Stoner / John Williams

Kuuntelin tätä äänikirjaa lähinnä öisin, taisin usein olla aika lailla unen ja valveen rajamailla. Siksi tuntuu hankalalta sanoa tästä oikein mitään, on enemmän kuin todennäköistä etteivät havaintoni olleet kovin teräviä. Lähinnä mieleen jäi jonkinlainen haikea menneen maailman tunnelma. Tuo ei liene mitenkään kummallista, kun ottaa huomioon että tämä kirjailijan omaan elämään löyhästi perustuva romaani on julkaistu ensimmäisen kerran jo vuonna 1965. 

Stonerin tarina alkaa ajalta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pienen maatilan poika lähtee Missourin yliopistoon aikeenaan opiskella agronomiksi. Poika eksyy kuitenkin kirjallisuudentutkimuksen pariin, ja sille tielle hän jää. Kerronta etenee säyseän kronologisesti, välttäen konflikteja ja tunnekuohuja, aivan kuten päähenkilönsäkin.

Jossain vaiheessa tarinan päähenkilö vaikutti raivostuttavan saamattomalta nössykältä ja koko tarina lähinnä masentavalta. Stonerin elämässä ei tunnu onnistuvan oikein mikään, hän on pettymys vanhemmilleen, vaimolleen ja työtovereilleen. Farmilla raatavat isä ja äiti eivät ymmärrä pojan kiinnostusta korkeakirjallisuuteen ja aluksi ihastusta herättänyt vaimo paljastuu kylmäksi ja oikukkaaksi naiseksi. Lopulta vielä kollegoiden kateus kulminoituu kieroiluna jonka tuloksena Stoner ei pääse opettamaan erikoisalaansa vaan joutuu ohjaamaan vain aloittelevia opiskelijoita.

Silti Stonerin elämässä on myös hiljaista kauneutta ja onnea. Hän on mies, joka tuntee ominaislaatunsa, tietää mikä hänelle itselleen on tärkeää eikä välttämättä tarvitse muita ihmisiä vahvistamaan tunnetta. Eikä tämä tarkoita että Stoner olisi jotenkin tunteeton, kun oikea ihminen sattuu kohdalle hän on valmis kokemaan myös aitoa rakkautta. Eli ennen kuin kuuntelu-urakka oli lopussa, olin löytänyt tarinasta myös jonkinlaista lohdullisuutta. Tässä kyynärpäätaktiikoiden maailmassa on välillä hienoa kuulla tarina ihmisestä, joka elää tyynesti omien mittapuidensa mukaan nauttien elämän pienistä iloista. Eikä koe tarvetta kilpailla, näyttää muille, saati voittaa ketään toista.

Jossain luonnehdittiin Williamsin tekstin virtaavan tyynesti kuin joki, kuvaus on mielestäni osuva. Ilkka Rekiahon suomennos tekee tyylille oikeutta, kieli on vähäeleisyydessään sujuvaa ja kaunista. Jukka Pitkäsen lukijanääni sopii Stonerille hyvin, se on matala ja rauhallinen, tapa puhua on juuri sellainen kuin voisin kuvitella viileän älykkäällä Stonerillakin olevan.

John Williams: Stoner

Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar, 2015
Äänikirja MP3 Elisa Kirja, 10h 35 min, 366Mt
Lukija: Jukka Pitkänen