Kirjamuistikirja

Nummi, Markus: Kiinalainen puutarha : romaani Kansi: Timo Numminen Otava, 2004, 507 s. : kuv. Markus Nummen Kiinalaisen puutarhan mukana pääsee siirtymään ajassa taaksepäin satakunta vuotta, kauas Itä-Turkestaniin. Kiinan, Venäjän, Intian ja Afganistanin rajamaille, aina Taklamakanin autiomaan reunalle asti. Tapahtumat käynnistyvät lapsijoukon temmellyksen tuodessa vanhan marsalkan mieleen valokuvaan tallennetun hetken kauan sitten. Silloinkin kuvaan tuli mukaan jotain odottamatonta. Jotain, jota moni ei edes näe, mutta joka oikealla hetkellä paljastettuna pelastaa ihmishenkiä. Pieni tyttö kyyhöttää pimeässä setänsä vierellä ja pyytää kiihkeästi tätä jatkamaan kertomusta. On vuosi 1933 ja alueella riehuu sota. Toisiaan tappavat ja ryöstävät kiinalaiset, venäläiset ja uiguurit; ateistit, muslimit ja kristityt. Jos näiltä jotain vielä jää jäljelle, siitä tekevät selvää vuoristoa kiertelevät rosvojoukot. Tytön ja miehen pakomatka on päätynyt tällaisen rosvojoukon kynsiin. Se...

Wahlström, Erik: Jumala Gud, suom. Leena Vallisaari Schildts, 2012, 281 s. Kannen suunnittelu Anders Carpelan Teoksen aiheena on raamattu ja kirkkohistoria, mutta kovin monille uskonnollisen kirjallisuuden etsijöille tätä ei silti kannattane suositella. Tyylilaji on nimittäin satiiri. Mukana on vakaviakin teemoja, mutta teksti on koko ajan hauskaa ja terävää. Kristinuskon opinkappaleita ja aatehistoriaa käydään läpi laajasti, hienostuneesti ja riemukkaasti rienaten! Kertomuksen alussa Jumala on nuori, kiimainen kloppi. Kiihkoissaan ja mielettömässä luomisen halussaan hän tarttuu jäykkänä sojottavaan siittimeensä, ja ahtaasta esinahasta huolimatta purskauttaa ilmoille alkuräjähdyksen, josta aika alkaa kiertyä esille. Aluksi kaikki on ihanaa, eläimet laiduntavat rinta rinnan virvoittavien vetten luo ja Aadam ja Eeva kisailevat viattomina vehreillä niityillä. Mutta kauan tämä onni ei Jumalaa tyydytä. Taivaassa sentään arkkienkelit Mikael, Gabriel ja Rafael kumartavat auliisti p...

Pystynen, Tiina : Jos ei lintu laula sinulle, laula sinä linnulle WSOY, 2013, 89 s. : kuv. Tiina Pystynen on aina osannut laittaa ihanasti kampoihin vallitseville käsityksille naiseudesta, parisuhteesta, rakkaudesta ja monesta muutakin asiasta. Nyt lisämausteena naisen elämään on tullut vanheneminen. Ja kun Pystysen tapana on yleensäkin ollut vetää aihe auki pohjamutia myöten, päästään tässäkin heti siihen itseensä, kuolemanpelkoon.   Morituri te salutant! "Terveydenhoitaja kysyi ikääni. Muistelin, että se saattaisi olla 48.    Niinkö nuori?    Ei se täsmännyt. 53, ehdotin, mutta sekään ei pitänyt paikkaansa.   Onneksi muistin, että olen syntynyt vuonna -55. Laskekoon siitä!   Miten ihmeessä sitä ikänsä pystyisi muistamaan kun se joka vuosi vaihtuu?" Lainauksista saa vain kalpean aavistuksen siitä, miltä juttu kirjasta luettuna tuntuu. Tästä puuttuvat sekä kuvat että Pystysen fontti, Pikkutintti Bold, jonka vaikutus juttujen sävyyn j...

