Kätilö

Kätilö : romaani / Katja Kettu
WSOY, 2011, 348 s.

Tämä kirja vie lukijan ääreltä toiselle, ihmisen järkyttävän suuresta  julmuudesta kaiken anteeksi antavaan rakkauteen.

Kirjan päähenkilö on Villisilmä-Vikasilmä, kätilö Jumalan armosta. Vaikka punikkiäpäräksi haukuttu orpotyttö tietää itselleen mahdottomaksi saada lapsia, on hänellä hallussaan tieto siitä, mitä lapsenpäästön hetkellä täytyy tehdä. Näkkälän Aunen opastamana Villisilmä oppii tuntemaan myös parantavat yrtit sekä hauteiden ja kuhneiden tekemisen taidon.

Joitain miehiä Villisilmän elämässä on ollut, mutta ei rakkautta. Kunnes synnytyshuoneeseen astelee Johann Angelhurst, sotakuvaaja ja SS-upseeri.

"Ennen kuin ehdin paeta olivat silmäsi jo minussa, pupillit tarkentuivat ja kulmat rypistyivät niin kuin rypistyvät luonnontieteilijän kohdatessa jonkin tunnistamattoman limakkolajin. Sitten, silmänräpäyksen verran, tunsin jonkin muuttuneen ja hetken se oli koiraan katse, vaatimen vainunneen hirvaan katse joka heti sammui mutta minä olin jo sulanut, liuennut, uponnut jonnekin syvälle alkumereen, jossa merikoirat nuolevat kantapäitä ja tulinen tähti saa lihan kärventymään. Tuntui kuin minuun olisi katsottu niinkuin kukaan ei minua ennen olisi katsonut."

Villisilmän ja Johanneksen kohtaamisesta alkaa järisyttävä rakkaustarina. Romantiikka on tästä tarinasta kuitenkin kaukana, reunaehtoina sille kun ovat Lapin sodan loppuvaiheiden epäinhimilliset olosuhteet Petsamossa Jäämeren rannalla. Johanneksen saadessa komennuksen Titovkan vankileirille myös Villisilmä hankkiutuu varoituksista välittämättä sinne medizinitsaksi. Hänestä tulee Fräulein Schwester, jonka tehtävävä on mm. tarkistaa leirille tulevat vangit.

"- Finnenlümmeleita ei saa päästää vankien pariin! Herman Gödel huusi juuri kun tulin pihaan luteenkusemassa pumpulimekossani. Oli tullut erä uusia vankeja. Minulle oli annettu tehtäväksi kuunnella niiden keuhkot ja ilmoittaa tuberkuloosista ja keuhkomädästä. Sen lisäksi tuli merkitä ylös paleltumat ja kartoittaa kullien ja kyrpien kuntoisuus, mitata ja merkitä kaikki mahdolliset tipat ja sokeriterskat sekä eritoten vartoa, josko mukana oli esinahattomia. Kuolleistaherättäjä oli löytänyt kaksi ja heti Montja retuutti ne ulos ilkosillaan värjöttelemään. Kun sitten valitin että kylvetys jäi puolitiehen, vastasi Herman Gödel: -Älä huoli, Fräulein Schwester. Nämä verjüdelten Russen on viety toiseen leiriin."

Yksi kirjan tärkeimmistä teemoista on se, kuinka sota ja raakuudet rikkovat ihmisen. Nurkkaan ajettuna ja loppuun väsytettynä eksynee kuka tahansa luopumaan ihanteistaan ja ryhtyy tekoihin, joihin ei ikinä olisi uskonut syyllistyvänsä. Vikasilmäkin on kirjan alussa viaton ja hyväuskoinen, häneltä on helppo salata vankileirin todelliset tarkoitukset, Operaatiot Navetta ja 1005. Kun näihin liittyvät kauheudet alkavat paljastua, on hän jo liian syvällä mukana lähteäkseen pois tai taistellakseen vastaan. Johann on murtunut jo aiemmin, Ukrainan rintaman joukkoteurastuksissa. Hän on menettänyt muistinsa, mutta kokemukset vainoavat häntä unissa ja harhaisina ääninä. Vikasilmän sylissä painajaiset väistyvät ja lisää unohdusta antaa myös lääke, Adolfiini.

Kirjassa on paljon henkilöitä ja monia sivujuonia. Henkilökuvaus on taidokasta, varsinkin naiskuvista muodostuu syviä ja selvästi omanlaisiaan persoonia. Miehet ja etenkin saksalaissotilaat jäävät hieman stereotyyppisemmiksi, mutta kyllä heidänkin mieleensä kurkistellaan pienin, mielenkiintoisin välähdyksin.

Väkevän rakkaustarinan lisäksi Kettu kuljettaa mukana useampaakin sivujuonta. Kenen peruilta ovat Kuolleen miehen vuonolta löytyvät radistin välineet, kenen on Johannekselle niin tutun näköinen kurbitsimaalattu arkku? Pahimpien pelkojen toteutumista jännittäessä myös nämä sivujuonet lisäävät kirjan kiinnostavuutta. Samalla ne myös juuri sopivasti keventävät muuten niin synkkää aihepiiriä.

Kirjan tunnelmaan voimakkaasti vaikuttava tekijä on kieli. En tiedä tarkasti mikä peräpohjolan murre on käytössä, mutta se antaa kerronnalle mystistä voimaa. Jonkin pienen ristiriidan nykyaikaisten sanojen ja murteen rinnakkaisuudessa olin toisinaan havaitsevinani, mutta kokonaisuutena kerronta on voimakasta ja upeaa!

Kätilöstä lisää mm. seuraavissa blogeissa: Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Kirjahamsteri, Habaneran havaintoja, Ilselä, Leena Lumi, Luen ja kirjoitan, Täällä toisen tähden alla, Lukuhetket, Illuusioita ja Vielä yksi rivi.

Kirja voitti myös blogistanian varjofinlandian, josta lisää voi lukea Sallan lukupäiväkirjasta.