Kirjamuistikirja

Maija blogista Kirjojen keskellä haastoi minut kertomaan siitä, kuinka Muumi-kirjat ovat kuuluneet elämääni. Ihana haaste, hauskaa päästä miettimään, että milloin se rakkaus Muumilaaksoon oikein alkoi ja kuinkas sitten kävikään! Ihan pienenä en muumeista välittänyt. Olen kyllä syntynyt sopivasti 60-luvun alussa, eli kirjojen suomennokset olisivat hyvinkin saattaneet olla ulottuvillani. Hyllystäni löytyy vain yksi muumikirja lapsuuden ajalta. Se on Muumilaakson marraskuu vuodelta 1970, 3. painos, kauniit siniset kangaskannet ja hieman löystynyt sidos. En muista keneltä olen kirjan tuolloin saanut, mutta lukenut sitä olen joka tapauksessa vasta paljon myöhemmin. Jonkinlainen hämärä muistikuva minulla on siitä, että olisin katsonut muumeja televisiosta mummon ja papan luona Virenojalla. Televisio oli ison tuvan nurkassa ja minulla oli tapana istua lattialla sen edessä. Jalat koukussa ja letit päässä, katse naulattuna mustavalkoiseen ruutuun. Muistan että muumit olivat tosi outoja ...

Bargum, Johan: Syyskesä Sensommar, suom. Rauno Ekholm Tammi, 1993, 128 s. Luin aika tarkkaan kaksi vuotta sitten Johan Bargumin pienoisromaanin Syyspurjehdus . Se oli ensimmäinen teos jonka kirjailijalta luin, ja olin aivan lumoutunut. Kirja väikkyy yhä mielessäni yhtenä parhaista koskaan lukemistani. Syyskesä muistuttaa monin tavoin Syyspurjehdusta , mutta sen   ihmissuhdeverkko on kerroksellinen ja monimutkaisempi kuin myöhemmässä romaanissa. Veljekset Olof ja Carl ovat saapuneet kesähuvilalle äitinsä pyynnöstä. Äidillä tiedetään olevan vain vähän elinaikaa jäljellä. Olofille tehtävä on helppo, hän on muutenkin pysytellyt äidin lähettyvillä koko elämänsä ajan. Carl sen sijaan joutuu tekemään järjestelyjä päästäkseen perheineen paikalle, kiireinen työ San Franciscossa on pitänyt miehen tehokkaasti poissa kotimaasta jo vuosia. Mutta juuri Carlin saapuminen on äidille tärkeää. Veljekset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, Carl taistelee ja uhmaa, Olof katsoo sivusta ja väis...

Jansson, Tove: Viesti : Valitut novellit 1971-1997 Meddelande, suom. Kyllikki Härkäpää, Kristiina Kivivuori, Eila Pennanen, Oili Suominen, Päiviö Taubert WSOY, 1999, 325 s. Suomenkieliseen laitokseen on lisätty novelli Emmelina. 32 novellia, 32 kokonaista pientä maailmaa ongelmineen ja ongelmanratkaisuineen. Tai ei sittenkään, vaan yksi maailma jonne mahtuu monenlaista, omituisuuksineen päivineen, ratkaisuineen tai niitä ilman. Kokoelma on viimeinen kaikista Tove Janssonin elinaikana julkaisuista teoksista. Kirjailija itse on valinnut novellit ja myös järjestänyt ne. Aiemmin julkaisemattomia on mukana vain kahdeksan, ne sijoittuvat teoksen alkuun ja loppuun. Novellien järjestys ei ole kronologinen jos sillä tarkoitetaan järjestystä, jossa tarinat on kirjoitettu tai ajankohtaa, jolloin ne on aiemmin julkaistu. Mutta jollain muulla tavoin järjestys on hyvinkin kronologinen. Näin sijoiteltuna novelleista nimittäin muodostuu yhtenäinen kehityskulku, etten sanoisi elämäntarina....

Ørjasæter, Tordis: Tove Jansson, muumilaakson luoja Møte med Tove Jansson, suomentanut Saima-Liisa Laatunen WSOY, 1987, 151 s. Tordis Ørjasæterin kirjoittama Tove-elämäkerta on pieni ja herttainen. Se on ilmestynyt ensimmäisen kerran norjaksi vuonna 1985 ja suunnattu lähinnä lapsille ja nuorille. Jälkisanoissa kerrotaan kirjan perustuvan itse muumikirjoihin ja keskusteluihin Toven kanssa syksyllä 1984. Tove Janssonin ääni kuuluu tekstin läpi jo siksikin, että mukana on paljon suoria lainauksia. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Ørjasæter on eläytynyt ihailemansa kirjailijan maailmaan niin syvästi, että joko tahattomasti tai tahallaan imitoi tämän kirjoitustyyliä. Aika onnistuneesti jopa, mutta silti en välttynyt pieneltä kiusaantumiselta tätä lukiessani. Muumien lempeys ja suloisuus ovat kyllä täysipainoisesti mukana. Mutta missä ovat piikit ja kaikki se rosoisuus, jotka vasta tekevät Janssonin teoksista juuri niin loistavia kuin ne vain voivat olla? Kirja kiinnosti minua s...

Cunningham, Michael: Tunnit Gummerus, 2009 Äänikirja, 156Mt, 7h 41min Lukija Eero Saarinen Michael Cunningham on yksi mielikirjailijoistani joten odotukset tätä romaania kohtaan olivat korkeat. Olin kuullut paljon kehuja ja aihekin kiinnosti, tosin edeltä tiesin vain, että kirja jollain tavoin varioi yhtä Virginia Woolfin kuuluisimmista teoksista. Romaanin rakenne on aivan ällistyttävän hieno. Äänikirjana sen monikerroksellisuudesta on ehkä hieman vaikea päästä jyvälle, mutta kolmen naisen kertomusten vähitellen kutoutuessa yhä mielenkiintoisemmaksi verkostoksi rakennetta ei enää halunnutkaan hallita. Paljon hauskempaa oli vain vaeltaa tarinan mukana, napata idea sieltä ja toinen täältä ja nauttia niiden yllättävistä yhteyksistä ja salaperäisistä uusista merkityksistä. Minulle jäi hieman häiritsevä tunne siitä, että jossain matkan varrella oli myös notkelma, jonka yli loogisuuden silta ei yllä. Mutta senkin yli päästiin kyllä kuin huomaamatta jotakin muuta siltaa pitkin. Kes...

Pamuk, Orhan: Valkoinen linna Beyaz kale, suom. Kalevi Nyytäjä Victoria Holbrookin englanninnoksesta The white castle Tammi, 1993, 215 s. Keltainen kirjasto ; 263 Orhan Pamuk on turkkilainen toimittaja ja kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2006. Vaikka olen jo kauan halunnut tutustua hänen tuotantoonsa, vasta nyt sain aikaiseksi lukea ensimmäisen teoksen. Mutta tämä ei jää viimeiseksi, niin ihastunut olen tähän tarinaan 1600-luvun Istanbulista. Kiinnostuin Pamukista kun kuulin, että hän on mies joka on asunut koko elämänsä samalla kadulla, jopa samassa rakennuksessa. Talossa, joka kaiken lisäksi on ollut suvun hallussa vuosisatoja. Rohkeita mielipiteitä ja huikeita tarinoita syytävä kirjailija on muodostunut mielikuvissani melko myyttiseksi hahmoksi, vaikka tarina kotipaikkauskollisuudesta myöhemmin osoittautuikin hieman liioitelluksi. Valkoinen linna alkaa vauhdikkaasti. Nuori venetsialainen oppinut on matkalla Napoliin, kun turkkilaiset merirosvot hy...

Kiitos Leenalle haasteesta! Ideana on vastata kysymyksiin omasta hyllystä löytyvien kirjojen nimillä. Hyvä etten niksauttanut niskojani äsken kun kiipeilin nojatuoleilla ylimpiä hyllyrivejä tutkimassa. Alkuun kun pääsin, en malttanut olla vähän lisäilemättä... 1)  Oletko mies vai nainen? Ei kai niin väliä, kunhan pysyn Ihmisen vaatteissa 2) Kuvaile itseäsi?  Olen Hän joka näkee  (ja toivottavasti myös kuulee), tai Hassunkurinen äiti 3)  Mitä elämä sinulle merkitsee? Tämä Ainoa ainoa ainoa elämä  pitää ottaa omaksi ja muistaa olla läsnä kaikki  Hitaasti kudotut nopeat hetket 4)  Kuinka voit?  Kiitos kysymästä, minulle kuuluu Xtrahyvää! 5)  Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Täällä ovat vallalla Kasvien salaiset voimat 6)  Mihin haluaisit matkustaa?   Katu kadulta taivaaseen 7)  Kuvaile parasta ystävääsi. Tahdon kuvailla kaksi; toinen on Valolla piirtäjä ja toisessa näkyy Ilon ääriviivat 8)  Mik...