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu Gummerus, 2013, 281 s. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka Aiheen puolesta en kiinnostunut tästä kirjasta, en uskonut nuorella lestadiolaisäidillä olevan paljoakaan sellaista kerrottavaa, josta haluaisin lukea. Minut innostivat lukemaan Rauhalan tekstistä poimitut kauniit ja runolliset lainaukset, joita alkoi ilmestyä blogeissa samaan tahtiin kuin kiittäviä arvioita kirjasta. "Kun katson lapseni kasvua, voin kuulla kohinaa. Vaikka lapsi on minussa kiinni kuin pahka koivussa, en voi olla tuntematta ylpeyttä: koivunmahlani kasvattaa hänet vahvaksi ja terveeksi. Minun diplomityöni on tehty, kun läpikuultavista sormista tulee pulleita herneenpalkoja ja ohuet linnunjalat muuttuvat leivinliinan alla kohonneiksi vehnäpitkoiksi. Minun väitöskirjani on valmis, kun imukuppisuu herahtaa hampaattomaan nauruun ja silmiin syttyvät auringonkukat. Ja kun rakastava katseeni on ympäröinyt pienen ihmisen niin kokonaiseksi, ettei hän ikinä täysin katoa, minä niiaan...

Mehr, Marissa: Veristen varjojen ooppera Päällys Martti Ruokonen WSOY, 2013, 285 s. "Jousisoitinten varovainen kuiskinta virisi ilmassa. Jokaisen nuotin erotti toisistaan, viulu toisensa jälkeen piirsi kuvaansa keltaiseen sateeseen. Lehtiä oli hetki hetkeltä enemmän, Julietten oli vaikea nähdä ympäristöään. Lehdet vilisivät silmissä, täyttivät näkökentän. Hän tunsi hipaisun ja kääntyi, muttei nähnyt ketään. Ei, vaikka oli tuntenut sen selkeästi. Kosketuksen. Ääriviivat sumenivat ja menettivät merkityksensä. Hän hengitti syvään ympäristön lahoa tuoksua. Viulut, altot ja sellot virittyivät viimeiseen sointuun. Kielet jännittyivät ja maisema värjäytyi kullanruskeaksi. Maailma oli väriä." Marissa Mehrin esikoisteos on hurja ja voimakas romaani. Se vie lukijan syvälle intohimojen puristukseen, aivan kuten oopperakin. Oopperaan sentimentaalisuus tuntuu kuuluvan mukaan itsestään selvästi, kirjallisessa muodossa moisesta melodraamasta saattaisi helposti tulla noloa. Täss...

Sinulle ja minulle lukutaito on itsestäänselvyys, mutta maailmassa on miljoonia ihmisiä, joille se ei sitä vielä ole. Eikä kyse ole lapsista, vaan peräti liki joka kuudennelta aikuiselta puuttuu taito lukea ja kirjoittaa. Lukutaidottomuuden taustalla on yleensä köyhyyttä ja sotaa, varsinkin pakolaisleirien hankalissa olosuhteissa koulunkäynti on vaikeaa. Suomen Pakolaisapu on kansalaisjärjestö, joka edistää pakolaisten ja paluumuuttajien perusoikeuksien toteutumista Suomessa ja maailmalla. Pakolaisapu tekee työtä lukutaidon kohentamiseksi tällä hetkellä Liberiassa, Sierra-Leonessa, Ugandassa ja Thaimaassa. Koulutuksiin osallistuu vuosittain noin 16 500 nuorta ja aikuista. Kotimaiset kirjablogit keräävät rahaa Suomen Pakolaisavun lukutaitotyöhön. Jos haluat blogisi mukaan, katso ohjeet kampanjaa organisoineen Hannan Kirjainten virrassa -blogista. Keräykseen voit osallistua Jelpi -sivumme kautta , tule mukaan! "Lukutaito on yksi tärkeimmistä taidoistamme – se on myö...

