lauantai 25. tammikuuta 2014

Reviiri 15 - Varsinais-Suomalaisen kirjallisuuden vuosikirja

Reviiri 2013 : uuden kirjallisuuden vuosikerta
toim. Tommi Parkko, Maria Merikanto ja Salla Tuukkanen
ulkoasu Paula Kemppainen
Varsinais-Suomen taidetoimikunta 2013, 197 s.

Runous täällä kotinurkilla voi varsin hyvin! Mitään muuta ei voi ajatella, kun lukee vuoden 2013 Reviiriä. Tämä joka toinen vuosi Varsinais-Suomessa julkaistava uusia kirjoittajia esittelevä antologia keskittyy tällä kertaa runoihin. Tartuin kirjaan ajatuksella, että lukaisen sen nopeasti lävitse, varmasti siellä on pari kiinnostavaa uutta tekijää joukossa. No, ensimmäinen oli kiinnostava. Niin oli toinenkin. Ja kolmas. Ja niin edelleen...
Toki joku kirjoittajista tuli runoillaan vielä lähemmäksi kuin joku toinen, mutta taitavia olivat kaikki!

Antologian toimittanut runoilija Tommi Parkko on varustanut teoksen myös hyvällä esipuheella. Siinä paitsi esitellään kirjoittajia, valotetaan myös julkaisusarjan historiaa sekä kirjallisuuden rakenteiden ja toimitatavan muutoksia. Vielä 80-luvulla runoilijaksi saattoi ryhtyä liki yksinomaan jonkin suuren kustantamon tuella. Nykyisin tie voi aueta myös runotapahtumien, kirjallisuuslehtien ja verkkojulkaisujen kautta. Lisäksi kirjoittamisen opetuksen yleistyminen on vaikuttanut runojen julkaisemiseen. Tämänkin Reviirin kirjoittajista liki puolet on opiskellut luovaa kirjoittamista yliopistolla Turussa.

Pirkko Soinisen teksteihin olen ihastunut jo aikaisemminkin. Kuulin niitä ensimmäisen kerran viime syksynä kirjamessuilla, kun Pirkko itse niitä luki estraadilla tuoreena RunoKaarinan voittajana. Reviiriin valituissa runoissa on läsnä tunnistettava yhdistelmä arkista naisenelämää ja riipaisevan tuttua kaipausta, samoja teemoja jotka kiehtoivat minua jo palkitussa kokoelmassa Murretut päivät.

Asetu auringon läikkään ja mieti että olet riittävästi
saleissa peiliovet paukkuvat, helisevät
kristallikruunut, ikävä. 

Asetu selin häneen, ette te kuitenkaan tunnistaisi toisianne
vaikka asutte samaa taloa, hupakko kettu
joka juoksee itäisestä siivestä läntiseen.
...


Veera Kivijärvi kertoo etsineensä kirjoittamiseen inspiraatiota mm. Sirkka Turkan runoista. Runoissa on paljon luonto- ja eläinaiheita, mutta ne eivät suinkaan jää miksikään pikku tuokiokuviksi metsästä. Päinvastoin, ne laajenevat kertomuksiksi elämästä, sen monimutkaisuudesta ja vaikeuksistakin.

kuka on tuonut nahan tänne, sen tuoksu murenee hitaammin kuin  
muisto eläimestä
tai rukous jota tuuli karstaa, hapero verka

veteen, veteen minä mieluiten menisin
uittamaan hiukseni jotka laahasivat kiveä,
                                                       vanha villa ja suola
on pysyttävä kaukana syttyvistä pensaista
kun on itse huokoista puuta ja lyhde
… 


Jani Laitikas esittelee itsensä skeptikoksi, joka pitää käsitteiksi purkamattomissa olevista tunteista. Hänen runoissaan yhdistyy usein yllättäviä juttuja, hämähäkit saattavat kutoa lopputekstejä kuvakarttoihin ja matemaattiset suureet määrittää ihmisyyttä. Hyvänlaatuisesti hämmentävät tekstit vaikuttavat tarkkaan harkituilta ja niistä nousee mieleen vahvoja, kirkkaita kuvia.

Sijoitut hämärän kertomaan
avaruuteen. 

