Hyvien kukkien lapset

Hyvien kukkien lapset / Hong Ying
Good Children of the Flowers ; suomentanut Riina Vuokko
Ajatus kirjat, 2010, 464 s.

Hong Ying syntyi vuonna 1962 Kiinassa, Chongqingissa. Opiskeltuaan 80-luvulla Pekingissä ja Shanghaissa hän muutti kymmeneksi vuodeksi Lontooseen, sai kansainvälistä mainetta kirjailijana ja palasi Pekingiin vuonna 2000.

Hyvien kukkien lapset on omaelämäkerrallinen teos. Se laajenee myös kirjailijattaren äidin tarinaksi. Näiden kahden naisen ja heidän perheidensä elämän kautta käydään läpi yli 50 vuotta Kiinan lähihistoriaa. Suuri harppaus, 1960-luvun taitteen nälänhätä, uudelleenkoulutukset, kulttuurivallankumous ja Kiinan sodat mm. Japanin ja Tiibetin kanssa saavat ilmaisun köyhän perheen elämässä, ehtiipä kirjailijatar jopa Taivaallisen rauhan aukiolle heristelmään nyrkkiä panssareille vuonna 1989.

Maolainen ideologia ei kunnioittanut yksilön oikeuksia. Individualistiset ajatukset varmasti tehokkaasti haihtuvat päästä jos on pienestä pitäen tiennyt kuuluvansa miljoonakansaan, olevansa yksi jauhonhippunen suuren isänmaan taikinassa, pelkkää rakennusainetta. Tämä tuntuu heijastuvan myös ihmissuhteisiin, ne ovat hämmästyttävän materialistisia. Naisen arvo on kauneudessa, sukulaisen tämän omaisuuden määrässä. Jos rakkautta tai toiveita jotakuta kohtaan on, siitä ei puhuta ääneen, aivan kuin asialla ei uskottaisi olevan kuitenkaan oikeasti merkitystä.

Hyvien kukkien lapset antaa Kiinasta melko takapajuisen kuvan. Hong Ying on syntynyt vuoden minun jälkeeni, mutta hänelle tapahtuu asioita joita voisin kuvitella tapahtuneen isoäidilleni, en enää itselleni. Tai ehkä ajassa pitäisi mennä vielä enemmänkin taaksepäin, jotta aviomies voisi täysin tosissaan väittää olevansa oikeutettu hallitsemaan pankkitilejäni tai jotta aviottomana lapsena syntyminen olisi yhteisöstä pois sulkemiseen johtava häpeä.

Mielenkiintoisinta kirjassa olivat kuvaukset jokapäiväiseen elämään liittyvistä tavoista ja taikauskosta. Tarinan kehyksenä ovat äidin hautajaiset, monipäiväinen tapahtuma johon on kutsuttu kestittäväksi sukulaisia ja ystäviä mahdollisimman laajalti. Papatteja ammutaan silloin kun niitä kuuluu ampua, paksu kissa, naapuruston puuhamies vastaa ohjelmasta, Mestari käy puhdistamassa pahojen henkien riivaaman lieden jotta vieraille saadaan keitettyä riisiä ; tapahtumia riittää samoin kuin käänteitä sisarusten ihmissuhteissa.

"Kiertelin pöydästä toiseen kaatamassa vieraille teetä. Sukulaiset ja ystävät tuntuivat keskustelevan kaikesta muusta paitsi äidistä: he vaihtoivat kuulumisiaan ja kyselivät toistensa lapsista, kuka teki mitäkin työkseen ja kuka oli mennyt kenenkin kanssa naimisiin ja millaisessa asunnossa kukakin asui.
Paikassa oli hyvä fengshui. Kerrostalo oli rakennettu rinteen parhaaseen kohtaan, paikalle josta näki jokien yhtymäkohtaan, kolmelle eri rannalle. Nyt kun Chongqingista oli tullut itsenäinen, maakuntatasoinen kaupunkialue, pitäisi keksiä tapoja ansaita rahaa eikä vain elää köyhyydessä ja kurjuudessa. Silloin kun ei ollut rahaa, poltettiin väärennettyjä Zhongnanhai-savukkeita ja ostettiin vaatteita vain alennusmyynnistä, teeskenneltiin että rahaa oli enemmän kuin olikaan. Kun raha oli kerran noussut puheenaiheeksi, kaikki innostuivat ja alkoivat puhua toistensa päälle. "

Kurkkaa Hong Yingin blogiin: http://blog.sina.com.cn/hongyinghongying
Melko eksoottista? Ja yllätys yllätys, Googlen käännöstyökalun avulla saattaa paikoin arvata, mistä on kyse.