Tietäväinen, Aino ja Ville: Vain pahaa unta WSOY, 2013, 47 s. Monilla lapsilla on ennen kouluikää kausi, jolloin he näkevät paljon painajaisia. Muistan jostain kuulleeni, että pahat unet liittyvät mielikuvituksen ja ajattelun kehitykseen aika luonnollisena osana, eivätkä välttämättä siis ole merkki mistään sen suuremmista ongelmista. Paras lääke painajaisiin taitaa usein ollakin turvallinen syli ja aikuisen tyyni vakuutus, että uni ei ole totta, ei tarvitse enää pelätä. Vain pahaa unta kertoo sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen pienen Aino -tyttären unista tämän ollessa 3-6 vuotias. Ainoa ajavat öisin metsässä takaa jättiläispuput korkokengät jaloissaan, hänen unissaan syttyy tulipaloja ja niissä kuljetaan päättymättömissä pimeissä porraskäytävissä. Kaikkein eniten minua hätkähdytti uni, jossa turvallinen isä, joka yö toisen jälkeen kuuntelee ja rauhallisesti juttelemalla saa pelon hälvenemään, uhkaa muuttua piirrokseksi, pelkiksi mustiksi ääriviivoiksi! Albumi ei vaikuta a...

Ostan vain harvoin kirjoja, niitä kun on työn puolesta niin helposti saatavilla muutenkin. Nuorempana yksi lauantain huveista oli koluta kaupungin kaikki kirjadivarit, vaan eipä ole tullut pitkään aikaan lähdettyä kierrokselle. Hauskaa se varmasti olisi vieläkin, mutta tuskin entisenlaisia määriä kirjoja kotiin kuitenkaan enää laahaisin. Kirjaston yltäkylläisyydessä minusta on tullut tosi kranttu. Ne harvat kirjat jotka vielä omaan hyllyyni kelpuutan, ostan sitten melkein hinnalla millä hyvänsä. Muistan vain muutaman kerran jolloin haluamani opus on jäänyt kauppaan liian kalliin hinnan vuoksi. Viimeksi kun näin kävi, kyseessä oli uusi kirjallisuushistoria jota en millään raaskinut hankkia heti ilmestymisen jälkeen, vaan vasta pienen nikottelun jälkeen. Onneksi himoitsen kalliita kuvateoksia vain harvoin, yleensä hankin romaaneja tai runokirjoja jotka sopivat laihalle kukkarolleni paljon paremmin. Turussa on hyvä kirjakauppatilanne; on Akateemista, Suomalaista ja Kansallista sekä...

Forsström, Tua: Lokakuun iltana soudin järvelle : runoja En kväll i oktober rodde jag ut på sjön, suom. Caj Westerberg Kansikuva Per Mäkitalo, päällys Anders Carpelan Siltala, 2013, 43, [5] s. Tua Forsströmin runoissa on hämmästyttävän suuria ulottuvuuksia. Ne ovat kuin karttoja, joissa läheltä katsottuna on vain arkisia merkkejä, vektoreita ja pisteitä. Kun nostaa katsetta hiukan, edessä onkin valoa hohtava maisema ja näkyvyys merkityksiin asti. Kokoelman rakenne on jännittävän spiraalimainen. Samat aiheet kehittyvät runoissa niin, että muodostuu melkein kuin juonellinen tarina, jossa alun salaperäiset lauseet selittyvät vasta myöhemmissä runoissa. Kauniin pienen kirjan nimi houkuttelee minut kuvittelmaan lokakuista iltaa järvellä. Kuvasta tulee väistämättä voimakas ja tunteellinen; järven pinta on tyyni, vesi jähmeää, jäätä voi muodostua milloin hyvänsä. Illan viimeinen valo on matala ja kirkas, vihreällä kaarella tummansinisen yllä. Humuksen voi vielä haistaa, vaikka kylm...

Doctorow, E. L.: Homer ja Langley Homer & Langley, suom. Helene Bützow Päällys: Marko Taina Tammi, 2013, 220 s. Homer ja Langley on karheankaunis tarina, jota oli vaikea lukea. Kertomuksen sävy ei ole erityisen alakuloinen, mutta näiden kahden vanhan miehen kohtalo sai minut silti surulliseksi. Kertomus perustuu todellisuuteen. Doctorow on ottanut melko suuriakin taiteellisia vapauksia sitä kirjoittaessaan, mutta uskoisin hänen tehneen tämän kirjan päähenkilöiden, Homer ja Langley Collyerin elämänvaiheita kunnioittaen. Doctorow on venyttänyt aikajanaa kestämään melkein koko vuosisadan, suuri osa 1900-luvun uutiskynnyksen ylittäneistä tapahtumista on valjastettu taustoittamaan veljesten elämää. Täysin uusia henkilöitäkin on varmasti keksitty, mutta keskustelut ja tapahtumat vaikuttavat juuri niiltä, jotka olisivat oikeastikin voineet tapahtua. Homer ja Langley asuvat Viidennellä Avenuella Manhattanilla. Kun pojat ovat lapsia, koti on hieno; vanha irlantilainen palvelija...

