Layla
Helsinki : WSOY, 2011, 361 s.
Romaanin asetelma on ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Layla on Turkin kurdi, ikivanhoille tavoille kuuliainen, äärimmäisen epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen joutuva nuori tyttö.
Klaaninsa kunnian häpeään saattaneena Layla joutuu lähtemään pakomatkalle. Kostonhimoiset isä ja veli kintereillään hän päätyy lopulta Finlandiyaan, Liisankadulle Helsinkiin. Siellä halki Euroopan jatkunut hyväksikäyttö kulminoituu huippuunsa, 15-vuotiaasta Laylasta tulee huijariliikemies Armonlahden tilille rahaa tuottava prostituoitu.
Henkilöitä ja tapahtumapaikkoja on paljon. Turkin osuuksissa kuvataan laajasti suvun jäseniä; Laylan sisaruksia, jo aiemmin kadonnutta isosiskoa, veljiä, äitiä, isää, setiä ja tätejä. Klaanilaisten henkilökuvaus on moniulotteista. Tervo kirjoittaa sekä mies- että naispuolisiin henkilöihinsä laajan kirjon. On kostoa uhoavia kiihkoilijoita ja rakastavia ja suojelevia veljiä, tasa-arvoa janoavia nuoria naisia ja juonittelevia, taantumusta hyväkseen käyttäviä äitejä. Nämä Turkinosuudet klaanilaiskuvauksineen olivat kirjan mielenkiintoisinta antia. En tiedä mistä Tervo on tietonsa kurdikulttuurista hankkinut, mutta tämmöiselle aihetta melko vähän tuntevalle kuvaus vaikuttaa aidolta.
Myös suomalainen henkilögalleria oli laaja, mutta silti jollain lailla yksipuolisempi. Liisankadulla tavataan kyllä monenlaista tyyppiä alkoholisoituneesta lastaan kaipaavasta Helenasta vihaiseen klanipäänuorukainen Jaussiin, mutta näissä jokaisessa on samaa epäonnistumisen tunnelmaa; jonkinlaisia luusereita kaikki.
Kirjan tapahtumat vievät mukanaan ja jännitystäkin riittää sen verran, että tarinaa lukee nopeasti eteenpäin. Yhteiskuntakritiikkiä löytyy jo aiheenvalinnasta, mutta toisaalta raflaavat kuvaukset Laylan seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä kotona Turkissa että varsinkin Liisankadulla luovat kertomukseen ikävää hyvinmyyvän sosiaalipornon makua.
Tarinan juoni on monipolvinen, yllättäviä käänteitä on paljon. Uskottavuus säilyy kyllä aika hyvin, mutta olisikohan muutama kuningasidea sittenkin kannattanut jättää käyttämättä? Rasistisen Jaussin äkkirakastuminen kurdityttöön on tietysti toisaalta aivan riemastuttavaa, mutta jää vähän vitsin tasolle muun aiheenkäsittelyn rinnalla.
Joissain kohdin häiritsi myös omituinen sanavalinta. Sanooko oikeasti joku prostituoituja prosteiksi ja huoraamista prostaamiseksi? En ole ikinä ennen törmännyt moisiin lyhenteisiin ja minusta ne kuullostavat aika omituisilta.
Laylasta ovat kirjoittaneet myös Kirsi kirjanurkassaan ja Jori Kaiken voi lukea -blogissa.
Jaanan Täällä toisen taivaan alla -blogin kautta löysin vielä yhden todella asiantuntevan arvion tästä kirjasta. Arvion on kirjoittanut Husein Muhammed ja se on julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoroissa.
Minä olen miettinyt tämän lukemista. En ole kauheasti pitänyt Tervon aiemmista kirjoista, joten arveluttaa... Mutta kenties jos Layla osuu polulleni kirjastossa...
VastaaPoistaTulin huikkaamaan, että sinulle on tunnustus blogissani :).
VastaaPoistaOlen lukenut Tervolta vain sen Kallellaan ja pidin siitä kovasti, mutta yhtään fiktiivistä en ole lukenut. Tämä periaatteessa kiinnostaisi aiheensa puolesta, mutta sitten kun luen, miten noita tiettyjä aiheita on käsitelty, niin en tiedä..
VastaaPoistaNorkku ja Susa, minulle tämä oli eka Tervo ja olin hitusen pettynyt. Olen vannoutunut Tervon televisiopersoonan fani, eli vaikka kirja ei missään mielessä ollut huono, olin odottanut enemmän.
VastaaPoistaMaria, riennän hetimiten katsomaan...
Erja, en ole lukenut yhtään Tervoa, enkä ketään muutakaan tv-fania. Minua mättää se, että jos olet julkkis, vaikka Playboy-lehden alastonmalli, saat sen jälkeen kustantajan itsellesi olematta mitenkään edes keskinkertainen kirjoittaja. No, voihan näistä julkkiksista yksi 10 000:sta olla jopa kirjallisesti lahjakas, mutta että julkkisten kirjoja kustannetaan kuin vettä vaan, on pois joltain todella lahjakkaalta, jonka tilan/osuuden on vienyt joku vain pinnallisen julkisuuden kyseenalaisin keinoin.
VastaaPoistaKun luin Kirjeitä kiven alle ja tajusin, että yksikään lehti ei ollut kirjasta kirjoittanut ennen kuin sen luin. Olin aivan ilosta hulluna, että Suomesta löytyy vielä kirjailijoita jälkeen Waltarin, mutta suruissani siitä, että moni lahjakas jää täysin huomiota vaille kiitos kaikenmaailman turhien julkkiskirjailijoiden. Mitä kaikkea Suomessa kustannetaankaan kirjallisuutena...
Leena, on ihan totta mitä sanot kustantamisesta. Ja vielä hassumpaa on, että tämä julkkiskama menee kaupaksi kuin häkä vaan. Tervon kohdalla ajattelen kyllä, että kyllä hän kirjoittaa osaa. Mutta kun julkisuutta on jo valmiiksi roppakaupalla, olisin odottanut vähän erilaista tapaa käsitellä tätä asiaa.
VastaaPoistaEn ole vielä päässyt Kirjeisiin asti, mulla on tiiliskivi nimeltä Suopeus (Richard Powers)nyt menossa. Sekin on hyvä, mutta odotan kyllä pääseväni lukemaan Virtasta, kirja on jo yöpöydällä.
Erja, tiedän suunnilleen, missä olet nyt, sillä Powersin Laulut joita lauloimme, oli blogissani paras kirja vuonna kivi ja kirves. Sitten luin häneltä Muistin kaiku tiiliskiven ja se oli todella haastava, mutta palkitsi lopussa ruhtinaallisesti. Powers on hirveän kunnianhimoinen kirjoittaja.
VastaaPoistaNiin...Tervon kirjasta on kehuja Yhteishyvä -lehdessä;-) Tiedän, että näitä myydään, mutta jokin siinä mättää. Yritän olla iloinen heidän puolestaan, mutta kunpa Suomi löytäisi syvempää luettavaa.
Minulla on edessäni valtaisa tiiliskivi, jota en ole vielä edes aloittanut...
Pidän tästä Suopeudesta kovasti, vaikka tämä onkin ihan erilainen mitä odotin. Tämä ensimmäinen Powersin kirja mulle, esittelyn luettuani odotin vähän railakkaampaa tyyliä, aihe kun on sen verran persoonallinen. Mutta kyllä tämä hienotunteisempi käsittelykin miellyttää.
VastaaPoista