Kirjamuistikirja

Rauanjoki, Katri: Muuri Torni, 2012, 248 s. Muurin perusidea on hieno. Kaupunki jakautuu kahtia, sisä- ja ulkopiiriin. Ulkopiirillä menestys kolisee onttouttaan, mutta on silti menestystä yhtä kaikki. Kirjan päähenkilölle Lauralle siihen kuuluvat jakkupuvut ja työ konttorissa, baarissa kikattelevat ystävättäret ja salainen rakkaus ukkomieheen, Matiakseen. Sisäpiiriltä taas turvaa hakevat menestyksestä osattomat kummajaiset. Mielenkiintoiseksi jaon tekee se, että muuri kuvataan samanaikaisesti kivisenä seinämänä ja mielen sisäisenä blokkina, jokaiselle ihmiselle omanlaisena esteenä nähdä selkeästi, ilman ennakkoluuloja. "Aamu koittaa. Ja aivan sisällä kaupungissa - siellä, mihin on harvoin asiaa - osuu valo harmaanruskeaan kiveen. Sen vieressä on toinen samanlainen ja sen vieressä vielä yksi. Itse asiassa kaupungin sisällä kasvaa Muuri. Jossain kohden se on matala kuin aita, jossain korkea ja paksu vankilan rajaava seinä. Sen satunnaisista hohtavimmista särmistä heijast...

Egan, Jennifer: Sydäntorni The keep, suom. Heikki Karjalainen Keltainen kirjasto 443 Tammi, 2013, 346 s. Jennifer Egan kirjoittaa upean vapautuneesti. Teksti on riehakasta ja hauskan välinpitämätöntä, sen mukana on helppo lähteä iloiseen kapinaan kaavoittunutta kirjallista tyyliä vastaan. Egan kirjoittaa älykkäästi, mutta on samalla vähän rock. Aika vähän, mutta ihan riittävästi. Sydäntornia  on luonnehdittu dekkariksi ja kauhutarinaksi, mutta kirjaa on mahdoton sijoittaa yksinomaan kumpaankaan genreen. Sydäntorni on tyylipuhdas sekoitus, ilkikurisesti monen genren kanssa flirttaileva romaani jota ei niin vain luokitellakaan. Miljöö on goottilaisen kauhukertomuksen klisee, yhtäällä vankila ja toisaalla vanha rapistunut linna Euroopan vuoristoalueella. Linnan kuvaus on herkullista, Egan tuntuu päästävän valloilleen kaikki lapsuuden saduista ja kummitustarinoista kehkeytyneet ideansa. Linnan omistaneen suvun viimeinen edustaja, tornissa yksin asusteleva 98-vuotias paronita...

Kesälukumaratonin ensimmäinen osa on alkanut! Itse valitsin aloitushetkeksi keskiyön, mutta uuvahdin nolosti jo ensimmäisen 50 sivun jälkeen. Ja sitten nukuin kuten lomalaisen kuuluu, täydet 10 tuntia, pitkälle aamupäivään siis. Mutta nyt on lukeminen vauhdissa. Muiden maratoonarien edistymistä voi seurata kätevästi Kirsin kirjanurkan kautta. Siellä on lista mukaan ilmoittautuneista blogeista ja muutakin tietoa tempauksesta. Minä aloitin komeasti myyteistä. Ragnarök : jumalten tuho / Byatt, A. S Ragnarok, suom. Titia Schuurman Tammi, 2013, 163 s. S. 136- 148: Ajatuksia myyteistä. "Hän kertoi suunnittelevansa rantaviivan kartoittamista. Ei suurina, säännöllisinä puolikaarina, joita jumalat ja ihmiset voisivat piirtää tehdäkseen tästä lahdesta sataman lohikäärmelaivoille. Vaan pienenä, kivi kiveltä, puro purolta, niemeke niemekkeeltä, yhtä pienenä kuin hänen sormensa, pienenä kuin sormenkynsi. Siitä tulisi kartta hietakirpuille ja tuulenkaloille, silla kaikki on yh...