Tulisi osoitetuksi inhimillistetty geometrinen tila,
irreaalinen kaava. Epäsäännölliset muuttujat.
Tulen nähdyksi summana, yhdistä nämä
laajenevat pisteet. 


Huumori on lyriikassa harvinaista ja ehkä joskus vaikeaakin. Usein kaikenlaisesta näppäryydestä jää ainakin minulle tunne vain jonkinlaisesta understatementista. Tapani Heinosen runoissa huumori on vähän tätä lajia, mutta hän onnistuu silti olemaan uskottava, hassuissa heitoissa ei tunnu olevan kyse pelkästään rohkeuden puutteesta johtuvasta sanojen takaisinotosta. Ennemminkin hän tuntuu etsivän tekstiinsä vankkaa maapohjaa, asioiden hyväksymistä ilman teennäistä kohottamista, sellaisinaan.

Täältä minä kurkistan
joogakurssin takarivistä
reumansyömällä selälllä
parinkymmenen pyllyn takaa 

Olen solmu
jota avaan
yhä uudestaan 

Olen jo perillä
mutta sinne on ensin löydettävä
pujoteltava laulavien lanteiden lomasta
äärettömyytensä äärelle
...


Lena Gottelier on kokoelman kirjoittajista ainoa, joka leikkitelee typografialla. Yleensä en sen suuntaisista kokeiluista innostu, mutta nyt kirjaimien paksunnokset ja kapiteelien epätavallinen sijoittelu keskelle sanoja toi runoihin rytmiä, ajatusta ja hauskuutta.

Gottelier taitaa huumorilajin muutenkin, ja aika ihanan räävittömällä tyylillä vieläpä. Aluksi kyllä ähkäisin lähinnä kai tuskastuneena runolle gynekologilla käynnistä, mutta ennenkuin ehdin kääntää sivua, olin jo myyty. Runojen tilanteet on helppo tunnistaa, vaikkei aivan samaa olisikaan kokenut.

Myyjätär vaikuttaa kovin nuorelta
ja kokemattomalta, osaako hän kertoa
millaista kuohuviiniä hääpäiväksi ostetaan,
kun ei ole kahteen viikkoon
puhuttu sanaankaan. Minä litistyn
torin ahtaassa lävessä, jonka talvet
ovat raidattomia mattoja ja savukalaa.  
...
Maakellarissa istun kevääseen ja pusken ituja,
paksuja valkoisia torahampaita.


Sanni Pesosen runot taas eivät aukene aivan helposti, mutta ehkä juuri siitä syystä niissä on jotain valtavan kiinnostavaa. Pesosen käyttämä kieli on yksinkertaista ja kirkasta, hän ei käytä mitään erikoisia sanoja tai outoja ilmaisuja. Jollain keinolla hän kuitenkin luo näihin pieniin salaperäisiin tarinoihin sellaista intensiteettiä, että ainakin minun on pakko pysähtyä kuuntelemaan melkein henkeä pidätellen.

Valja
Valjastit minut ensimmäisenä iltana.
Kaikki oli suloista ensin.
Naurua, olen tyttö,
olen laittanut kukkamekon ja jännittänyt.
 ...
Odotin, 
että myöhemmin
nauraisit kun näit
kun säps
räps 

en kai koskaan uskonut että
jää voisi viiltää vettä,
että joku voisi,


Otin tässä esille vain muutaman kirjoittajista. Luonnollisesti varmaankin juuri ne, joiden teksteihin joko heti samaistuin tai joiden vieraus aiheutti uteliaisuutta. Kokoelma on mittava ja kestää, tai oikeammin ehkä jopa vaatii, useammankin lukukerran. Sen hahmottaminen yhdellä lukemisella on melko mahdotonta jo siksi, että mukana on peräti 16 omanlaistaan runoilijaa. Seuraavalla kerralla huomioni osuu todennäköisesti taas johonkin muuhun, ja sitä oikein odotankin.

Muut antologiassa mukana olevat kirjoittajat ovat Marja Kangas, Mia Rönkä, Sofi Ylikoski, Elina Laine, Helianne Kallio, Kalle Talonen, Suvi Kauppila, Oskari Toivonen, Niina Oisalo ja Virpi Vairinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!