Kuvanveistäjän tytär / Tove Jansson

Jansson, Tove: Kuvanveistäjän tytär
Bildhuggarens Dotter, suom. Kristiina Kivivuori
WSOY, 1969, 126 s.

Tänä vuonna juhlitaan Tove Janssonia. Hänen syntymästään tulee kuluneeksi 100 vuotta ja näyttelyitä ja tapahtumia järjestetään ympäri maailmaa. Tove 100 -sivustolla voi tutustua tarkemmin kaikkeen siihen, mitä missäkin on suunnitteilla. Juhlavuosi huomioidaan myös monissa kirjablogeissa. Reeta Lue! Les!-blogissa haastaa sekä bloggaajat että blogien lukijat mukaan juhlintaan.

Toivon ehtiväni lukea tänä vuonna mahdollisimman paljon uudelleen Janssonin kirjallista tuotantoa. Ihastuin muumikirjoihin nuorena, niiden maailma oli niin lohdullisen hyväksyvä. Kaikki pienet ötökät uskalsivat rohkeasti olla juuri sellaisia kuin olivat, miksen siis minäkin.

Nyt aloitin lapsuudenmuistelmista. Kuvanveistäjän tytär on kertomuskokoelma, jossa pieni Tove tarkastelee ympäristöään isän ateljeessa Katajanokalla ja kesäisin Pellingin merimaisemissa. Tarinoiden tunnelma on sadunomainen ja jännittävä. Perhe, serkut ja ystävät ovat koko ajan ympärillä, mutta silti pieni tyttö seikkailee ennenkaikkea omillaan, mielikuvituksensa varassa. Äiti ja isä ovat usein uppoutuneita työhönsä ja tyttö liikkuu kotona kuin näkymätön omissa maailmoissaan. Hän luo ympärilleen hirmuisia myrskyjä, rakentaa kotipesän joka hautautuu lumeen, kokoaa jopa kultaisen vasikan nähdäkseen, suuttuuko Jumala.

Tällä kertaa ihastuin aivan erityisesti kertomukseen nimeltä Tyllihame. Siinä Tove ryömii äidin vaatekaappiin mustan juhlahameen alle. Hän katsoo ylös ja tuntee olevansa pimeässä hississä, isossa sadepilvessä tai hautajaisissa. Pieni nykäisy helmasta, ja hame putoaa tytön niskaan.
"...Minä kuulin miten vaateripustin katossa heilui ja kitisi. Pitkän aikaa istuin siinä hiljaa piilossa. Sitten kömmin vaatekomerosta ulos ja hame tuli mukana. Jatkoin matkaa välikön läpi sadepilvessä joka sihisi ja kahisi ympärilläni ja tuntui karhealta kasvoihin. Ketään ei ollut kotona...
...Minä kömmin isän suuren työpeilin eteen joka seisoi lattialla kipsilaatikkoa vasten. Iso musta pehmeä eläin kömpi sieltä minua vastaan. Tulin varovaiseksi ja pysähdyin. Eläin oli muodoton. Se oli niitä sellaisia, jotka voivat levätä ja madella huonekalujen alle tai muuttua mustaksi sumuksi joka tihenee tihenemistään kunnes se on tahmea ja tulee päälle kaikkialta ja tarttuu kiinni..." 
Mustat eläimet juoksentelevat ateljeen rojun seassa, nuuhkivat ja haistelevat ja niitä tulee enemmän joka kerta kun ne huutavat toisiaan. Lopulta ne alkavat ulista hiljaa ja siitä tyttö ymmärtää, että ne ovat sittenkin vaarattomia. Hän päättää ajaa ne ulos ja avaa kaikki ovet ja ikkunat, jopa uuninpellitkin hän kääntää ammolleen.

