Kulinaristin kuolema


Kulinaristin kuolema / Muriel Barbery
Une gourmandise ; suomentanut Lotta Toivanen
Gummerus, 2011, 181 s.

Siilin eleganssi jäi minulta kesken. Siinä kävi hassusti; olin ihastunut sen naiivin kauniiseen kanteen ja odotin sitä käsiini kiihkeästi, ehkä vähän liiankin kiihkeästi koska pettymys oli niin musertava. Kirjan huumori ei purrut minuun. Ymmärsin kyllä, että piikikkyyden oli tarkoitus olla vain pintaa, mutta minä en päässyt siitä pinnasta läpi.

Nyt jaksoin lukea koko kirjan. Myönnän, että hieman tökki; Barberyn hauskuudessa on minusta jotain häiritsevän teennäistä ja alentuvaa. Mutta tokihan nautin niistä suitsutuksista, joita kuoleva kulinaristi runsain mitoin tuhlaili kertoillessaan ruokailukokemuksistaan. Makujen sinfoniat olivat herkullista luettavaa, vaikka toisaalta ne kovin tarkat pureskelukuvaukset ja kertomukset hammasvalliin painautuvista taikinoista olisi voinut jättää vähän vähemmällekkin.

Yksi parhaista maun nautinnollisuuden kuvauksista oli mielestäni tämä, jossa kulinaristi nuorena poikana saa ensimmäisen kerran maistaa kunnon viskiä;
"Jo pelkkä tuntematon tuoksu hämmensi minua mahdottomasti. Miten loistava isku, miten väkevä äkkiräjähdys, yhtaikaa kuiva ja hedelmäinen, kuin adrenaliinihyöky, joka nousee tavanomaisista kudoksista ja höyrystyy nenän huokosiin : tiivistynyttä kaasua aistielinten seinämissä... Ällistyneenä havaitsin, että terävä käymisen haju oli minulle mieluinen.
Niin kuin  eteerinen markiisi minä kastoin varovaisesti huuleni tuohon turpeiseen magmaan ja ...oi vaikutuksen rajuutta! Suussa pamahti yhtäkkiä pippurin ja  villiintyneitten aineosien pommi, elimiä ei enää ollut, ei enää kitalakea, ei poskia eikä limakalvoja: pelkkä runteleva tunne, että sisälläni käytiin maailmanlaajuista sotaa. Ihmeissäni annoin ensimmäisen kulauksen viipyä kielelläni, ja keskipakoiset  aallot pyörivät siellä pitkän aikaa. Se on yksi tapa juoda viskiä: hörpätä ahnaasti suuhun ja tunnustella karheaa ja armotonta makua. Toinen kulaus sen sijaan sujahti nopeasti alas, ja vasta pienellä viiveellä se lämmitti sisäisiä punoksiani - mutta mikä lämpö!"
Luulisin, että aika monet meistä rakastavat kirjaa myös esineenä. Siilin eleganssin kansikuva oli kaunis, mutta kirja oli muodoltaan epäonnistunut, neliskanttinen löperö. Kulinaristin kuoleman kansikuva on hieman epämääräinen, mutta mittasuhteiltaan kirja on täydellinen! Väritys ja kaunis muoto vihjaavat selvästi, että kyseessä on aarre.

Kirja on ollut suosittu ja siitä on kirjoitettu monta hyvää juttua. Linkitän vähän laiskasti vain Joanalle, Naakulle, Zephyrille ja ovelasti laiskuuttani ehkä hieman hyvittäen  Leenalle, jonka linkkilistasta löytyy taas lisää arvioita Kulinaristin kuolemasta.

Kommentit

  1. Kulinaristin kuolema oli mielestäni hurmaava lukukokemus - ja tosiaankin myös kaunis esine. Minä pidin Siilin eleganssistakin, mutta kun sen lukemisesta on aikaa yli vuosi ja Kulinaristin kuolemasta muutama kuukausi, taidan pitää tätä myöhemmin suomennettua parempana. Kirjan idea ainakin on mitä mainioin.

    VastaaPoista
  2. Katja, idea on tosiaan mainio, Barberyn on pakko olla melkoinen herkkusuu itsekin!

    Lukiessa tuli mieliteko saada valmistaa ruokaa oikein huolella ja ajan kanssa. Useimmin se ruoanlaitto tuppaa olemaan sitä, kun neljältä tulee töistä ja täytyy äkkiä raapia kokoon jotain. Ja yleensä vain saadakseen kuulla, että teinit on jo ehtineet syödä muualla tai ei ole muuten vaan nälkä...

