Liebster Award



Sain Taikalta Kirjasfääristä Liebster Award-tunnustuksen, kiitoksia paljon, näihin kysymyksiin oli kiva vastata!

Liebster Award-tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.


1. Kuinka monta hyllymetriä kirjoja omistat?
Alakerrassa meillä on n. 25 m kirjoja, yläkerrassa tyttärien huoneissa vielä muutama hassu lisää. Hankin tosi vähän kirjoja nykyisin, vain ne välttämättömimmät, jotka on ihan pakko saada omistaa. Työ kaupunginkirjastossa takaa sen, että luettavaa on saatavilla muutenkin.

2. Mitä kirjahyllyissäsi on kirjojen lisäksi?
Seuraavaksi eniten tilaa vievät valokuva-albumit, cd-levyjä on 3 hyllyllistä ja yksi vinyylilevyjä. Parilla hyllyllä on vanhoja kameroita ja koriste-esineitä keramiikasta. Ja ovien takana piilossa olevat videokokoelmat meinasivat unohtua, pari hyllyllistä niitäkin. Vanhemmalla tyttärellä alkaa olla jo aika mittava kauhuleffakokoelma huoneessaan, sitä en kyllä omista, mutta jonkinlainen käyttöoikeus niihin saattaisi vielä tarvittaessa olla mahdollista saada.

3. Nauratko ääneen lukiessasi?
Silloin tällöin kyllä, mutta liian harvoin, voisin nauraa enemmänkin! Asiakkaatkin kysyvät usein hauskoja hyvänmielen kirjoja, pettyvät raukat pahasti kun kerron, että olen taaskin lukenut vain surullisia ja järkyttäviä tarinoita.

4. Itketkö lukiessasi?
Kyllä joskus kyynelehdin. Vaikka yllättävää kyllä, nyt kun mietin tätä, niin huomaan että suurempia tunnekuohuja kuitenkin aiheuttavat musiikki ja elokuvat. Eilenkin Brucen konsertissa kun River aukaisi kyynelkanavan oikeasta silmästä, se valui sitten konsertin loppuun asti. Ja viime viikonloppuna kun katsoin leffan nimeltä Detachment, otin sen jälkeen oikein kunnon itkusession.

5. Minkä kirjan luit viimeksi yhdeltä istumalta?
Aika harvoin luen mitään yhdeltä istumalta. Ahmimalla on mennyt ainakin Don DeLillon Cosmopolis ja Kuisma Korhosen Lukijoiden yhteisö. Varmaan muitakin, mutta nuo tulevat erityisen vangitsevina ensimmäiseksi mieleen.

6. Millaisen kirjan kirjoittaisit?
Ohhoh, epäilen vähän olisiko minulla pitkäjänteisyyttä kirjoittaa yhtään minkäänlaista kirjaa! Mutta jos saa unelmoida, kirjoittaisin sellaisen kirjan, jonka kieli on pientä, kirkasta ja kylmää mutta ajatukset suuria ja palavia.

7. Mitkä ovat hyvän kirjan kolme tärkeintä ominaisuutta?
Oivaltavat ajatukset joiden takana on maailmankatsomus, joka ei liikaa poikkea omastani. Tarkoituksenmukainen kieli on tärkeää; hyväksyn jonkinasteisen kielellä leikittelynkin, mutta se ei saa nousta itsetarkoitukseksi.

8. Mitä sanoit tavatessasi lempikirjailijasi (tai toivoisit sanovasi, jos näin ei ole käynyt)?
Jos tapaisin jonkun todella paljon ihailemani kirjailijan, menisin varmaan ihan mykäksi. Useimmin tyydyn vain kuuntelemaan, joskus olen kysynyt jotain kirjoihin, niiden vastaanottoon tai kirjoittamiseen liittyvää.

