ovat näiden kertomusten tapahtumapaikkoja. Elämä on kovaa mutta siinä on silti outoa hohtoa. Proulx kuvaa henkilöitään säälimättömän rehellisesti mutta ymmärtäen. Kurjimmassakin kohtalossa on arvokkuutta ja toivoa. En ole lukenut Proulxin aikaisempia novellikokoelmia enkä  meinannut oikein pysyä menossa mukana. Melkein joka novellin kanssa kävi niin, että juuri kun tunsin alkavani päästä kiinni juonesta, tarina loppuikin jo! Nyt kun lukemisesta on kulunut muutama päivä, muistan kyllä hyvin kertomusten omalaatuisen hirteisen tunnelman, mutta henkilöt ja tapahtumat alkavat...

Jupu : baarien nainen / Johanna Tolonen  Sammakko, 2009, 94 s. Baarien nainen on kolmekymppinen jalat maassa elelevä typykkä. Nuoruus on mukavasti pitkittynyt sinkkuillessa, aika kuluu tyttökavereiden kanssa baareissa ja eksentristen sukulaisten luona näiden aivoituksia  ihmetellessä. Jupun jutut ovat samanaikaisesti kepeitä ja ihmeen tosia. Osa stripeistä on melko arkipäiväisiä, mutta toteamuksiltaan silti toimivia. Ja on joukossa myös aivan upeita oivalluksia sekä ihanan nolostuttavia paljastuksia naisen elämästä. Ei näytä olevan  baarielämä muuten paljon muuttunut parinkymmenen vuoden aikana, ainoastaan tyttöjen sanavalmius taitaa olla ilahduttavasti nousussa! Jupun piirrostyyli on aika yksinkertainen, lapsenomainen. En ole kauhean innostunut siitä, että naiset piirretään pikkutytöiksi, mutta täytyy myöntää, että ratkaisu sopii aika mainiosti juttujen sisältöön. Ja vaikkei Jupu mikään loistava piirtäjä olisikaan, ilmeet ja eleet hän kyllä tavoittaa hi...