Kallio, Katja : Säkenöivät hetket Otava, 2013, 413 s. Pidän tämän kirjan kannesta niin paljon, että tavoistani poiketen kuvasin sen itse! Olen surkea kuvaaja ja kustantajien kansikuvat kelpaavatkin minulle yleensä oikein hyvin, mutta nyt halusin saada mukaan myös takakannen. Kansipaperin on suunnitellut Emmi Kyytsönen . Nimi kuulostaa niin tutulta, että olen tainnut ihailla hänen töitään jo joskus aiemminkin. Kirjastosta osui minulle tämä vanhaan tyyliin muovitettu kappale, jossa kuvat on leikattu irti ennen muovitusta, yhtenäinen kansipaperi olisi varmasti ollut vielä hienompi. Kuten kansikin, koko romaani on kauttaaltaan äärimmäisen tyylikäs. En mitenkään erityisesti ihastunut tarinan henkilöihin eivätkä käsitellyt ihmissuhteet ja aiheetkaan aivan osu mielenkiintoni ytimeen, mutta silti nautin tavattomasti kirjan lukemisesta. Sen tunnelma on niin yhtenäinen ja uskottava, aikakausi tuntuu välittyvän autenttisena lukijalle. Kesäiset rantakaupungit ovat kiehtovia. Rakastuin...

Rivien välissä : kirjablogikirja / Katja Jalkanen & Hanna Pudas Avain 2013, 168 s. Innokkaasti odottamani kirjablogikirja saapui minulle juhannukseksi. Lukemaan pääsin vasta pyhien jälkeen mutta sitten hotkaisinkin koko herkun melkein yhdeltä istumalta. On upeaa saada käsiinsä kirja, joka kertoo mieluisasta harrastuksesta ja jonka tekemistä on itsekin päässyt hiukkasen edesauttamaan. Vastasin Katjan ja Hannan lähettämään kyselyyn yhdessä noin kuudenkymmenen muun kirjabloggarin kanssa. Apuni oli siis vaatimatonta lajia, mutta silti olen todella iloinen ja ylpeäkin siitä että olen mukana! Kirjablogikirja alkaa katseella menneisyyteen. Suomessa on blogattu noin kymmenen vuotta ja kirjoistakin melkein yhtä kauan. Itse aloitin noin kolme vuotta sitten, enkä silloin arvannut ollenkaan mitä kaikkea bloggaaminen tulisi tuomaan muassaan. Muutaman kuukauden haahuilin yksikseni bittiavaruudessa, mutta sitten, herranjestas, joku kommentoi! Eikä se joku ollutkaan kuka tahansa, vaan tut...

Vigdís  Grímsdóttir : Valosta valoon Frá ljósi til ljóss, suom. Tapio Koivukari Johnny Kniga, 2004, 168 s. Valosta valoon on sadunomainen kertomus Rósasta, jonka äiti on kuollut tyttären syntyessä. Rósa oppii tuntemaan äitinsä Magdalenan tämän päiväkirjaa lukemalla. Muistiinpanot ovat tyttärelle tärkeitä, niiden kautta ja mielikuvituksensa avulla hän pääsee eräänlaiseen keskusteluyhteyteen äidin kanssa. Rósa elää kymmenvuotiaaksi isänsä Lennin kanssa. Isän rakkaus tytärtä kohtaan on voimakasta, mutta sitä leimaa myös surumielinen kaipaus. Muita tärkeitä henkilöitä romaanissa ovat Rosán ystävätär Lúna sekä myöhemmin myös tyttöjen poikaystävät Ruskea ja Sininen. Lúna haaveilee taidemaalarin urasta ja ihailee Frida Kahloa. Samaistuminen ja esikuvan palvonta on niin voimallista, että meksikolaistaiteilijattaren tuskaisat aiheet ja hehkuvat värit siirtyvät Lúnan maalauksiin melkein sellaisinaan ja uhkaavat näivettää tytön oman ilmaisun. Kopioimisvaiheen jälkeen Lúna kui...