9. Mikä on lempirunosi?
Ihan nuorena rakastin Katri Valan runoja, erityisesti runo nimeltä Kukkiva maa sykähdytti. Runo oli peruskoulun äidinkielen oppikirjassa ja siitä koko innostus lähti, äiti osti minulle sitten Valan Kootut runot. Paksu opus nököttää vieläkin kunniapaikalla runohyllyssä, vaikka harvemmin sitä enää avaankaan. Lukioikäisenä pidin mm. Arto Mellerin ja Pablo Nerudan runoista, nykyisin seuraan kotimaista uutta  runoutta, tosin aika laiskasti. Viimeisiä suuria ihastuksia on Kristiina Wallin, jonka runoista olen muutaman kerran kirjoittanut blogiinkin.

10. Mittailetko tuttaviesi kirjahyllyjä salaa vai avoimesti?
En mittaa ollenkaan, mutta ihan avoimesti tutkin, ja levyhyllyt myös. Ja mitä kauemmin ja hartaammin tutkintaa suoritan, sen suurempi kohteliaisuus se mielestäni on hyllyn omistajalle.

11. Minkä kirjan haluaisit lukea alkuperäiskielellä, jos osaisit?
Luimme viimeksi lukupiirissä Vigdís Grimsdóttirin romaanin Valosta valoon (suom. Tapio Koivukari). Siinä oli paljon sellaista, joka pani miettimään kääntäjän osuutta ilmaisussa. Toinen mielenkiintoinen olisi Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi (suom. Kersti Juva). Uskon molempien olevan loistavia käännöksiä, mutta ehkä juuri siksi olisikin niin kiinnostavaa nähdä millaisista lähtökohdista joihinkin ratkaisuihin on päädytty. Grimsdóttirin tekstissä kiinnostavia ovat lähinnä jotkin yksittäiset ilmaisut ja lauseet, Barnesilla taas ennemminkin koko teoksen rakenteeseen liittyvä hämäys ja salaperäisyys.

Innoissani siis vastailin, mutta nyt kun minun vuorostani pitäisi keksiä kysyttävää, tulikin stoppi! Annan siis armon käydä oikeudesta tällä kertaa ja itselleni luvan jättää haasteen heittämättä eteenpäin, ainakaan heti. Ehkä niitä kysymyksiä alkaa kehkeytyä kun hetken kypsyttelen, katsotaan...

Kommentit

  1. Cosmopolis on kyllä hyvä. Tykkäsin White Noisesta myös.

    Mä olen joskus miettinyt, että pitäisikö sittenkin ruveta kirjastontädiksi isona, kun työedut ovat niin hyvät. Mutta ehkä parempi, etten, koska asiakkaiden palvelu katkaisisi ikävästi lukemisen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Valkoinen kohina vielä lukematta, joku sanoi siinä itselleen olleen puolet liikaa. Saa sitten nähdä, aion kyllä lukea!

      Kirjastossa on kiva olla töissä, palkkapäivänä vaan joskus ihmettelee, että kuin tulikin valittua tämä ala.

      Poista
    2. Oisit toisaalta saattanut valita ruveta kirjailijaksi. Ihanaa, palkkapäivä aina silloin tällöin, mutta vain jos on muistanut hakea apurahaa ajoissa!

      Poista
  2. Nimenomaan Kuin jokin päättyisi olisi ollut kivaa lukea alkuperäkielellä.

    Määritelmäsi mahdollisesti kirjoittamastasi kirjasta on timantinkirkas, upea!

    VastaaPoista
  3. Näitä oli kiva lukea, kiitos. Minä löysin Kristiina Wallinin runot vuosi sitten ja olin sinun laillasi ihan myyty. Jos olisin nyt kotona, mittaisin varmaan monta hyllymetriä meillä on kirjoja, mutta kun en ole, en mittaa. En ole tullut koskaan laskeneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiina Wallinin runot ovat niin hienoja, varsinkin pidän ihan ensimmäisestä kokoelmasta, Kengitetyn eläimen jäljet. Pari viikkoa sitten sain lisäksi tietää, että olemme melkein sukulaisia; serkkuni vaimo kertoi, että Kristiina on hänen serkkunsa :)

      Harmitti, kun keväällä K.W. olisi ollut Turussa muistaakseni kirjakahvilassa esittämässä runojaan, ja minä en päässyt paikalle.

      Poista

Lähetä kommentti