Bulawayo, NoViolet: Me tarvitaan uudet nimet We need new names, suom. Sari Karhulahti Kansi: Eevaliina Rusanen Gummerus, 2013, 292 s. "Me ollaan menossa Budapestiin: Sbho, Chipo, Stina, Kovanaama, Luojatietää ja minä. Me mennään vaikka me ei saataisi ylittää Mzilikazi Roadia, vaikka Kovanaaman pitäisi vahtia sen pikkusiskoa Rahtua ja vaikka äiti ottaisi minut ihan kokonaan hengiltä jos saisi tietää. Me vaan mennään. Budapestissä on guavoja, joita me voidaan varastaa, ja tässä vaiheessa tekisin mitä vaan guavojen takia. Me ei syöty mitään aamulla ja tuntuu siltä että joku on ottanut lapion ja kaivanut vatsani typötyhjäksi." Näin kertoo kirjan alussa Kulta, alakouluikäinen tyttö Paratiisista, köyhältä esikaupunkialueelta jostakin päin Zimbabwea. Ollaan 80-luvun alkupuolella ja entisten rhodesialaisten usko suureen muutokseen on alkanut jo vaihtua pettymykseksi. Zimbabwe on itsenäistynyt ja enemmistövallan kausi alkanut, mutta ei ilman ongelmia. Maan talous on romahtama...

Kotimaiset kirjablogit äänestävät taas edellisvuoden parhaista kirjoista. Tänään blogit julkaisevat ehdokkaansa voittajiksi, tulokset voi lukea huomenna kunkin äänestyksen emäntäblogista.  Erjan lukupäiväkirjan ehdokkaat Blogistanian Finlandian voittajiksi ovat: 1. Forsström, Tua: Lokakuun iltana soudin järvelle : runoja En kväll i oktober rodde jag ut på sjön, suom. Caj Westerberg Kansikuva Per Mäkitalo, päällys Anders Carpelan Siltala, 2013, 43, [5] s. 2. Pirkko Soininen: Murretut päivät Kansi: Merja Ylitalo Kaarinan kaupunki, 2013, 69 s. 3. Pystynen, Tiina : Jos ei lintu laula sinulle, laula sinä linnulle WSOY, 2013, 89 s. : kuv. Blogistanian Finlandiaa emännöi Sallan lukupäiväkirja. Erjan lukupäiväkirjan ehdokkaat vuoden 2013 Globalian voittajiksi ovat: 1.   Doctorow, E. L.: Homer ja Langley Homer & Langley, suom. Helene Bützow Päällys: Marko Taina Tammi, 2013, 220 s. 2.   Egan, Jennifer: Sydäntor...

Reviiri 2013 : uuden kirjallisuuden vuosikerta toim. Tommi Parkko, Maria Merikanto ja Salla Tuukkanen ulkoasu Paula Kemppainen Varsinais-Suomen taidetoimikunta 2013, 197 s. Runous täällä kotinurkilla voi varsin hyvin! Mitään muuta ei voi ajatella, kun lukee vuoden 2013 Reviiriä . Tämä joka toinen vuosi Varsinais-Suomessa julkaistava uusia kirjoittajia esittelevä antologia keskittyy tällä kertaa runoihin. Tartuin kirjaan ajatuksella, että lukaisen sen nopeasti lävitse, varmasti siellä on pari kiinnostavaa uutta tekijää joukossa. No, ensimmäinen oli kiinnostava. Niin oli toinenkin. Ja kolmas. Ja niin edelleen... Toki joku kirjoittajista tuli runoillaan vielä lähemmäksi kuin joku toinen, mutta taitavia olivat kaikki! Antologian toimittanut runoilija Tommi Parkko on varustanut teoksen myös hyvällä esipuheella. Siinä paitsi esitellään kirjoittajia, valotetaan myös julkaisusarjan historiaa sekä kirjallisuuden rakenteiden ja toimitatavan muutoksia. Vielä 80-luvulla runoilijaksi saa...