Sain Taikalta Kirjasfääristä Liebster Award-tunnustuksen, kiitoksia paljon, näihin kysymyksiin oli kiva vastata! Liebster Award-tunnustuksen säännöt: 1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen. 2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen. 3. Keksi 11 kysymystä. 4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa. 1. Kuinka monta hyllymetriä kirjoja omistat? Alakerrassa meillä on n. 25 m kirjoja, yläkerrassa tyttärien huoneissa vielä muutama hassu lisää. Hankin tosi vähän kirjoja nykyisin, vain ne välttämättömimmät, jotka on ihan pakko saada omistaa. Työ kaupunginkirjastossa takaa sen, että luettavaa on saatavilla muutenkin. 2. Mitä kirjahyllyissäsi on kirjojen lisäksi? Seuraavaksi eniten tilaa vievät valokuva-albumit, cd-levyjä on 3 hyllyllistä ja yksi vinyylilevyjä. Parilla hyllyllä on vanhoja kameroita ja koriste-esineitä keramiikasta. Ja ovien takana piilossa olevat videokokoelmat meinasivat unohtua, pari hyllyllistä niitäkin. Vanhemmalla tyttärellä alkaa oll...

Karila, Juhani: Gorilla Otava, 2013, 140 s. Juhani Karila palkittiin J.H. Erkon kirjoituskilpailussa vuonna 2010 ja häneen tuolloin kohdistetut odotukset lunastetaan nyt. Esikoisteos, Gorilla , on 12 novellin kokoelma. Se on omaperäinen ja vauhdikas, pinnalta hauska ja pinnan alta monenlaisiin tulkintoihin usuttava teos. Itseasiassa Karilan nimi ei ollut painunut mieleeni, mutta jostakin luin novellista, jonka nimi on Kun kana tappaa , ja mielenkiinto heräsi. Oli pakko saada tietää mitä noin nyrjähtäneen otsikon taakse kätkeytyy. Ja sain mitä odotinkin, nimittäin yllätyksen. Tai oikeastaan montakin yllätystä, Karilan teksti on niitä täynnä, se melkeinpä rakentuu niiden varaan. Rakastin nuorena suuresti julkaisua nimeltä Pahkasika. Vaikka tyyli nyt ei aivan sama olekaan, tätä lukiessani koin samanlaista riemua kuin muistan tuolloin 70-80-lukujen taitteessa Pahkiksen hillittömän hauskoja juttuja lukiessa kokeneeni. Avausnovelli Pallenkallo on yksi kokoelman helmistä. Lukija ...

Conrad, Joseph : Pimeyden sydän Heart of darkness, suom. Kristiina Kivivuori Otava, 2010, sarjassa Seven Kiinnostuimme lukupiirissä modernismin käsitteestä. Tutkailimme muutamia 1900-luvun alun kertomakirjallisuuden klassikkoja ja valitsimme niiden joukosta luettavaksi tämän modernistisen romaanin airueen, Conradin Pimeyden sydämen . Heart of darkness  ehti ilmestyä Englannissa jo 1800-luvun puolella, ensin jatkokertomuksena aikakauslehdessä ja pian myös yhtenäisenä kirjana vuonna 1902. Suomennos siitä tehtiin kuitenkin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1968. Suomennoksen kieli on kestänyt aikaa hyvin. Raisa Kuikka kertoo Kiiltomadossa ilmestyneessä käännöskritiikissään Kivivuoren napakoittaneen Conradin ylitsevuotavia kuvauksia ja rönsyileviä sananparsia. Vaikuttaa siltä, että kääntäjä on onnistunut tekemään tekstistä helppolukuisemman yksinkertaistamalla ilmaisua latistamatta silti voimakkaan pahaenteistä tunnelmaa. Joitain vanhahtavia sanoja toki on mukana, mutta ne ...

