Matka kuvien taakse
The end of manners ; suomentanut Irmeli Ruuska
WSOY, 2010, 239 s.
Taitavasti toteutettu, hienostunut lukuromaani. Mukana on paljon erilaisia aineksia, ristivetoakin, mutta lopputulemaksi jää kuitenkin yhtenäinen kertomus jonka viesti on selkeä. Kahden kulttuurin törmätessä totuuksia on vaikeaa löytää, mutta yrittäminenkin voi olla palkitsevaa.
Maria Galante on italiainen valokuvaaja, joka on niittänyt mainetta kantaaottavilla valokuvillaan. Pari viimeistä vuotta maailman tuskaan väsynyt Maria on keskittynyt kuvaamaan hiljalleen nahistuvia herkkuja gourmet -lehtiin, mutta kun tarjous lähteä Kabuliin juttumatkalle tulee, hän omaksikin hämmästyksekseen suostuu. Matkaseuraksi tarjoutuu mielenkiintoinen ja itsetietoinen naistoimittaja Imo Glass. Tarkoituksena on tehdä reportaasi itsemurhayrityksistä, jotka yleistyvät Afganistanin maaseudulla itseään vuosikymmeniä vanhempien miesten vaimoiksi naitettujen nuorten naisten keskuudessa.
Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa Maria valmistelee matkaa ja osallistuu vakuutusyhtiön velvoittamana kurssille, jossa valmennetaan kriisialuielle matkustavia avustustyöntekijöitä ja journalisteja. Mariaa vaivaa kurssin väkivaltaisuus ja hän suhtautuu opetuksiin varsinkin aluksi hieman ylenkatseellisesti, irtautumista omasta turvallisesta elämästä ei ole vielä tapahtunut.
Toisessa osassa Maria ja Imo ovat paikan päällä Afganistanissa hankkimassa juttumateriaalia. Vaikeuksia ilmenee, kuvia naisista on mahdotonta saada ja jopa hengenvaara on hetken uhkana. Imon läheisyys ja itsevarmuus luovat kuitenkin jonkinlaista turvan ilmapiiriä. Vaikka paikallisten naisten olosuhteet ovatkin länsimaisen reportterikaksikon mielestä edelleen käsittämättömän takapajuiset, jonkilaista ymmärrystä ja kunnioitusta alkaa silti syntyä.
Kolmannessa osassa Maria joutuu omilleen. Imo on juuri noussut Lontoon koneeseen ja paikallinen opas, Hanif, saanut palkkapussinsa ja lähtenyt sairaan vaimonsa luo, kun tulee ilmoitus Marian oman lennon peruuntumisesta. Lentokenttä suljetaan, kukaan ei tiedä milloin seuraava kone nousee. Hetken Maria on täysin yksin; hänellä ei ole edes minkäänlaisia yhteystietoja, Imo on hoitanut aina kaikki kontaktit! Karut olosuhteet lyövät naista kasvoille ja muuttavat entisestään suhtautumista kanssasisariin huntujen takana. Kuin ihmeen kaupalla Maria selviää, hän löytää ystäviä ja pääsee lopulta myös kotiin.
On mukava lukea romaania jossa luotetaan näin vahvasti tarinan voimaan. Toki jotkin teemoista on melko selkeäsanaisesti ilmaistu repliikeissä päähenkilöiden mielipiteinä, mutta silti jää tuntu, ettei mitään osoitella liian terävästi eikä selitellä auki aivan loppuun asti.
Kommentit
Lähetä kommentti