Rauanjoki, Katri: Muuri Torni, 2012, 248 s. Muurin perusidea on hieno. Kaupunki jakautuu kahtia, sisä- ja ulkopiiriin. Ulkopiirillä menestys kolisee onttouttaan, mutta on silti menestystä yhtä kaikki. Kirjan päähenkilölle Lauralle siihen kuuluvat jakkupuvut ja työ konttorissa, baarissa kikattelevat ystävättäret ja salainen rakkaus ukkomieheen, Matiakseen. Sisäpiiriltä taas turvaa hakevat menestyksestä osattomat kummajaiset. Mielenkiintoiseksi jaon tekee se, että muuri kuvataan samanaikaisesti kivisenä seinämänä ja mielen sisäisenä blokkina, jokaiselle ihmiselle omanlaisena esteenä nähdä selkeästi, ilman ennakkoluuloja. "Aamu koittaa. Ja aivan sisällä kaupungissa - siellä, mihin on harvoin asiaa - osuu valo harmaanruskeaan kiveen. Sen vieressä on toinen samanlainen ja sen vieressä vielä yksi. Itse asiassa kaupungin sisällä kasvaa Muuri. Jossain kohden se on matala kuin aita, jossain korkea ja paksu vankilan rajaava seinä. Sen satunnaisista hohtavimmista särmistä heijast...

Egan, Jennifer: Sydäntorni The keep, suom. Heikki Karjalainen Keltainen kirjasto 443 Tammi, 2013, 346 s. Jennifer Egan kirjoittaa upean vapautuneesti. Teksti on riehakasta ja hauskan välinpitämätöntä, sen mukana on helppo lähteä iloiseen kapinaan kaavoittunutta kirjallista tyyliä vastaan. Egan kirjoittaa älykkäästi, mutta on samalla vähän rock. Aika vähän, mutta ihan riittävästi. Sydäntornia  on luonnehdittu dekkariksi ja kauhutarinaksi, mutta kirjaa on mahdoton sijoittaa yksinomaan kumpaankaan genreen. Sydäntorni on tyylipuhdas sekoitus, ilkikurisesti monen genren kanssa flirttaileva romaani jota ei niin vain luokitellakaan. Miljöö on goottilaisen kauhukertomuksen klisee, yhtäällä vankila ja toisaalla vanha rapistunut linna Euroopan vuoristoalueella. Linnan kuvaus on herkullista, Egan tuntuu päästävän valloilleen kaikki lapsuuden saduista ja kummitustarinoista kehkeytyneet ideansa. Linnan omistaneen suvun viimeinen edustaja, tornissa yksin asusteleva 98-vuotias paronita...

Kesälukumaratonin ensimmäinen osa on alkanut! Itse valitsin aloitushetkeksi keskiyön, mutta uuvahdin nolosti jo ensimmäisen 50 sivun jälkeen. Ja sitten nukuin kuten lomalaisen kuuluu, täydet 10 tuntia, pitkälle aamupäivään siis. Mutta nyt on lukeminen vauhdissa. Muiden maratoonarien edistymistä voi seurata kätevästi Kirsin kirjanurkan kautta. Siellä on lista mukaan ilmoittautuneista blogeista ja muutakin tietoa tempauksesta. Minä aloitin komeasti myyteistä. Ragnarök : jumalten tuho / Byatt, A. S Ragnarok, suom. Titia Schuurman Tammi, 2013, 163 s. S. 136- 148: Ajatuksia myyteistä. "Hän kertoi suunnittelevansa rantaviivan kartoittamista. Ei suurina, säännöllisinä puolikaarina, joita jumalat ja ihmiset voisivat piirtää tehdäkseen tästä lahdesta sataman lohikäärmelaivoille. Vaan pienenä, kivi kiveltä, puro purolta, niemeke niemekkeeltä, yhtä pienenä kuin hänen sormensa, pienenä kuin sormenkynsi. Siitä tulisi kartta hietakirpuille ja tuulenkaloille, silla kaikki on yh...