Ihana kevätilma pääsi yllättämään! Sain Leenalta Top Ten -haasteen ja innoissani lupasin vastata siihen heti lauantaina, mutta kuinkas kävi, kitkin kukkapenkkejä koko viikonlopun sellaisella vimmalla, että hyvä kun maltoin tulla sisälle ollenkaan. Mutta nyt, olkaa hyvä, Erjan lukupäiväkirjan Top Ten -lista: Lista on poimittu niiden hieman yli kolmen vuoden ajalta jotka olen lukupäiväkirjaani pitänyt. Näitä rakkaita en kyennyt enää laittamaan paremmuusjärjestykseen, vaan napsin mukaan siinä järjestyksessä  kuin blogia taaksepäin kelatessa vastaan tulivat. Ja niinkuin aina, olisin voinut tehdä toisenkin listan, tai ainakin kaksitoista olisi ollut melkein pakko ottaa mukaan tai tätähän voisi jatkaa aivan loputtomiin, mutta nyt oikeesti, lista on tässä: McCarthy, Cormac : Veren ääriin, eli Lännen punainen ilta Blood meridian ; suom. Kaijamari Sivill WSOY, 2012, 408 s. Sarjassa Aikamme kertojia Barnes, Julian : Kuin jokin päättyisi The sense of an ending ; suom. Ker...

Konstig, Joonas : Totuus naisista Gummerus, 2013, 348 s. Joonas Konstigin nimi oli tarttunut korvaan jostain aiemminkin ja tämän uutuuden loistavan provosoiva nimi sai tarttumaan kirjaan. Eikä tätä sitten oikein malttanut käsistään laskea, tarina vetää lukijaa eteenpäin harvinaisen vangitsevasti. Kirjasta on jo lyhyessä ajassa kirjoitettu paljon blogeissa, viimeksi taisin lukea Ilselästä Minnan  ihastuneita totuuksia ajassa kiinni olevasta ja elävästä suomenkielestä. Leena Lumi kertoo hioneensa sanansa säilän etukäteen valmiiksi tehdääkseen hakkelusta katkeroituneista väittämistä joita kirjan nimi antoi odottaa, mutta toisin kävi, naistensa kanssa aika lailla eksyksissä oleva päähenkilö saikin Leenan sympatiat heräämään. Arja blogissa Kulttuuri kukoistaa näkee tämän ennenkaikkea isän tarina, aiheeltaan harvinaisena ja jo siksi tärkeänä. Totuutta naisista kertoo siis Tapani, tyhjän pesän syndroomaan tahollaan omalla tavallaan  valmistautuvan Tiinan aviomies, idealis...

  Ahonen, Lauri & Ahonen, Jaakko : Pikku Närhi Egmont, 2012, [126] s. : kuv. ; 31 cm. Pikku Närhi palkittiin äskettäin  SarjakuvaFinlandialla . Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalien diktaattoreina toimivat tänä vuonna Riku Rantala ja Tuomas Milonoff, jotka perustelivat valintaansa mm. näin: "Pikku Närhi on loistavasti piirretty tarina, joka iskee vahvasti alitajuntaan ja jonka juonen  käänteet pitävät lukijan otteessaan. Albumi ottaa kantaa tärkeisiin ja ajankohtaisiin  teemoihin: tuntemattoman pelkoon sekä auktoriteettien sanelemiin ennakkokäsityksiin,  joita yksilöllä ei ole rohkeutta murtaa. Pikku Närhi on hienoa uutta suomalaista  sarjakuvaa, kansainvälistä tasoa niin visuaalisesti kuin dramaturgisestikin." Olen täysin samaa mieltä tuomareiden kanssa, albumin piirrokset ovat upeita ja tunnelma on vahva, sanoma tulee esille selkeästi ilman turhia selittelyjä. Kun lisäksi puhekuplia on käytetty tavanomaista säästeliäämmin, eli tarina ilmaista...