"Panin äidin juhlahameen komeroon ja suljin oven. Sitten menin salonkiin ja katselin lumikinosta. Se lepäsi lattialla niin kauniisti pitkänä kaarena ja kasvoi hiljalleen. Lumi kuiskasi tullessaan ikkunasta sisään. Korkeasaaressa kaikki eläimet olivat rauhoittuneet ja lakanneet ulisemasta kun olivat saaneet seuraa. Ikkunaverhot lepattivat ja muutama piirros kohoili seinällä. Huone oli kylmä ja uuden näköinen ja minä olin rauhallinen ja ajattelin että olinpa sentään järjestänyt kaiken aika hyvin. Oikeastaan olin tehnyt vain sen mitä jokaisen kunnon kansalaisen kuuluisi tehdä. Tarkoitan että: kuka tahansa voi päästää irti jotakin vaarallista, mutta niksi on siinä että osaa sijoittaa sen jälkeenpäin." 
Kuvanveistäjän tyttären tarinat ovat fiktiivisiä, mutta niissä on niin vahva eletyn tuntu, että on melkein mahdotonta olla sijoittamatta Tovea itseään mukaan tarinoihin. Myös Toven isä, kuvataiteilija Viktor Jansson ja äiti, kuvittaja Signe Hammarsten-Jansson ovat muiden sukulaisten muassa tunnistettavasti läsnä.

Vuoden 1991 suomenkielisen laitoksen takakannessa luvataan, että luettuamme teoksen ymmärrämme, mistä muumipeikot ovat peräisin.  Ja totta se on, tarinoista löytyy monia muumitarinoiden hahmojen sukulaissieluja, serkkuja ja esi-isiä. Mutta mikä tärkeintä, niissä näyttäytyy myös se sama upea mielikuvituksellisuus joka teki mahdolliseksi Muumilaakson kaikkine asukkaineen.

Kommentit

  1. Kuvanveistäjän tytär on ihana! Lapsen maailman kuvaaminen, luonto ja mielikuvitus on kuvattu kiehtovasti eikä ollenkaan liian herttaisesti: kaikessa on mukana myös säröä, kuten Tovella yleensäkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Säröä on ja kiehtovinta on ehkä se, että sitä niin selvästi myös saa olla :)

      Poista
  2. Luin Kuvanveistäjän tyttären pari vuotta sitten keväällä ja kirja nousi heti suurimmaksi Jansson-suosikseni Taikatalven rinnalle. Ihmeellinen ja ihana lapsuus, arkea, jossa on satua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ekasta lukukerrasta on jo niin kauan, etten muistanut näistä kuin häivähdyksiä. Muistan pitäneeni kirjasta, mutta jotenkin nämä aikuisten kirjat jäivät nuorempana muumiromaanien varjoon.

      Luulen, että nyt ei enää niin käy, oikein odotan että pääsen keskittymään muihinkin. Tästäkin pidin ihan valtavasti, varsinkin novelleista Tyllihame ja Kivi. Ja kirjaston varastosta löysin kyllä muutaman sellaisenkin, joita en ole koskaan ennen lukenut!

      Poista
  3. "Kuvanveistäjän tytär" on ihana! <3 Muhun on aina vedonnut jo ihan se ensimmäinen novelli ("Kultainen vasikka" tms?). Miten joku osaa kirjoittaa niin pienieleisesti niin isoista tunteista ja teemoista! Upea kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se Kultainen vasikka oli mullekin jäänyt parhaiten mielee ekasta lukukerrasta, siinä on mahtava draivi, tai ehkä vielä ennemminkin flow :D Sen oikein tuntee kuinka pieni tyttö puhkuu ja puhisee raivoissaan ja innoissaan...

      Poista
  4. Odotan tämän lukemista innolla, palaan lukemaan juttusi kunnolla myöhemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lukuhetkiä ja tervetuloa uudelleen!

      Poista
  5. Minulla on tämä omassa hyllyssä lukemattomana ja tarkoitus olisi lukea nyt kevään aikana juhlavuoden kunniaksi. Odotan paljon eikä arviosi ainakaan latistanut tätä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse pelätä pettymystä, kaikki novellit on hienoja, ja tuntuu vielä, että jokainen löytää näistä sen omansa, jota voi vielä muitakin kiihkeämmin rakastaa :)

      Poista
  6. Tämä on yksi niistä kirjoista, jotka haluaisin ehdottomasti omaan kirjahyllyyni :) En ole vielä lukenut, mutta uskon ihastuvani tähän. Tuo valitsemasi sitaatti on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset pian lukemaan, koko novelli tyllihameesta on niin hieno. Tykkäät varmasti :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!