Karjalainen, Tuula: Tove Jansson : tee työtä ja rakasta Tammi, 2013,303 s. Vuosi 2014 on Tove Janssonin juhlavuosi, hänen syntymästään tulee kuluneeksi 100 vuotta. Maaliskuun puolivälissä avautuu Ateneumissa suuri juhlanäyttely , jonka on kuratoinut Tuula Karjalainen. Nyt käsillä oleva elämäkerta on syntynyt samanaikaisesti näyttelyn suunnittelun kanssa. Emmin hieman tähän 300-sivuiseen opukseen tarttumista. Ajattelin, että olen lukenut Tovesta jo niin monesta lähteestä, etten ehkä haluaisi kahlata läpi kokonaista elämäkertaa. Olisiko ollut korea ulkonäkö joka sai kuitenkin aloittamaan lukemisen, ja katumaan en joutunut. Kirja on pullollaan tietoa, mutta onnistuu silti olemaan samalla kepeä ja innostava. Itse asiassa ihastuin teokseen niin paljon, että poikkesin Sammakossa ostoksilla. Yksi kirjan ansioista piilee nimittäin siinä, kuinka Toven vaiheet punotaan aikakauden muihin tapahtumiin ja ilmiöihin. Hyvä siis saada opus omaan hyllyyn, ennustan palaavani sen ääreen vielä usea...

Hassinen, Pirjo : Popula Otava, 2012, 318 s. Pirjo Hassisen Popula valikoitui lukupiirin tammikuun kirjaksi siksi, että tarvittiin kirja, joka herättää ajatuksia ja jonka henkilöihin on helppo samaistua. En tiedä osuiko valinta aivan nappiin. Ajattelemaan teos kyllä pisti, mutta tuon samaistuminen taisi jäädä hieman vähemmälle. Yllättävän hyvin tunsin silti ymmärtäväni henkilöiden tekoja ja motiiveja, varmaankin Hassisen taitavan psykologisen kerronnan ansiosta. Miksi sitten tarvittiin juuri tällainen kirja?  Lukupiirillämme oli vieraana ryhmä teatteriharrastajia Aurajoen tarinateatteri sta. Tapaamisen tarkoituksena oli kokeilla kaunokirjallisen lukukokemuksen purkamista tarinateatterin keinoin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että vastaamalla esityksen ohjaajan kysymyksiin kerroimme vaikutelmiamme kirjasta ja siitä, millaista omakohtaista kokemusta meillä oli samoista aiheista. Näyttelijät kuuntelivat ja improvisoivat kertomastamme pieniä esityksiä. Näimme eläviä ...

Jansson, Tove: Kuvanveistäjän tytär Bildhuggarens Dotter, suom. Kristiina Kivivuori WSOY, 1969, 126 s. Tänä vuonna juhlitaan Tove Janssonia. Hänen syntymästään tulee kuluneeksi 100 vuotta ja näyttelyitä ja tapahtumia järjestetään ympäri maailmaa. Tove 100 -sivustolla voi tutustua tarkemmin kaikkeen siihen, mitä missäkin on suunnitteilla. Juhlavuosi huomioidaan myös monissa kirjablogeissa. Reeta Lue! Les!-blogissa haastaa sekä bloggaajat että blogien lukijat mukaan juhlintaan. Toivon ehtiväni lukea tänä vuonna mahdollisimman paljon uudelleen Janssonin kirjallista tuotantoa. Ihastuin muumikirjoihin nuorena, niiden maailma oli niin lohdullisen hyväksyvä. Kaikki pienet ötökät uskalsivat rohkeasti olla juuri sellaisia kuin olivat, miksen siis minäkin. Nyt aloitin lapsuudenmuistelmista. Kuvanveistäjän tytär on kertomuskokoelma, jossa pieni Tove tarkastelee ympäristöään isän ateljeessa Katajanokalla ja kesäisin Pellingin merimaisemissa. Tarinoiden tunnelma on sadunomainen ja jänn...

Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Sielut kulkevat sateessa Päällys: Jussi Karjalainen Atena, 2013 (Bookwell), 550 s. Tätä kirjaa olen odottanut luettavakseni jo kauan ja ihan poikkeuksellisella innolla. Jääskeläisen aiemmat romaanit, varsinkin ensimmäinen, Lumikko ja yhdeksän muuta , mutta myös Harjukaupungin salakäytävät kuuluvat parhaimpiin lukukokemuksiini ikinä! Molemmat ovat hauskoja ja jännittäviä ja onnistuvat yllättämään lukijan useampaan kertaan. Eikä sovi unohtaa myöskään novellia Kirje Lethelle kokoelmassa Valhe & Viettelys . Novelli on kerta kaikkiaan nerokas, kekseliäästi ja taitavasti rakennettu pieni elämäntarina. Sateessa kulkevien sielujen kertomus alkaa keskeltä Judit Huuskon tavallistakin tavallisempaa elämää. Judit on nelikymppinen sairaanhoitajatar Jyväskylän seudulta. Hän kärsii homealtistumisesta töissä ja kyllästymisestä kotona. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta silti, väljähtänyt avioliitto ja mutkikas suhde aikuiseen tyttäreen eivät ole sitä, m...

Tiuraniemi, Siina: Kukkia Birgitalle Minerva, 2013, 256 s. Siina Tiuraniemen romaanin puitteet ovat ankeat, keskeisistä henkilöistä toinen on lievästi syrjäytynyt opiskelijanplanttu, toinen taas tylsistynyt vanhainkodin asukki. Kummallakaan ei ole juurikaan ystäviä mutta ongelmia sen sijaan on kosolti, niin rahan, alkoholin kuin kanssaihmistenkin kanssa tulee jatkuvasti vaikeuksia. Ja uskokaa tai älkää, tästä asetelmasta ponnistaa aivan hervottoman hauska tarina! Juonikin mutkittelee hupaisasti, mutta parasta kirjassa on Tiuraniemen kirjoitustyyli. Kirjan takakannessa hänen huumoriaan luonnehditaan osuvasti salaviisaaksi. Tarinointi on kepeää, mutta aivan kuin huomaamattaan kertoja tulee lausuneeksi melkoisen suorasukaisia totuuksia päin lukijan naamaa. Ihan noin vain vilpittömästi, kuten tässäkin, kun Miska ensimmäisen kerran, äitinsä käskystä, tulee katsomaan Birgitta-tätiään hoitokotiin: " - Miksi sinä tänne tulit? Teki mieli vastata, että sitä minä itsekin ihmettele...

Koskinen, Juha-Pekka: Ystäväni Rasputin : romaani WSOY, 2013, 355 s. Grigori Rasputinin asema Venäjän tsaariperheen neuvonantajana ja luottoparantajana vallankumouksen aattona on mielikuvitusta kiihottava aihe. Siis oliko Rasputin pyhä henkiparantaja vai ahne rietastelija? Koskisen romaani ei vahvista kumpaakaan huhua, vaan luo hullusta munkista vielä kolmannen, aikaisempaa hieman inhimillisemmän kuvan. Karismaattinen verenseisauttaja ja taitava poliittinen vehkeilijä näyttäytyy romaanissa myös viinaanmenevänä höperehtivänä ukkona, joka ei erota ystävää vihollisesta. Lähelle henkilöä ja hänen kohtaloaan päästään nuoren Vasilin avulla. Vasili on köyhä poika, jonka Rasputin nappaa oppipojakseen pyhiinvallusmatkan varrelta. Poika seuraa oppi-isäänsä joka paikkaan; Jerusalemista Pokrovskojeen, Tsarskoje Selosta Pietariin ja Pyhän kolminaisuuden kirkon kautta syrjäkatujen saunoihin. Ja näistä kaikista Vasili kertoo. Lukijan lisäksi tapahtumista on kiinnostunut myös Anna Vy...

Catton, Eleanor: Harjoitukset The rehearsal, suom. Tero Valkonen Siltala, 2010, 332 s. Uusseelantilainen Eleanor Catton sai äskettäin Man Booker -palkinnon romaanistaan Luminaries . Siltala-kustantamo julkaisee kirjasta suomennoksen ensi vuonna, sitä odotellessa lainasin kirjastosta kirjailijan esikoisteoksen, Harjoitukset. Romaani sijoittuu kahdelle toisiaan muistuttavalle näyttämölle. High schoolin oppilaat Bridget, Julia ja Isolde opiskelevat saksofoninsoittoa. Opettajansa kyynisyydestä huolimatta tytöt kertovat tälle asioitaan estoitta, melkein kuin rippituolissa. Saksofoninopettajan suhtautuminen sekä tyttöihin että näiden äiteihin on erikoista; hän tekee huomioitaan molempien pyrkimyksistä hyvin kylmästi, liki tyystin vailla empatiaa. Kadun toisella puolella teatterikoulussa oppilaiden on menestyäkseen oltava valmiita paljastamaan intiimeimmät hetkensä ja käyttämään niitä ilmaisunsa kehittämiseen. Liikunnanopettaja ja näyttelijätyön opettaja seuraavat ponnistuksia her...