Kundera, Milan : Naurun ja unohduksen kirja Knīha smíchu a zapomnení, suom. Kirsti Siraste WSOY, 1983, 262 s. Hämärästi muistelen lukeneenikin jotain Kunderalta hamassa menneisyydessä 80-luvulla, mutta kirkkaana mieleen palaa vain hänen tekstiinsä perustuva elokuva, Olemisen sietämätön keveys . Pidin elokuvasta paljon, vaikka sen teemoissa oli aineksia joita en pystynyt sulattamaan. Samoihin aineksiin törmäsin taas tätä lukiessa. Yllättävästi kuitenkin se, mikä tuolloin näyttäytyi minulle kukkoilevana sovinismina, tuntuukin nyt vaihettuvan joksikin muuksi. Luen rivien välistä ennemminkin miehistä sopeutumattomuutta, syyllisyydentuntoa ja tarvetta tulla arvostetuksi. Naurun ja unohduksen kirjan takakannessa kerrotaan teoksen olevan esseeromaani, kertomuskokoelma ja teema muunnelmineen. Aivan yhtenäinen tarina ei todellakaan ole, mutta aiheet palaavat vaihtelevista henkilöistä ja tilanteista huolimatta uskollisesti samoihin uriin. Pilkka ja kuoliaaksi vaikeneminen ovat raju...

Saarenheimo, Marja: Muistamisen vimma Vastapaino, 2012, 197 s. Olen aina unelmoinut hyvästä muistista. Olisi niin hienoa kun ei koskaan tarvitsisi takellella ja ryhtyä kesken jutun kaivelemaan mielen perukoilta jotain nimeä tai vuosilukua, vaan faktat lähteineen valuisivat suusta luotettavasti ja epäröimättä, ilman sen suurempia miettimisiä. Se, että pelkään tämän unelman unelmaksi myös jäävän, lienee syynä siihen, että muisti ja unohtaminen ovat aina kiinnostaneet minua niin paljon. Miksi jokin asia painuu hetkessä lähtemättömästi takaraivoon, jokin toinen taas putoaa sieltä välittömästi ja vielä useampaan kertaan? Onko syynä huono keskittymiskyky? Vai hyvä keskittymiskyky joka sulkee ulkopuolelle kaiken vähänkin epäoleellisen? Auttaako yksityiskohtien unohtaminen muodostamaan kokonaiskuvaa? Tai löytyisikö edes jotain, melkein mikä vain kelpaisi, mikä todistaisi, että huonosta muistista huolimatta olen ihan varteenotettava tyyppi jonka mielipiteitä kannattaa kuunnella? Marja...

Pynchon, Thomas: Huuto 49 The crying of lot 49, suom. Tero Valkonen Nemo, 2003, 223 s. Thomas Pynchonin kulttimaine on sen verran tanakka, etten tohtinut tarttua Huuto 49:än aivan paljaaltaan, vaan lainasin sille seuraksi Liisa Saariluoman teoksen Postindividualistinen romaani . Luin siitä Pynchonia käsittelevän artikkelin Manipuloidun minän paranoiat peräti kahteen kertaan, sekä ennen että jälkeen romaanin lukemisen. Tulin siis täysin vapaaehtoisesti luovuttaneeksi suuren osan lukemani tekstin tulkinnasta asiantuntijan tehtäväksi. Melko hirteistä sikäli, että juuri tällaisesta päätäntävallan luovuttamisesta on Saariluoman mukaan tässä romaanissakin kyse. Kertomuksen päähenkilö on Oedipa Maas, nuori amerikkalainen kotirouva joka ajelehtii tapahtumasta toiseen muiden, lähinnä elämäänsä osuvien miesten sysimänä. Naisen omat päätökset liikkuvat ruokaostosten tekemisen tasolla, mutta kaikissa elämän tärkeissä valinnoissa hän on luovuttanut vallan itsensä ulkopuolelle. Oedipa on t...