    VastaaPoista
  3. Erja, minä pidin molemmista. Olen onellinen, että Gummerus lähetti Siilin eleganssin minulle mitään kysymättä, sillä en muuten olisi kohdannut Barberya, joka on kovasti makuuni.

    Kieltämättä se leidän syömisjuttu vähän otti vastaan, mutta se oli myös täydellisen antautunutta.

    (Linkitän sinut nyt omaan arvosteluuni.)

    VastaaPoista
  4. Huh. Minulle kävi Kulinaristin kuoleman kanssa samoin kuin sinulle ensimmäisellä kerralla. Odotukset olivat korkealla ja sitten en vain päässytkään kirjaan sisään, oli pakko jättää kesken. Tuli jotenkin epäonnistunut olo. Helpottavaa, että joku muukin on jättänyt kesken ja että toisella lukemalla kirja onkin auennut.

    VastaaPoista
  5. Minä pidin kovasti Siilin eleganssista, niin kannesta kuin sisällöstä ;) Kulinaristin kuolemakin oli hyvä, vähän kuin lisäosa/oma syventävä henkilötarina Siilin elehanssiin.

    VastaaPoista
  6. Kohtalontoverit on tarpeen tässä, Norkku, olen iloinen tunnustuksestasi;-)

    Leena ja Susa, lukiessani Siilin eleganssia arvasin monen siihen ihastuvan enkä oikein tajunnut mikä siinä itselläni tökki. Se vaivaa vähän vieläkin, mutta on ilmeisesti joku niin hienovarainen sivulauseissa piilevä asenne, etten saa sitä millään selitettyä.

    Ja hitsi, unohdin linkittää! Mutta sen voin vielä korjata.

    VastaaPoista
  7. Oon lukennut sekä Siilin eleganssin että Kulinaristin kuoleman ja tykännyt molemmista, tosin eleganssista enemmän - mulle kirjasta muuten vinkkasi Katja. :-)

    Olen kyllä kuullut aiemminkin jonkun kritisoivan Siilin eleganssia (en vain saan nyt mieleeni kuka tai missä asiasta on kirjoittanut/sanonut). Eihän sitä, ettei jokin kirja sytytä, tarvitse sen kummemmin selitellä. Tietenkin sitä miettii, miksi itse ei siitä toisten kehumasta ja jopa rakastamasta kirjasta pidä. Myönnän, että olen monesti miettinyt, onko minussa jotain vikaa, jos juuri minulle suositeltu kirja ei vakuuta...

    Me olemme ihmisinä ja lukijoina erilaisia ja välttämättä lukemistilannekaan ei aina ole otollinen. Sitä paitsi kirjallisuuden kenttä ei olisikaan niin laaja, jos kaikki pitäisivät samanlaisista tarinoista ja kerronnallisista ratkaisuista. Eläköön siis erilaisuus myös lukemisessa.

    VastaaPoista
  8. Anna Elina, allekirjoitan kommenttisi ja huudan kanssasi eläköötä! (ja ihan pikkasen ehkä vielä joskus selittelen, jos saan ajatuksesta kiinni;-))

    VastaaPoista
  9. Lisäyksenä edelliseen: tunnustan, että joskus jopa päätän olla pitämättä kirjasta, jota kehutaan paljon. Ettei siis ikään kuin kulkisi valtavirran mukana.... Tosin välillä siinä joutuu kääntämään takkinsa. Näin kävi mm. Oksasen Puhdistuksen kanssa.

    VastaaPoista
  10. Niin voi käydä, tai jos nyt en ihan päätä olla pitämättä, niin nousee kuitenkin joku epäilys. Sitten luen kirjaa niin tarkkaan ettei oikeastaan ole mahdollistakaan nauttia. Kyllä sillä mielellä aina jonkin heikkouden löytää;-)

    VastaaPoista
  11. Minullakin oli Siilin eleganssin suhteen suuret odotukset, jotka osittain johtuivat kauniista kannesta. Kirjan sisältö ei sitten ollutkaan ihan niin mieluinen, mutta ajattelin lukea kuitenkin Kulinaristin kuolemankin lähiaikoina. Olen ymmärtänyt, että kirjoissa kuitenkin käsitellään osittain samoja ihmisiä, joten olisi hauskaa jos lukukokemukset kirjoista olisivat aika lähekkäin. Palaankin itse arvosteluusi sitten myöhemmin:)

    VastaaPoista
  12. Erja, olipa virkistävä lukea tästä toisenlainenkin mielipide! Minulle tuli tuon tekstinäytteen perusteella sellainen fiilis että luulen että en olisi pitänyt tästä niin paljon suomeksi. En sitten tiedä mistä se johtuu mutta tämän perusteella sanoisin niin.