Kallio, Katja : Säkenöivät hetket Otava, 2013, 413 s. Pidän tämän kirjan kannesta niin paljon, että tavoistani poiketen kuvasin sen itse! Olen surkea kuvaaja ja kustantajien kansikuvat kelpaavatkin minulle yleensä oikein hyvin, mutta nyt halusin saada mukaan myös takakannen. Kansipaperin on suunnitellut Emmi Kyytsönen . Nimi kuulostaa niin tutulta, että olen tainnut ihailla hänen töitään jo joskus aiemminkin. Kirjastosta osui minulle tämä vanhaan tyyliin muovitettu kappale, jossa kuvat on leikattu irti ennen muovitusta, yhtenäinen kansipaperi olisi varmasti ollut vielä hienompi. Kuten kansikin, koko romaani on kauttaaltaan äärimmäisen tyylikäs. En mitenkään erityisesti ihastunut tarinan henkilöihin eivätkä käsitellyt ihmissuhteet ja aiheetkaan aivan osu mielenkiintoni ytimeen, mutta silti nautin tavattomasti kirjan lukemisesta. Sen tunnelma on niin yhtenäinen ja uskottava, aikakausi tuntuu välittyvän autenttisena lukijalle. Kesäiset rantakaupungit ovat kiehtovia. Rakastuin...

Rivien välissä : kirjablogikirja / Katja Jalkanen & Hanna Pudas Avain 2013, 168 s. Innokkaasti odottamani kirjablogikirja saapui minulle juhannukseksi. Lukemaan pääsin vasta pyhien jälkeen mutta sitten hotkaisinkin koko herkun melkein yhdeltä istumalta. On upeaa saada käsiinsä kirja, joka kertoo mieluisasta harrastuksesta ja jonka tekemistä on itsekin päässyt hiukkasen edesauttamaan. Vastasin Katjan ja Hannan lähettämään kyselyyn yhdessä noin kuudenkymmenen muun kirjabloggarin kanssa. Apuni oli siis vaatimatonta lajia, mutta silti olen todella iloinen ja ylpeäkin siitä että olen mukana! Kirjablogikirja alkaa katseella menneisyyteen. Suomessa on blogattu noin kymmenen vuotta ja kirjoistakin melkein yhtä kauan. Itse aloitin noin kolme vuotta sitten, enkä silloin arvannut ollenkaan mitä kaikkea bloggaaminen tulisi tuomaan muassaan. Muutaman kuukauden haahuilin yksikseni bittiavaruudessa, mutta sitten, herranjestas, joku kommentoi! Eikä se joku ollutkaan kuka tahansa, vaan tut...

Vigdís  Grímsdóttir : Valosta valoon Frá ljósi til ljóss, suom. Tapio Koivukari Johnny Kniga, 2004, 168 s. Valosta valoon on sadunomainen kertomus Rósasta, jonka äiti on kuollut tyttären syntyessä. Rósa oppii tuntemaan äitinsä Magdalenan tämän päiväkirjaa lukemalla. Muistiinpanot ovat tyttärelle tärkeitä, niiden kautta ja mielikuvituksensa avulla hän pääsee eräänlaiseen keskusteluyhteyteen äidin kanssa. Rósa elää kymmenvuotiaaksi isänsä Lennin kanssa. Isän rakkaus tytärtä kohtaan on voimakasta, mutta sitä leimaa myös surumielinen kaipaus. Muita tärkeitä henkilöitä romaanissa ovat Rosán ystävätär Lúna sekä myöhemmin myös tyttöjen poikaystävät Ruskea ja Sininen. Lúna haaveilee taidemaalarin urasta ja ihailee Frida Kahloa. Samaistuminen ja esikuvan palvonta on niin voimallista, että meksikolaistaiteilijattaren tuskaisat aiheet ja hehkuvat värit siirtyvät Lúnan maalauksiin melkein sellaisinaan ja uhkaavat näivettää tytön oman ilmaisun. Kopioimisvaiheen jälkeen Lúna kui...

Sain Taikalta Kirjasfääristä Liebster Award-tunnustuksen, kiitoksia paljon, näihin kysymyksiin oli kiva vastata! Liebster Award-tunnustuksen säännöt: 1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen. 2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen. 3. Keksi 11 kysymystä. 4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa. 1. Kuinka monta hyllymetriä kirjoja omistat? Alakerrassa meillä on n. 25 m kirjoja, yläkerrassa tyttärien huoneissa vielä muutama hassu lisää. Hankin tosi vähän kirjoja nykyisin, vain ne välttämättömimmät, jotka on ihan pakko saada omistaa. Työ kaupunginkirjastossa takaa sen, että luettavaa on saatavilla muutenkin. 2. Mitä kirjahyllyissäsi on kirjojen lisäksi? Seuraavaksi eniten tilaa vievät valokuva-albumit, cd-levyjä on 3 hyllyllistä ja yksi vinyylilevyjä. Parilla hyllyllä on vanhoja kameroita ja koriste-esineitä keramiikasta. Ja ovien takana piilossa olevat videokokoelmat meinasivat unohtua, pari hyllyllistä niitäkin. Vanhemmalla tyttärellä alkaa oll...

Karila, Juhani: Gorilla Otava, 2013, 140 s. Juhani Karila palkittiin J.H. Erkon kirjoituskilpailussa vuonna 2010 ja häneen tuolloin kohdistetut odotukset lunastetaan nyt. Esikoisteos, Gorilla , on 12 novellin kokoelma. Se on omaperäinen ja vauhdikas, pinnalta hauska ja pinnan alta monenlaisiin tulkintoihin usuttava teos. Itseasiassa Karilan nimi ei ollut painunut mieleeni, mutta jostakin luin novellista, jonka nimi on Kun kana tappaa , ja mielenkiinto heräsi. Oli pakko saada tietää mitä noin nyrjähtäneen otsikon taakse kätkeytyy. Ja sain mitä odotinkin, nimittäin yllätyksen. Tai oikeastaan montakin yllätystä, Karilan teksti on niitä täynnä, se melkeinpä rakentuu niiden varaan. Rakastin nuorena suuresti julkaisua nimeltä Pahkasika. Vaikka tyyli nyt ei aivan sama olekaan, tätä lukiessani koin samanlaista riemua kuin muistan tuolloin 70-80-lukujen taitteessa Pahkiksen hillittömän hauskoja juttuja lukiessa kokeneeni. Avausnovelli Pallenkallo on yksi kokoelman helmistä. Lukija ...

Conrad, Joseph : Pimeyden sydän Heart of darkness, suom. Kristiina Kivivuori Otava, 2010, sarjassa Seven Kiinnostuimme lukupiirissä modernismin käsitteestä. Tutkailimme muutamia 1900-luvun alun kertomakirjallisuuden klassikkoja ja valitsimme niiden joukosta luettavaksi tämän modernistisen romaanin airueen, Conradin Pimeyden sydämen . Heart of darkness  ehti ilmestyä Englannissa jo 1800-luvun puolella, ensin jatkokertomuksena aikakauslehdessä ja pian myös yhtenäisenä kirjana vuonna 1902. Suomennos siitä tehtiin kuitenkin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1968. Suomennoksen kieli on kestänyt aikaa hyvin. Raisa Kuikka kertoo Kiiltomadossa ilmestyneessä käännöskritiikissään Kivivuoren napakoittaneen Conradin ylitsevuotavia kuvauksia ja rönsyileviä sananparsia. Vaikuttaa siltä, että kääntäjä on onnistunut tekemään tekstistä helppolukuisemman yksinkertaistamalla ilmaisua latistamatta silti voimakkaan pahaenteistä tunnelmaa. Joitain vanhahtavia sanoja toki on mukana, mutta ne ...