    Kiva silti että luit tämän loppuun ja kirjoitit hyvän tekstin!

    VastaaPoista
  13. Sonja, en ole ihan varma kun en lukenut Siilistä kuin alun, mutta jonkun muun blogikirjoituksesta olen saanut sen kuvan, että kulinaristi on mukana myös Siilin eleganssissa. Ainakin hän kai asuu samassa talossa jonka conciergesta Siili kertoo...

    Linnea, voisi aivan hyvin olla, että ihan yksittäiset sanavalinnat ovat tässä yllättävän tärkeitä, kieli on sillä tavalla leikittelevää.

    VastaaPoista
  14. Kiitos linkityksestä Erja!

    Totta, kirjan muodolla on merkitystä. Itse omistan sellaisen möhkäleversion Sinuhesta ja sitä on aivan mahdoton lukea.

    Minä lukeudun siihen porukkaan, johon Siilin eleganssi kolahti täysin. Ihana kirja, mutta tämä Kulinaristikin oli aika herkullinen. Jotenkin kovin ranskalaisia molemmat.

    VastaaPoista
  15. Liian painavat kirjat on tuskallisia!

    Onneksi luinkin Sinuhen jo niin nuorena, että silloin pystyin vielä makoilemaan pitempiä aikoja mahallani. Nyt ei moista taivutusta enää selkä kestäiskään;-(

    VastaaPoista
  16. Kiitos linkityksestä! :)

    Minäkin yllätyin siitä, että Kulinaristin kuolema oli niin ohut ja lyhyt kirja verrattuna Siilin eleganssiin. Minusta tämän kansi oli tosin hienompi kuin Siilissä.

    VastaaPoista
  17. Mitä sää nyt hyvität;-)

    Kiitos linkityksestä.

    Liian painavat kirjat ovat todellakin kauheita. Minulle tuli yksi TUHAT sivuinen pyytämättä, enkä tiedä, millä vuosituhannella sen luen.

    Minusta Kulinaristi on täydellinen esimerkki kirjasta, joka on tiheä ja kiinnostava. Siihen ei ole tieten tahtoen ympätty kolmen kirjan matskuja, mikä on kirjailijoiden keskuudessä nykyään kuin joku virus. Kulinraisti on mielenstäni ihan kouluesimerkki, miten kirjoitetaan napakka ja kiinnostava kirja. Siinä toimii kaikki.

    VastaaPoista
  18. Hyvänen aika sentään...Erja, mulla ei ole lukihäiriötä, mutta en yleensä jaksa/ehdi/ymmärrä oikolukea kuin postaukseni. Ihan totta: Olin äidinkielen opettajani tähtioppilas;-)

    VastaaPoista
  19. PS. Huomasin juuri 'hyvätkin kirjat liina nopeasti unohtava kirjastonhoitaja.' Siri Hustvedt tai Carol Shields...kumpikohan...sanoi unohtavansa kirjan heti sen luettuaan. Siitä on etu ainakin dekkarien kohdalla, että unohtaa nopeasti kuka oli murhaaja. Minäkin luen niin paljon, että joskus nämä kaikki vielä muuttuvat sulaksi muovailuvahamössöksi, enkä osaa kertoa yhdenkään kirjan tarinaa. Onneksi on hiukan vielä tolkkua...tai sitten ei.

    VastaaPoista
  20. Zephyr, olikohan se niin, että Barbery on itse asiassa kirjoittanut Kulinaristin ensin, ja Siilin eleganssi on ikäänkuin sen laajennus? Muistelen lukeneeni tällaista jostain.

    Leena, sun kirjoituksesta huomaa vaan, että vauhtia ja menoa on!
    Mää hyvittelin vaan sitä, kun en jaksanut linkittää ihan kaikkia kirjasta kirjoittaneita, käytin vähän sun hyvää linkkilistaa hyväksi samalla, suonet tuon ;-)
    Ja näköjään olen sitten tosi hyvässä unohtelijaseurassa! Ei se unohtelu muuten varmaan niin harmittaisi, mutta tässä mun ammatissa olisi hyvästä muistista tosi paljon hyötyä. Toisaalta, en varmaan olisi kehittynyt näinkään hyväksi apuvälineiden käyttäjäksi, jos muisti pelaisi moitteettomasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti